Lontoon reissu täytti odotukset. Emme riidelleet 15-vuotiaan kanssa, vaikka hermot välillä olivatkin tiukilla molemmilla. Kävelimme paljon. Näimme museoita: British Museum, Natural History & Science Museum, Imperial War Museum (ja HMS Belfast). Söimme keittoja ja kerran jopa fish and chips. Matkat menivät ongelmitta ja opimme ajamaan maanalaisella ja junaverkostolla. Ystävien luona oli helppo majailla, ja heitä kiva iltaisin jututtaa. Vaikka sydäntä puristikin kuulla miten he miesparina joutuvat miettimään minne matkustaa ja missä matkoillaan majoittua. Päivänpolitiikan ahdistuksia (Brexit) päästiin myös purkamaan.
Eli sopiva yhdistelmä reaalimaailmaa ja -politiikkaa, mausteena muumioita, dinosauruksia ja sotapropagandaa oli meidän matkamme. Parin vuoden päästä uudelleen, tällä kertaa seuraavan teinin kanssa?
Edelliset käyntini Lontoossa olivat tosiaan vuosina 1997 ja 1998. Tuntui että ei kaupunki nyt NIIN paljon ollut muuttunut. Arkkitehtuuri oli edelleen sekalaista ja niin oli sekalaista seurakuntaa maanalaisissakin. Se oli parikymmentä vuotta sitten ja on edelleen minusta melkein parasta Lontoossa: ajaa julkisilla ja katsoa maanalaisen asemia ja välillä vilahtavia kaupunkimaisemia, ja niitä niin erilaisia ihmisiä, jotka keskimäärin hienosti tulevat toimeen toistensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti