Eilen palasi kotiin myös 16-vuotias viikon reissultaan pohjoiseen. Polunkävijät olivat pärjänneet hienosti Kiilopään maastoissa koleasta kelistä huolimatta, ja nämä vanhimmat myös parin päivän/yön vaelluksella. Poika tuntee nyt selkeästi osaamisen ja pärjäämisen tunnetta, ja haluaa oman rinkan sekä lähteä isänsä kanssa kiipeämään myöhemmin kesällä Barakselle.
Ei paha.
Ja vaikka juhannus on kolea, tuntuu mukavalta. Vaikka puoliso joutuu työskentelemään emmekä ole lähdössä minnekään tai vietä tätä keskikesän juhlaa erityisellä tavalla. Tarkoitus on laittaa ruokaa ja levätä. Katsoa Confederations cupin jalkapalloa.
Vaikka nyt tuntuukin siltä, että talo on täynnä teinejä (eli nukkumisen suhteen on tehtävä aktiivisesti töitä kun koko ajan on joku jossain hereillä), ei sekään just nyt jaksa ärsyttää. Eilen he löysivät vanhoja tietokonepelejä, ja alkoivat ratkoa Monkey Islandin arvoituksia. Vanhimmainen googletti esille kaiken tietämisen arvoisen opetusluvalla ajo-opetuksen antamisesta ja varasi isälleen ajan teoriakokeeseen.
Ei paha sekään. Olen kuullut toisilta teinien vanhemmmilta, että ajo-opetuksen antaminen lähentää - jos välillä hankalaa onkin, tarjoaa paljon kahdenkeskistä aikaa suljetussa tilassa oman teininsä kanssa.
PS. Heikosti nukkumisesta. Nuorimmaisella oli tiistaista keskiviikkoon kaveri yökylässä, eli hyödynsimme tämän ja kävimme tiistai-iltana jossain jossa olimme kauan aikoneet käydä - PESÄPALLO-OTTELUSSA! Ei se niin kamalaa ollut. Mutta illalla ei kyllä tullut uni (liikaa jännitystä? tai sittenkin kahvia?), ja siirryin keskellä yötä sohvalle yrittämään. Muuten hyvä, mutta yökyläläiset olivat saaneet luvan nukkua saunakamarissa, jossa ei ole verhoja eikä kelloa - lopputulemana ulko-ovelta alkoi kuulua kikatusta ja töminää jo reilusti ennen seitsemää aamulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti