Kun kasvattaa lapsia, vastaan tulee paljon ensimmäisiä kertoja. Asioita joita itse tekee tai hoitaa ensimmäistä kertaa, tai asioita joita lapsi oppii - käveleminen, pyöräily kouluun, kaikki tällainen.
Viimeisiä kertoja voi olla vaikeampi hahmottaa. Toukokuun loppupäivinä saattaa lapsiperheissä kuitenkin tulla vastaan useitakin asioita, joista peräti ymmärtää että ne tapahtuvat nyt viimeistä kertaa. Joku tietty koulu loppuu. Nuorimmainen ei mene enää koskaan iltapäiväkerhoon. Kaikkea tällaista. Osittain näihin liittyy helpotusta, osittain haikeutta.
Haikeus saattaa liittyä vaikkapa siihen ymmärrykseen, että elämässä on niin paljon niitäkin asioita, joista viimeistä kertaa ei pysty itse etukäteen tietämään. Ja että mitä enemmän ikää tulee, sitä useammin tällainen tilanne saattaa tulla vastaan. Tästä olen kirjoittanut ennenkin. Ja Jorge Luis Borges on kirjoittanut tästä runon, viisikymmenvuotispäivänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti