Minulla on sellainen olo, että olen kirjoittanut otsakkeella "Kesäpäiviä" useita kertoja ennenkin. Muistaakseni niissä on yhtäaikaa ihasteltu ja kauhisteltu sitä edestakaisin kulkemisen määrää, mitä yhteen kesäpäivään huushollissamme mahtuu. Sama teema nytkin.
Kuluneen viikon kesäpäivät ovat olleet aika koleita ja sateisia, mutta hulinaa on ollut omaksi tarpeiksi. Naapurin poika oli meillä kaksi yötä kylässä, nuorimmainen on ollut kyläilemässä ja meillä on ollut hänen kavereitaan. Vanhimmainen meni jonkun mökille, tuli takaisin, meni tallille, tuli takaisin. Koettaa jatkuvasti purkaa matkalaukkujaan (edelleen!), pestä pyykkejään, ja purkaa postissa tulleita tavaroitaan. Mutta kun netissä on katsottavaa, kaapeissa järjesteltävää ja huoneen nurkasta löytyi puoliksi rakennettu Valkoisen talon pienoismalli...
Lasken siis ennen ruokailuja kuinka monelle ruokaa pitäisi olla. Kuka nukkuu missäkin. Mistä löytyisi käteisenä muutama euro, jotta 13-vuotias pääsisi uimahalliin. (Kassakriisimme on pian ohi, kun puoliso saa ison kesäpalkan ja elokuussa minäkin alan saamaan palkkaa, mutta tällä hetkellä ollaan aika syvällä taskunpohjia kaivamassa - ja huomenna pitäisi pystyä tankkaamaan vielä auto, ja lapset, ja ajaa mummun kautta pohjoiseen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti