2017

Luetut kirjat syyskuun alun 2016 ja elokuun lopun 2017 välillä (mukana "oikeat" nuorimmaisen kanssa luetut iltakirjat), 58 kpl. Tähän listattujen lisäksi olen lukenut yli 20 vanhaa gradua tai tutkimusraporttia suomalaisesta poronhoidosta. Jaoteltuna kirjallisuudenlajeittain: dekkarit ja trillerit 17 kpl, elämänkerrat yms (myös Ingalls Wilderit) 12 kpl, scifi 10 kpl, tietokirjat, reportaasit yms 9 kpl, fantasia ja mitä-jos-esseet 5 kpl, melkein-tai-kokonaan-oikea kaunokirjallisuus 4 kpl ja huumori 1 kpl.

 *****Vuoden varrelta suosittelen viittä kirjaa, merkittynä viidellä tähdellä*****

Iain M. Banks, Tähystä tuulenpuolta - Nyt pääsin käsiksi Banksin Kulttuuri -sarjaan. Kulttuuri on hyväntahtoisen tunkeileva, ja ajautuu jopa sotiin sen vuoksi. Mutta ihanan vapaamielinen sekoitus erilaisia älyllisiä olentoja se toki on, ja vienyt joutilaisuudessa ja turvallisuudessa elämisen opettelun äärimmilleen. Tässä seurattiin useita hahmoja ja juonenkuljetus oli jopa jännittävä. Täytyy lukea lisää Kulttuurista!


Malala Yousafzai & Christina Lamb, Minä olen Malala - Aluun tämän lukeminen ei ottanut tuulta alleen. Tuntui pitkäpiimäiseltä. Mutta sitten kun vauhtiin pääsi, tuli tästä merkityksellinen lukukokemus. En minä ollut tiennyt Pakistanista ja arjesta siellä mitään. Nyt tiedän hiukan enemmän siitä, samoin kuin Talebanin vastustamisesta ja Malalan työstä. Lukekaa kaikki tämä! Poistuu sekin luulo, että kaikki islaminuskoiset ovat samanlaisia, tai että pahat teot kumpuavat nimenomaan jonkin uskonnon tunnustamisesta.

Ken MacLeod, Tähtijaosto - Liiankin täyteen pakattu tulevaisuusvisio sirpaleisesta maailmasta, jossa tavoitellaan tähtiä, pelätään tekoälyjä, ollaan kommunisteja, anarkisteja, ekofasisteja, barbaareja, trotskilaisia ja ihan mitä vaan, yhtä aikaa tai erikseen. Vilpittömiä henkilöhahmoja, paljon vasemmistolaista politiikkaa.

Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti - Lisbetin tarina muuttui mielenkiintoiseksi oikeussalidraamaksi ja juonitteluksi. Kaiken kaikkiaan pidin tästä trilogiasta, etenkin koska se ei loppujen lopuksi lähtenytkään niin voimakkaasti ekan osan shokeerauslinjalle.

Stieg Larsson, Tyttö joka leikki tulella - Sarjan toinen osa oli täynnä menoa  ja räimettä, jotenkin Lee Childin tyyliin. Tämän aihepiirikään ei mennyt niin synkäksi kuin oletin. Mutta ei tämä tosiaan kaikkea hypeään tunnu täyttävän. Mukaansa tempaisevaa, pitkää dekkaritarinaa toki. Ja pakko lukea heti kolmas osa päälle!

Stefano Benni, Baol -  Mutta tässäpä oli kummallisen kaunis, kummallisen kummallinen dystopia. Humoristinen ja samalla kauhea. Nopeasti luettu, lauseita maistelemaan pakottava. Teki paljon suuremman vaikutuksen kuin Ingsin Kuuma pää.

Simon Ings, Kuuma pää - Nyt on luvussa näköjään useita tulevaisuuskuvitelmia, joista useat voidaan laittaa dystopia -laariin. Tämä oli jotakin ihan uutta 90-luvulla. Kyllähän tästä edelleen haistaa syyt kirjan taannoiselle poikkeuksellisuudelle, mutta tämän jälkeen on tullut matkijoita ja seuraajia pilvin pimein. Synkkä teknologis-seksuaalinen maailma, tekoälyt ja kyborgit eivät ole enää uutta kirjallisessa maailmassa. 

Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia - Olin luullut, että nämä ovat minulle liian synkkiä ja rankkoja, mutta pakko oli kokeilla kun Lapin mökin läheisellä huoltoasemalla tämä tuli vastaan kirjanvaihtokaapissa. No olihan tässä rankkoja juttuja, mutta tarina itsessään yhdistelee trilleriin mainiosti ihmissuhde-elementtejä, vanhanaikaista suljetun huoneen mysteeriä ja talousrikollisuuden paljastamiskuvioita. Pakko lainata kirjastosta ne seuraavat osat! Laatukamaa.

A.J.Jacobs, Kunnon mies - Kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä - Jacobs on sama tyyppi, joka jossain vaiheessa eli vuoden noudattaen kaikkia Raamatussa listattuja sääntöjä. Kerrassaan mainio tyyppi, joka sukeltaa kokeiluihinsa täysillä, ja kirjoittaa auki niin ahaa -elämykset kuin ärtymyksen ja uupumuksen hetketkin. Nyt hän päätti elää kaksi vuotta täydellisen tervettä elämää. Voitte arvata, että se ei ihan helppoa ole, eikä täysin onnistu. Kirja on hauska mutta painavaa asiaa sisältävä raportti näiden vuosien kokemuksista. Kuten raamatullisesta vuodesta, tästäkin projektista Jacobsille jäi mukaan säilyttämisen arvoisia tapoja. Ehkä me muut voimme ottaa opiksi kokeilematta ihan kaikkea itse. Tai ehkä voisikin kokeilla itse? Kirja ainakin on lukemisen arvoinen.

Iain Banks, Siirtymä - Banks kirjoittaa todeksi maailman, joka hajaantuu vaihtoehtojen äärettömyyksiin fraktaalien lailla, ja jossa osa ihmisistä kykenee harppomaan todellisuuksista toisiin ja vaikuttamaan niihin. Miten näin outo juttu onkaan osattu kertoa näin realistisesti ja lämpimästi? Kirja on paksu, sen parissa kuluu aikaa, ja osa juonensirpaleista koostuu pahoista asioista. Käsittelyn alla on mm. valta eri muodoissaan, manipulointi, oikea ja väärä (on siis "isoa scifiä"). Silti kirja on hauska, viihdyttävä, ja mielikuvitusta miellyttävällä tavalla kutkuttava. Ja kuten siinä yhdessä toisessa kirjassa sanotaan: "kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita". Niin loppujen lopuksi tämäkin.

Usain Bolt, Salamaa nopeampi elämäni - Boltin jutustelujen pohjalta koottu elämänkertatarina. Tuli luettua nopeasti, ja avasi aika kivasti poikkeuksellisen pikajuoksijan taivalta Jamaikassa ja myös maailmalla. Vasta kirjan luettuani älysin että Bolt on pääasiassa 200m mies, ja 100m tuli ohjelmaan vasta taannoin.

Jeffrey Eugenides, Virgin suicides - Kauniina kuolleet - Olin ajatellut tästäkin, etten pitäisi. Mutta pidin. Naapurin pojat pohtivat tarinassa sitä miksi Lisbonin perheen viisi tytärtä otti vuoden sisällä hengen itseltään. Olin luullut että tässä on enemmänkin mysteeriä, mutta ensimmäisen mentyä loppujen seuraaminen perässä olikin aika loogista. Etenkin kun kotiolot olivat mitä olivat. Hämmästyttävän kaunis tarina aiheestaan huolimatta.

Iain Banks, Kävelyä lasilla- Kolmiosainen tarina. Yksi sijoittuu selkeästi normimaailmaan, toisen päähenkilö vaikuttaa harhaiselta, kolmannessa ollaan kärsimässä surkuhupaisaa galaktista rangaistusta pähkähullujen pelien parissa, järjettömässä linnassa. Vaan mikä on totta? Tarina oli vetävä, helppo ja mukava lukea, mutta antoi uusia ajatuksia. Täytyy lukea lisää Banksia.

Neil Gaiman, Aarteita ja muistoesineitä - Lyhyitä tarinoita Gaimanilta: kummitusjuttuja, fantasian puolelle putoavia palasia, ehkä kevyttä kauhuakin. Osa oli oikeinkin mielikuvitusta kutkuttavia, osa meni tyylilajeihin, jotka eivät itselle aukea. Suosikkini olivat Vihreiden kirjainten arvoitus (steampunk -henkisestä Lontoosta) ja Aarteita ja muistoesineitä (pahoja ihmisiä mutta laadukkaita ajatuksia).

Kurt Vonnegut, Kalmasilmä - Tämä kärsi lukumetodista, tuli luettua pienissä paloissa. Aioin siis joskus syksyllä ruveta lukemaan "kaikkia isoimpia suosikkejani" läpi ja aloitin vahingossa hyllystä löytyneellä Vonnegutilla. No, tavallaan ymmärrän nyt tätä tarinaa paljon paremmin kuin lukiolaisena. Mutta kummasti lukioiässä sain tämän kumminkin nopeammin  luettua. Tarinahan on omalla tavallaan kiehtova, ja henkilöhahmot kuvattu hellästi rikkonaisina kuten Vonnegut aina tekee.

Lee Strobel, Tapaus Kristus - Hmm. Luin tämän pienissä pätkissä "vaahtiessani" nuorimmaisen nukahtamista. Ideana on siis se, että toimittaja ottaa selvää siitä voisiko Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen historiallisuuteen luottaa. Ja hän kuulemma tekee sen perehtymällä asiaan haastattelemalla asiantuntijoita kriittisesti ja avoimin mielin. Ok, kirja on vetävästi ja hyvin kirjoitettu, mutta minua jäi vaivaamaan ihan hirveästi että kaikki haastatellut asiantuntijat olivat JEESUKSEN PUOLELLA. Kyllä samat "kiperät kysymykset" olisi pitänyt esittää myös tyystin ateistisille ja vihamielisille asiantuntijoille ja kirjoittaa raportti vasta sen jälkeen! (Tutkija ei kestä löyhää logiikkaa ja laiskaa argumentaatiota, ei sille mitään voi.)

Michael Lewis, Valehtelijan pokeri  - Hassua, herra Lewis oli läsnä Wall Streetillä jo 80-luvun hulluina vuosina, ja kirjoitti silloin niistäkin ajoista. Tämä tarina ei kammota yhtä paljon kuin tuore "Flash boys" (muutama lause tästä kirjasta löytyy hiukan alempaa), ehkä siksi että ajanjakso tuntuu ihmeen kaukaiselta historialta, mutta kyllähän jo muutama vuosikymmen sitten osattiin tehdä tyhjästä rahaa.

Markus Kajo, Kettusen kannettava - Kettunen ei petä. Nämä jutut ovat aina hauskoja. Kettusen vanhetessa osa niistä on jopa opettavaisia tai syvällisiä. Onneksi ei liian moni eikä liikaa.

Neil Gaiman, Neverwhere - Maanalainen Lontoo - Minä olin luullut, etten pidä Gaimanin kirjoista. Miksi ihmeessä? Tämä oli ihana satu (ehkä paikoin hiukan liian väkivaltainen, mutta sellaisella elokuvamaisella tyylillä, TV-sarjan käsikirjoitushan tämä on alunperin ollut)! Hiihtoloman Lontoon reissun jälkeen maanalainen Lontoo kutitti huumorintajuani kovasti. Earl's Courtin hovi metrojunassa, illallinen hylätyllä metrolaiturilla jne. Hahmot olivat klassisen sadun mukaan roolitettuja ja jutustelu humoristista Linnunradan käsikirjojen tyyliin, mutta tarinaan pystyi imeytymään mukaan aivan tarpeeksi jotta siitä pystyi nauttimaan täysin siemauksin -kunnes se aivan liian pian loppui! Lisää näitä!

Jääskeläinen, Lumikko ja yhdeksän muuta - Taitavaa kerrontaa. Kiehtovia ajatuksia ja hassuja hahmoja. Paljon kirjoista, kirjastoista, kirjoittamisesta, lukemisesta. Mysteerejä. Oikea kirjafriikkien ihannetarina on tämä. Suosikkini Jääskeläisen pitkien tarinoiden joukossa.

***** M.A.Numminen, Baarien mies - M.A.Numminen käy yli sadassa keskikaljabaarissa ympäri Suomea. 80-luvulla, niillä paikkakunnilla joissa keskioluen myynti tai anniskelu ei ollut kiellettyä. Paikkojen tunnelma, sisustus ja ihmehiipparit on kuvattu tarkasti ja rakastavasti. Kantaa otetaan salaa ja hiljaisella äänellä. Tämä maailma on yhtä mennyttä kuin faaraoiden egypti.

***** Michael Lewis, Flash Boys - Kapina Wall Streetillä - Ush. Hyi. Puistattavaa. Tämä kirja pöyristytti minua enemmän kuin mikään kirja on aikoihin pöyristyttänyt. Ja tässä pysytään enimmäkseen sentään siististi toimistohuoneissa New Yorkissa. Lewisillä on pitkä kokemus kieroista pörssitoiminnoista, eli hän on mies paikallaan kun pitää selittää mitä Wall Streetillä ynnä muualla on tapahtunut viimeisimpien romahdusten jälkeen. Ja mitä tarkoittaa ultranopea kaupankäynti. Ja minne se maailman raha oikein meneekään! Hyi. Minä ihmettelen valtavasti miten ihmiset eivät nouse suurissa määrin barrikadeille. Lukekaa kaikki, opiskelkaa aiheesta vielä lisääkin, ja nouskaa sitten tahoillanne, jooko!?

Laura Ingalls Wilder / Pamela Smith Hill, Pioneer Girl, the annotated autobiography - Pakkohan tämä oli kaukolainata, kun oli monta kuukautta Lauran siloiteltua ja editoitua elämää seurannut. Tämä on se aito ja alkuperäinen elämäntarina ja paikoitellen elämä on lapsiltakielletympää kuin varsinaisessa sarjassa ja perhe siksakkaa enemmän idästä länteen ja lännestä itään. Kirja on paksu ja suuri, se sisältää liitteitä, alaviitteitä, selityksiä ja taustoja. Sen lukeminen on aika kiehtovaa mutta aikaaviepää hommaa. En takaa että alaviitteistä olisi luettu edes puolta. Summa summarum, mielestäni Pieni talo -sarja kumminkin noudattelee pääpiirteissään "oikeaa" elämäntarinaa ja sen henkeä. Eli rauhassa voi uppoutua sen vietäväksi ja uskoa siihen.

*****Laura Ingalls Wilder, Neljä ensimmäistä vuotta - Sarjan  lukemisen olisi voinut jättää "Onnen kultaiset vuodet" -kirjaan, mutta ei malttanut. Se on siis viimeinen, jonka Laura itse on viimeistellyt. Tämä "Neljä ensimmäistä vuotta" on viimeistelemätön kertomus avioliiton ja maanviljelyksen ensimmäisistä vuosista. On onnea, mutta epäonnea enemmän, ja asiat kerrotaan toteavasti ja lyhkäisesti. Hiukan jäi tyly maku suuhun, kun seitsenvuotiaan kanssa päästiin kirjan loppuun ja edellisen parin sivun aikana oli kuollut lapsi ja palanut talo. Mutta loppulauseet olivat toki positiivisia - ja päädyttiin katselemaan bonukseksi hieman valokuvia lainaamastani "oikeasta" elämänkerrasta... Yli puolen vuoden matkamme 1800-luvun Yhdysvaltoihin oli hieno. Suosittelen kaikille pienten koululaisten iltalukemisista vastaaville! Tähdet kuuluvat siis koko sarjalle.

Paula Hawkin, The Girl on the Train- Tästä ei vissiin kaikki tykkää, mutta toiset sitten tykkäävätkin keskimääräistä enemmän. Minä tykkäsin. Mysteeri nyt ei ollut kovin kummoinen, mutta päähenkilö teki siitä haastavamman seurata. Kyseessä kun nyt oli keskivaikeasti alkoholisoitunut, muistikatkoksista kärsivä ja entistä aviopuolisoaan stalkkaava nainen.

Alan Bradley, Kuolema ei ole lasten leikkiä - Summamutikassa ostettu dekkari, joka olikin kiva tuttavuus. Ollaan Englannin maaseudulla 50-luvulla, ja hirtehishuumorista tarinaa seurataan 11-vuotiaan tytön näkökulmasta - ja Flavia onkin aika pakkaus!

Laura Ingalls Wilder, Onnen kultaiset vuodet - Aletaan kääntyä sarjan loppua kohden, haikeasti mutta romanttisesti. Laura kasvaa, opettaa muutamassa pikkukoulussa, toteaa viihtyvänsä Almanzon seurassa. Ja kas ketkä lopussa asustavat omaa pientä taloaan? 

Staughton/Grubačic, Zapatistit ja tuplajuulaiset, Keskusteluja anarkismista, marxilaisuudesta ja radikaalista historiasta - Jos kirja ei olisi niin auttamattoman huonosti suomennettu, suosittelisin kaikille. Staughton on pitkän linjan amerikkalainen sodanvastustaja, työväen oikeuksien puolustaja, hengellisen näkökulman ymmärtäjä ja aktiivi, toinen nuori juippi anarkistitaustalla. Kirjassa käydään läpi tapahtumia, asenteita, näkemyksiä, eroja, yhteneväisyyksiä, mahdollisuuksia ja unelmia. Toisenlainen maailma on mahdollinen! Rauha sodan voittaa! We shall overcome!!

Fred Hoyle, Los Angeles ei vastaa - Vanhaa scifiä. Tässä tapahtuu jotakin kummaa, ja maapallon eri osat ovat yhtäkkiä eri aikakausilla. Ei jotenkin ottanut tulta, johtunee jotenkin siitä miten helposti päähenkilö päätyi osaksi tärkeimpiä tapahtumia.

Sjöwall/Wahlöö, Terroristit - Muistan tunteen edelliseltä lukukierrokselta. Tämä on sarjan viimeinen osa, ja tuntuu armolliselta että se on huomattavasti pidempi ja laajempi kuin edelliset. Ruotsalainen yhteiskunta on edelleen pienimpiä polkeva, kirjailijakaksikon mukaan ainakin. Terrorismia on monenlaista, myös kansainvälistä ja poliittista.

Sjöwall/Wahlöö, Poliisimurha - Hyvin kantaaottava osa keskimäärinkin kantaaottavaa sarjaa. Tarinan tasolla ratkotaan yhtä oikeaa murhaa, ja yhtä väärinymmärrystä.

Laura Ingalls Wilder, Pieni kaupunki preerialla - Hirveän talven jälkeen lämpö ja maanviljelys tuntuvat hyvältä vaikka maissisato menetetäänkin. Marjakin pääsee opistoon. Seuraava talvi on helpompi, ja syksyllä Laura ja muut pääsevät taas kouluuunkin. Siellä on yllättäen myös ärsyttävä Nellien ja kaikenlaista ongelmaa, mutta aikuistuva Laura pakertaa luvuissaan, kasvaa ja kehittyy. Ja kas, Almanzo tarjoaa rekiajeluja! Hmm?!

Sjöwall/Wahlöö, Suljettu huone - Menee koheltamiseksi, tuo poliisin toiminta tässä kirjassa. On pankkiryöstöjä, pikkurikollisia, ja mahdottoman tuntuinen suljetun huoneen mysteeri.  Beck itse toipuu ampumisen aiheuttamasta traumastaan ja kokee olevansa irti elämästään, masentunut ja itsekin ikään kuin suljetussa huoneessa. Mutta ah, onneksi sattuma heittää hänet Rhean keittiöön - mistä tuli hyvä, lämmin ja hellä olo samoin kuin edellisellä lukukierroksellakin. Tämä oli muutenkin humoristisemmin kirjoitettu kuin edellinen.

Ursula Le Guin, Harhakaupunki - Le Guinin nuoruudentöitä, sijoittuu hainilaisiin maailmoihin ja Hain -sarjaan. Aika on kaukainen tulevaisuus, paikka on autioitunut Maa jossa teknologia on melkein unohtunut ja ihmiset elävät pienissä yhteisöissään. Mistä tuli tämä keltasilmäinen muukalainen, miksi hän ei muista mitään, kuka valehtelee, miksi? Kaunis kieli, humaani asenne.

Sjöwall/Wahlöö, Komisario Beck tähtäimessä - Vähän synkkä Beck, poliisin asenne ei ole oikea, on epäoikeudenmukaisuutta, katkeruutta, kostoa. Ja lopussa dramaattinen käänne Beckin omassa elämässä.

Sjöwall/Wahlöö, Missä viipyy poliisi - Suurpomo ammutaan ravintolassa. Poliittinen murha vai yksityinen kosto? Nämä ovat myös tosi yhteiskunnallisia nämä Beck -kirjat aitoon 60-luvun tyyliin, ja mikäs siinä. Ja niin kuin edelliselläkin lukukierroksella, nytkin pidän Martin Beckin hahmosta tosi paljon. Hän tuo myönteisessä mielessä mieleeni pari henkilöä jotka tunnen. Tuntuu hyvältä että Beck alkaa löytää omaa suuntaa elämälleen.

Sjöwall/Wahlöö, Kadonnut paloauto - Tämä on se Beck -tarina, jonka alussa Gunvald Larsson tulee vahingossa sankariksi. Jos joku alkaa Beckejä lukea, suosittelen ehdottomasti lukemaan koko sarjan, ja aikajärjestyksessä alusta asti. Tällä tavalla luettuna esim. tähän kirjaan mennessä ovat henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet tulleet tutuiksi ja tarinoiden poljento tuntuu sopivalta ja hyvältä.

Sjöwall/Wahlöö, Bussimurha - Mielenkiintoinen rikos ja rikostutkimus tässä klassikkosarjassa.
 
Laura Ingalls Wilder, Farmarin lapset - Luettiin harppoen, ei sanasta sanaan. Tämä kertoo Lauran miehen Almanzon lapsuudesta New Yorkin osavaltiossa. Oli suuri tila, jääkellari, valtavasti ruokaa ja tapetoitu sali. Aikamoinen kontrasti uudisraivaajien heinänpolttokuvausten jälkeen. Herätti kysymyksen MIKSI useat Wilderin lapsista lähtivät kumminkin länteen.

Laura Ingalls Wilder, Pitkä talvi preerialla - Yksi lempikirjoistani sarjassa. Tämä tarina keskittyy kuvaamaan, melkein päivästä päivään, selviytymistaistelua poikkeuksellisen ankaran talven ajan pienessä De Smetin uudiskaupungissa. Lumimyrskyjä ja ankaraa pakkasta kestää kuukausikaupalla, junat eivät kulje, polttopuuta ja hiiliä ei ole. Ingallsin perhe polttaa heinää (!) ja syö perunoita ja kahvimyllyllä jauhetuista vehnänjyvistä tehtyä ruskeaa leipää. Kylmä on, ajatus ei kulje, päivätkin ovat pimeitä kun lamppuöljykin on vähissä. MUTTA, niin kuin keväällä on tapana, sekin saapuu ajallaan. Yhtäkkiä sisällä on kuuma ja lopulta tulee junakin kyydissään ruokatavaroita ja yhä jäässä oleva joulukalkkuna!

Sjöwall/Wahlöö, Mies parvekkeella - Tämä tuli luettua kolmelta istumalta. Olisi tullut luettua yhdellä istumalla, mutta piti nukkua öisin. Vanhahan tämä on, mutta jännittävä, ja melkein reaaliaikainen. Ja se dialogi on niin hykerryttävää!

Sjöwall/Wahlöö, Mies joka hävisi savuna ilmaan - Tämä oli vähän välisoittomainen Beck; tapahtui enimmäkseen Unkarissa. Taattua laatua toki, ja mukava ikkuna 60-luvulle.

Maarit Verronen, Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä - Ei hullumpaa! Lyhyitä novelleja ihmisistä hankalissa tilanteissa. Tuskin tulee luettua uudelleen, mutta välipalana parempaa kuin Harlekiini -kirjat.

***** Douglas Coupland, Tuntematon sukupolvi - Ah. Tuskin olen ainoa, joka luki tämän ekan kerran heti 90-luvulla, vain hiukan nuorempana kuin kirjan kuvaamat nuoret aikuiset. Kirjan asenne on edelleen tuttu ja tarinat koskettavia, kauniita. Toisaalta kyllä huomaa miten aikaa on kulunut jo YLI 20 VUOTTA kirjan kirjoittamisesta. Maailma kuulostaa vanhanaikaiselta. Tuntemattoman sukupolven nuoret aikuiset elivät tietämättään vielä siellä vanhan ja uuden maailman rajalla: ennen internetiä ja jatkuvaa kommunikaatiota. Mutta maailma oli muuttumassa, ja heidät oli kasvatettu siihen vanhaan. Ei ihme, että olo oli juureton.

Ilkka Remes, Horna - Menoa ja meininkiä. Ihan niin kuin remekset aina, veto riittää ekan kolmanneksen. Loppu ei jaksa enää kiinnostaa. Toki aihepiiri oli hyvin ajankohtainen, ja herätteli hauskasti vainoharhaisuutta.

Emmi Itäranta, Teemestarin kirja - Suuresti pidetty esikoisromaani tulevaisuuden kuumasta Suomesta (jossa japanilainen kulttuuri on voimissaan). Mielenkiintoinen maailma. Äärimmäisen kaunis kieli. Tarina ehkä kaikesta huolimatta ohut ja arvattava. Mutta Emmistä varmaan kuullaan vielä.

***** Jorge Luis Borges, Haarautuvien polkujen puutarha - Yksi lemppareitani, palaan tähän harvoin mutta säännöllisesti. Koen Borgesin jotenkin sukulaissielukseni, joka kirjoittaa tekstejä jollaisia haluaisin osata kirjoittaa. Äärimmäisen älykkäitä ja sivistyneitä, mutta samalla ihan pöljiä ja vailla todellisuuspohjaa. Hihitytti monesti, vaikka osa esseistä olikin aika vaikeita.

Sjöwall/Wahlöö, Roseanna - Hupsis. Aloitin taas lukea Beckejä. Onhan edellisestä kierroksesta tosin monta vuotta aikaa, nuorimmainen taisi silloin olla vauva. Martin Beck on ihana. Ja tarinakin vetää, dialogista puhumattakaan.

Laura Ingalls Wilder, Hopeajärven rannalla - Tämän ja edellisen välillä oli kulunut viisi vuotta Ingallsin perheen elämää. Pari huonoa vehnäsatoa oli korjattu Luumujen poukamassa, Laura kasvanut jo 13-vuotiaaksi, perheeseen syntynyt neljäs tyttö. Kirja alkaa masentavasti: Mary on sokeutunut, kaikki heikkoja tulirokosta, isä joutuu muuttamaan toisaalle töihin ja Jakke -koira kuolee. Mutta elämä voittaa, taas uudessa paikassa, taas uudisasukkaana!

Laura Ingalls Wilder, Luumujen poukama - Me on päästy ekaluokkalaisen kanssa jo tähän osaan sarjaa. Taas muutetaan, taas aloitellaan rakentamalla talo, kylvämällä vehnää. Sitten on lumimyrskyä ja heinäsirkkoja ja kaikkea, mutta perhe on rakas ja elämä tuntuu Laurasta vissiin hyvältä ja omalta.

Nicky Wesson, Labor Pain: A natural approach to easing delivery -  Nopeasti luettu kirjanen synnytyksestä ja keinoista sen helpottamiseksi. Ihan hyvä kokoelma, mutta parempiakin on tullut luettua. Alussa tosin oli hyvää tietoa kivun fysiologiasta, samoin kuin siitä miten hormonitoiminta synnytyksen aikana pelaa.

Tapio Nykänen ja Leena Valkeapää (toimittajat), Kilpisjärven poliittinen luonto - Matkoja Käsivarren kulttuurimaisemassa - Tämä kirja osui ilmestymään syksyllä 2016 eli kiihkeään keskusteluun poroluvuista, poron roolista ja oikeutuksesta pohjoisen luonnossa, saamelaisten oikeuksista jne. Samalla se leimautti kiivaan sanasodan kirjan ansioista ja "poliittisuudesta" ainakin Lapin Kansan sivuilla. No kirja itsessään on hyvä. Mielestäni antaa monipuolisen ja kiihkoilemattoman kuvan Käsivarren menneestä ja olevasta - ja antaa hyviä eväitä pohtia tulevaa.

Hugh Howey, Hiekka - Siilon kirjoittajan yksiosainen dystooppinen kertomus hiekkaan hautautuneesta maailmasta. Ihan kiinnostava asetelma, mutta perhekertomus oli aika kliseinen ja kirjassa oli liikaa tavaraa sivumäärään nähden. Eikä maailma ollut loppuun asti mietitty. Mistä kaikki ruoka ihan oikeasti tuli?

Fred Vargas, Hyisiä aikoja - Ihanainen komisario Adamsberg Islannissa ja kotipuolessa Ranskan vallankumousta näyttelevien kerholla. Taattua tavaraa Vargasilta.

Laura Ingalls Wilder, Pieni talo preerialla - Tässä Ingallsin perhe pakkaa kotinsa vankkureihin ja lähtee uudisasuttamaan intiaanien maita - kun näin on hallitus perheen käsityksen mukaan kehottanut. Matkaa ja preerian luontoa kuvataan hienosti ja niin että on selvää että Laura on itse kokenut kaiken kuvaamansa. Intiaanien kanssa päädytään elämään sitten liiankin lähelle. Ja miten lopussa kävikään? Ne ovatkin uudisasukkaat jotka joutuvat siirtymään, eivät intiaanit. Ainakaan vielä silloin. Lasta kirjan tarina kiinnostaa edelleen. Etenkin se, että se on TOSITARINA.

Gösta Grotenfelt, Suomen poronhoito - Tämä lyhyt tietokirja on VUODELTA 1919. Saatte arvata että Suomi, maailma ja poronhoito (sekä siitä kirjoittamisen tyyli) ovat hieman muuttuneet liki sadan vuoden aikana. Ihan yksityiskohta - "äskeinen sota" on kirjan kirjoittamisen aikana ollut Suomen sisällissota. Osa asiasta toisaalta ei ollut muuttunut. Ja tavallaan kivakin, että iso osa kirjoittajan suosituksista elinkeinon kehittämiseksi on sadan vuoden aikana tapahtunut.

Kate Atkinson, Hävityksen jumala - Harmi että tämä piti palauttaa eri paikkakunnan kirjastoon ja siksi harppoa lukea liian nopeasti ja liian vähällä keskittymisellä. Tämä on Elämä elämältä -kirjan sisarteos. Sama perhe, osittain sama tarina, osittain sama ajanjakso. Ihan yhtä paljon kokeellisuutta tarinankuljetuksessa ei ole, mutta sen sijaan Teddyn elämää katsotaan milloin mistäkin näkökulmasta ja ajanhetkestä käsin. En tiedä miten tämä olisi vaikuttanut jos Elämä elämältä ei olisi tuttu ja hahmot siksi valmiiksi rakkaita. Toisen maailmansodan pommituslennot tulivat tutuiksi joka tapauksessa. Ja moni uusi hahmo rakkaaksi ja todelliseksi.

Laura Ingalls Wilder, Pieni talo suuressa metsässä - Alettiin lukea seitsenvuotiaan kanssa tätä sarjaa. Ihanaa kyllä, tuntuu maittavan niin tyttärelle kuin äidillekin. Elämä aikoinaan oli tavallaan yksinkertaista, tavallaan hyvin hankalaa. Lastenkasvatus noina aikoina tuntuu vieraalta ja osin väärältäkin, ja kirjassa salavihkaa kerrottuja amerikkalaisia asenteita on tosi mielenkiintoista lukea nyt kun syksyllä 2016 nyky-Amerikassa käydään vaaleja Clinton vs. Trump. Kirjan neuvojen avulla pysyisi ehkä hengissä suuressa metsässä. Ainakin osaisi tehdä juustoa ja vaahterasiirappia.