Paakkuuntuvaa

Pidetty mekkoa, leikattu nurmea, syöty kalaa, keksitty tekemistä kymmenvuotiaalle jonka kaverit on mökillä, nukutettu kaksivuotiasta, pelattu Seven Wonders -peliä, tehty tuntitöinä datan järjestelyä, käyty puolison kanssa jalkapallokenttien laidalla ja muutenkin oltu kesässä. Illalla piti käyttää vanhimmaista rannalla vilvoittautumassa ennen nukkumaan menoa.

12-vuotias: "Toivottavasti siellä ei ole ihmisiä. Tai ei se haittaa jos on ihmisiä, mutta semmoinen paakkuuntuva nuoriso on ärsyttävää."

Rohkeutta iltasatuvalintoihin

Juhannuksenalusviikko meni meiltä Savossa mummun luona ja muutenkin edellä listatun suunnitelman mukaan. Ex tempore päädyimme jättämään kymmenvuotiaan vielä sinne, vaikka itse ja auto ja kaksi nuorinta oli tuotava kotiin juhannukseksi. Onhan juhlapyhät tylsä viettää yksin, ja vilkas poika ja 75-vuotias mummu taatusti osaavat opetella keksimään jotain yhteistä tekemistä. Hymiö tähän.

Onko teillä poikia, joille on aikoinaan luettu paljon ja monipuolisesti, mutta joita kouluiässä on hankala saada enää kainaloon iltasatua kuuntelemaan ja jotka alkavat kirjallisesti liusua sinne pelkkien Aku Ankkojen suuntaan? Minulla on ollut ikävä iltasatutuokioita poikieni kanssa, ja ajattelin vaihtaa genreä. Lainasin kirjastosta kolmen osan yhteisniteen 70-luvun nuortenklassikosta Tripodien aika (John Christopher). Se scifi-tarina, jossa jo sadan vuoden ajan ihmiskuntaa on orjuuttanut tripodeilla ajava avaruudesta tullut rotu, jolla on tietenkin pahat mielessä. Poikakirjassa seikkaillaan vuorilla ja merillä, voitetaan urheilukilpailuissa, vakoillaan viholliskaupunkia, keksitään ovelia juonia, koetaan voittoja ja tappioita. Vieraat tekniset vimpaimet, vapaan tahdon puolustaminen ja muinaiset rauniot (nämä nykyajan suurkaupungit) tekevät keitoksesta nautittavan. Tarina etenee myös melko nopeasti eikä ole kovin pelottava.

Äitini pohti hiukan mitä rupeaisi lukemaan kymmenvuotiaan kanssa juhannuspyhinä. Antti Tuurin Elämä isänmaalle oli aika vahva vaihtoehto. Siinä ajetaan pyörällä Rukajärven maisemissa.

Valoa kohti

Kun tapahtuu jne., ei ehdi olla koneella. Tässä meni viikonloppu kirkon kesäjuhlien merkeissä, ja sen merkeissä, että meillä yöpyi sekä puolison isä että nuoruudenystävä. Ei hullumpaa. Ja tänään olimme vielä puolison serkun rippijuhlilla - ja lähettämässä samaan syssyyn vanhimmaisen noin viikoksi mummin ja papan luo lepäämään. Ise käynnistän huomenna auton Savon reissua varten, ja otan mukana kolme nuorempaa. Puoliso aikoi tehdä sillä aikaa tunteja sisään tulevia tarpeita ajatellen, ja elää kuin sika pellossa. Suunnitelma on hyvä.

Keskikesää kohden siis. Valoa!

Mielensäpahoittaja

Luin illalla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan minäkin, yhdeltä istumalta. Kokemus oli outo. Olin ennakoinut hihittelyä vanhojen ihmisten ennakkoluuloille ja kyyläämiselle, semmoista hupaisaa lukukokemusta. Päädyin nyökkäilemään painokkaasti, jännittämään papan puolesta, toistelemaan hiljaa mielessäni "Niinhän se on, aivan, on se kumma". Loppuun päästyä itketti. Jos me kaikki olisimme enemmän kuin kirjan Mielensäpahoittaja, ei esimerkiksi ekologisesta kriisistä olisi puhettakaan.

Palloa

Helleviikonloppuna pelattiin junnujen Jyväskylä Cup. 2004 syntyneen joukkue pelasi 2003 syntyneiden sarjassa ja otti köniin vastustajilta. 2001 syntyneen joukkue pelasi omassa sarjassaan jännittäviä ja hienoja pelejä, ja oli jossain sijojen 11-14 tuntumassa (ja pettymys oli suuri kun mitalia ei tullut!). Vanhimmainen lupautui huolehtimaan paljon nuorimmaisesta, ja saatiinkin puolison kanssa viettää paljon aikaa kenttien laidalla. Uskokaa pois, että monta peliä helteessä hiekkakentällä pelannut seitsenvuotias on hikinen ja hiekasta musta. Tunnelma oli kiva. Seuraavan pelin aikoja ja edellisten tuloksia käytiin katsomassa tulostaululta. Kioskilta ostettiin syötävää. Kenttien laidoilla tuntui olevan paljon tuttuja; olemmehan asuneet täällä jo kolme vuotta ja aktiiviset lapset sitouttavat paikkakunnalle tehokkaasti.

Luulen

Minä luulen, että edessä on hidasta päivitystä ja elämää muualla kuin koneella. Tai niin, että kun on koneella, on tehtävä tiivistettyyn tahtiin töitä. Muuten elelemme hitaaseen tahtiin helteessä. Nuorimmainen sai ylistäviä arvioita kaksivuotisneuvolassa ja oli ihan nolottavaa. Samainen nuorimmainen ei käytä päiväsaikaan enää vaippoja, jalkaan vedetään maailman söpöimpiä minipikkareita. Kahdet pissat tuli eilen lattialle ja kolmet pottaan.

Olen lukenut Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina. Oli viihdyttävä. Ja Eppu Nuorion Pii Marin –sarjaa. Pii on Suomen Rei Shimura. Hyllyssä on uusi suomennos Sieppari ruispellossa –kirjasta. Holden puhuu siinä liian siististi, ei ota tulta. Nuorimmaisen kanssa on luettu muun muassa ihanaa Ihan hukassa –kirjaa, jossa ollaan pöllö ja eksyksissä. Puoliso sai siskoltaan The Big Bang Theoryn kolmannen tuotantokauden, eli ihan kuin olisi joulu.

Toiseksi vanhin täytti jo kymmenen. Järkky. Muistanpa kun kymmenen vuotta sitten istuimme myöhään yöllä sängyllä, istuin jalat koukussa, vauva nojasi jalkoihini ja maarotti katsoa minua posket pulleina, silmät pyöreinä, hyväntuulisen näköisenä. EIKÄ NUKKUNUT. Ei se siitä juuri ole muuttunut, venynyt pituutta ja laihtunut ja tullut hiukan liikkuvammaksi.

Tänään voisi lyödä vetoa hallituksen kokoonpanosta. Ja huomenna ja ylihuomenna perheemme poikien joukkueiden menestyksestä Jyväskylä Cupissa.

Kesähorros

Lasten kesäloma alkoi lauantaina, ja heti päästiin vaipumaan lämpimään kesähorrokseen. Pitää minun nuorimman uniaikoina hiukan edistää töitäni, mutta muun aikaa voi keskittyä lämpimään, ja kasveihin, ja lukemiseen ja leikkimiseen ja pakollisiin ja pakottomiin kotitöihin (edellisistä voi mainita ruoan kattamisen pöytään ja jälkimmäisistä nuorimmaiselle liian pieneksi jääneiden vauvatavaroiden eteenpäin lajittelun.) Mummi ja pappa ovat vuokramökillä, ja sinne mentiin pataroimaan vedessä heti koulujen päätyttyä. Pojat jäivät sinne, ja tulevat kotiin vasta tänään illalla. On ollut ylenpalttisen hiljaista ja rauhallista. Vanhimmainen on katsonut urakalla K11-elokuvia (poikien läsnäollessa liki mahdotonta) ja seurustellut omien kavereidensa kanssa. Nuorimmainen on kävellyt edelleen metsäpoluilla. Kun tulee mäki, hän sanoo "ISO MÄGI!". Kun tulee itikka, hän sanoo "ITIKKKA, POISSS HATUSSSTA!"

Menoa

Tapahtuu niin paljon, ettei ehdi viettää aikaa koneella. Sellaista perhetapahtumaa. Äitini on viimeistä päivää meillä, lapset viimeistä kunnon päivää koulussa. Ja sekin menee jalkapallon merkeissä. Vieraita on käynyt kaksi vuotta täyttäneen ja kymmenen vuotta täyttävän kunniaksi. Koululla on juhlittu, ja taas liikututtu hyvän koulun lasta ja lapsen luovutta ja vastuunottokykyä tukevasta vaikutuksesta. Ostettu uusi sänky vanhimmaisen huoneeseen, jotta nuorimmainen sai itselleen perinnöksi ison tytön sängyn. Kestitty kymmenen vuotta täyttävän omia kavereita ja ilahduttu poikien järkevyydestä ja urheilullisuudesta. Kesän alku on ihanaa aikaa.