Viikko sitten sunnuntaina ajoin illan pimeydessä Rovaniemelle. Matka sujui reippaaseen tahtiin, KUNNES Kemin jälkeen, Rovaniemen tiellä, saavutin silmänkantamattomiin jatkuvan punaisten perävalojen ketjun! Suomen armeija matkalla harjoituksiin! Autojen perässä luki "Marssirivistö nro se-ja-se"! Tavallaan viimeinen sata kilometriä meni mielekkäämmin, kun joutui ohittelemaan armeijaa.
Viikon täyttivät toimintakertomukset 2000-luvulta, ja siinä sivussa kolme tutkimushenkistä tapaamista. Ja flunssa. Seurusteluun ystävien kanssa jäi vähemmän aikaa ja energiaa kuin tavallisesti. Yskä, nuha ja sumuinen pää ei toimi oikein minkään kanssa. Kaikkein vähiten pitkän ja pimeän paluumatkan perjantaina myöhään. Harvoin on ollut niin ihanaa nukkua (omassa sängyssä!) kuin tuon ajomatkan jälkeen. Ja koko viikonloppu meni niin autuaallisessa unisuudessa ettei tottakaan.
Eipä näillä keleillä ja valotasoilla paljon muuta kannata tehdäkään. Onneksi lapsetkin ovat unisessa iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti