Koronakevät 2020: pysähdys, aikaa arvioida tilanne, re-start?

Tämä kiersi sosiaalisessa mediassa: "Can we uninstall 2020 and install it again? This version has a Virus."

Ajatus on että, vanhaan normaaliin ei kuitenkaan ole paluuta. Tavoitteena on päästä johonkin, uuteen normaaliin jollakin aikataululla. Mutta millainen se on?

Ja millainen olisi hyvä uusi normaali? Tästä on niin monta mieltä kuin on pohtijaakin. Jos poikkeustila loppuu melko pian, muutos entiseen ei ehkä ole kovin suuri. Mitä pidempään erikoiset olot jatkuvat, sitä enemmän ihmisillä on aikaa ajatella ja tehdä omaa päänsisäistä arvokeskusteluaan ja pohtia sitä mikä on se oma, oman perheen uusi normaali johon halutaan palata.

Osalle muutos voi olla suurikin.

Osalle paluu mahdollisimman lähelle vanhaa olisi tarpeen, hyvin pian. Monelle koti on paha paikka ja edes koulusta saa ruokaa, ja lähikentällä kokoontuvan futisjoukkuuen valmentajalta positiivista palautetta. Mielenterveyskuntoutujan ja päihderiippuvaisen tuki meni nettiin. Kodittoman ei pitäisi pyöriä kaduilla (!?) ja ruoka-apukin väheni.

Entä mikä on tilanne pakolaisleireillä? Matkalla kohti Eurooppaa? Laittomien maataloustyöläisten keskuudessa?

Koko yhteiskuntaa ajatellen, kansallisesti ja globaalisti, korona asetti peilin naaman eteen. Missä kohtaa menee ne epäoikeudenmukaisuuden jakolinjat? Kenen hengellä on väliä? Mikä mättää teillä, entä meillä? Nyt ne kaikki tulevat esille. Kuinka suoraan sen voi sanoa, että nykyinen talousjärjestelmä ei kestä edes pieniä pysähdyksiä ja uudelleen arvioinnin paikkoja? Tuukka Tervonen kirjoitti hyvin Ylen kolumnissa että "talouden rattaita öljytään riskiryhmäläsillä"

Minä ja perheeni kuulumme tässä kriisissä etuoikeutettujen joukkoon. On oma piha ja auto, on riittävästi terveyttä ja henkisiä voimavaroja, on osaamista, on työ jota voi tehdä etänä ja jota ei korona hetkauta puoleen eikä toiseen.

Osa sanoo että kaikki ollaan samassa veneessä. No ei, olen enemmän samaa mieltä niiden kanssa jotka sanovat että olemme ehkä samassa myrskyssä ja veneitä on monta, "meidän veneessä sentään on airot". Ja tämän myrskyn jälkeen on tulossa uusia, pahempia.

Parhaassa tapauksessa osa koronan osoittamia epäkohtia pystytään korjaamaan.

Iso asia olisi se, jos kollektiivisesti ymmärtäisimme astua askeleen taaksepäin mitä tulee maankäyttöön. Annettaisiin luonnontilaisten alueiden muokkaamisen olla ja pärjättäisiin tällä alueella mikä meillä nyt on. Annettaisiin luonnonvaraisten eläinten pitää oma tilansa. Eikä syötäisi muurahaiskäpyjä.

Sitä en uskalla edes toivoa, että rikki oleva talousjärjestelmä osattaisiin korjata sellaiseksi että se palvelisi meitä kaikkia, olisi joustava, ja kestäisi sen kun maailma muuttuu.

Mahdollinen tulevaisuus on sekin jossa poikkeustilat jatkuvat ja jatkuvat kunnes vaihettuvat hiljalleen diktatuureiksi. Jossa immuniteetti on ilmaistava rintapielessä kannettavan "puhtaan kansalaisen" merkillä. Jossa rajat on ja pysyy kiinni. 

Koronakevät 2020: 25.-26.4. la-su

Viikonloppu keittiössä. Hampurilaisia isolla vaivalla sämpylätkin itse tehden. Linssikeittoa ensi viikon lounaiksi. Simaa kun kohta tulee vappu.

Lauantaina kuutoskanava oli päällä monta tuntia. Ainoa jonka aukiolo ei ala jo ihan kohta ärsyttää. Tulisi edes jotakin urheilua TV:stä! Katsotaan kesäkuussa sitten vaikka Ruotsin liigan jalkapalloa. Norjassa ovat kehittelemässä kesäkuulle yleisurheilukisaa, jossa paikalliset tekevät suorituksensa Oslossa ja kilpakumppanit jokainen omalla kotikentällään.

Mietin taas myös kirkkoja. Luterilaiset seurakunnat ovat olleet näkyviä koronakriisin aikana. On ollut tapahtumia netissä, on tarjottu keskusteluapua, diakonia on tullut esille asiointiavun muodossa. Pienetkin kirkot ovat paljon saavutettavampia kuin ennen. Nettilähetykseen on helpompi kurkistaa kuin ihan livenä lähteä kokeeksi käymään uppo-oudossa kirkossa, uskaltautua tuntemattomien ihmisten sekaan. Nyt on hyvä aika katsoa mitä tekevät helluntalaiset, adventistit tai babtistit. Kveekareiden tapaamisiin ei pääse mukaan kuin hengessä; yhteistä hiljaista hetkeä vietetään kukin tahoillaan ilman nettiin kirjautumista.

Koronakevät 2020: Viimeinen täysi viikko ennen vappua?

Ai oikeesti vai?

No näin se on.

JAMK:n viimeisen opintojakson viimeiset lähipäivät: zoomissa. Kun ihmiset ovat kuukauden verran jo opetelleet näitä eri työkaluja ja niissä luontevasti olemista, kaikki sujui yllättävän hyvin. Itse kaipaan edelleen fyysistä läheisyyttä ollakseni aidosti luova. Tai sitten mahdollisuutta liikkeeseen. Tälle viikolle onkin sovittu puhelinpalavereja jotta voi samalla kävellä.

Nuorimmainen innostui taekwondosta. Katsoo videoita youtubesta ja opettelee. Katsoimme että Jyväskylästä löytyy yksi seura, jonka alkeiskurssille voi mennä 11-vuotiaat ja aikuiset yhdessä. Harkitaan asiaa esimerkiksi joulun jälkeen!

Jos olen oikein ymmärtänyt, kotona on viimeksi kulunut kuukausi istuttu lähinnä siksi että uudesta taudista kertyisi tarpeeksi tietoa ja kokemusta, jotta järkeviä päätöksiä päästäisiin tekemään. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että maat ovat hiljalleen avautumassa. Ehkä koulut avautuvat ennen kevätjuhlia?

Ministerit pitivät perjantaina historian ensimmäisen lapsille suunnatun tiedotustilaisuuden. Olihan se hieno ajatus ja toimikin hyvin - ainakin aikuinen jaksoi seurata sitä koko tunnin. Kohderyhmälle vartti oli tarpeeksi. Ennen vappua ministerit lupasivat antaa tietoa koulujen avautumisesta.

Exit-strategia tarkoittaa suunnitelmaa siitä miten rajoituksia lähdetään hiljalleen purkamaan ilman että a) talous ja ihmisten yleinen hyvinvointi kärsii liikaa mutta b) tauti ei lehahda uudelleen pahana. Tästä riittääkin puhetta. Nyt erityistilanne on muuttunut tavallaan arjeksi ja hallintopuolella uskalletaan jo varovasti alkaa olemaan erimielisiä. Erilaisia näkemyksiä esitetään monelta taholta.

Saska Saarikosken teksti kokoaa yhteen eri vaihtoehtoja. WHO varoittaa että laumasuojasta ei ole tietoakaan. Keskisuomalaisessa emeritusprofessori ja paikallinen politiikkavaikuttaja Mauno Vanhala avaisi Suomen ja antaisi viruksen hoitaa hommansa. Moni ei tätä näkemystä sulata.

Itse toivon poikkeustilalle pientä löysäystä, esim. koulujen ja ravintoloitten osittaista avaamista loppukevääksi, ja lupaa pienimuotoiseen kesämatkailuun ainakin maakunnissa. Mutta toivon että pääosa rajoituksista kuitenkin pystyy voimissaan. Ulkomaanmatkustelu ja isot tapahtumat voisivat pysyä tauolla vaikka loppusyksyyn asti.

Tietty näistä olisi hyvä saada jotakin ylemmän tason ohjeistusta vaikka WHO:n taholta tai edes EU:n tasolta. Sitten pienet ja paikalliset, vaikkapa meidän tutkimushankkeet, tietäisimme mitä tehdä esim. syys-lokakuulle suunniteltujen tapaamisten kanssa.

Koronakevät 2020: karanteenin jälkeen

Tämä lista lukee jääkaapin ovessa:
-parturiin
-tsek poikien polkupyörät
-kunto-thai

Eli tukka ojennukseen, polkupyörät kuntoon ja potkunyrkkeilemään puolison kanssa. Osan tästä voisi tehdä toki nytkin, mutta odotellaan, odotellaan.

Ja lounasruokalaan, syömään noutopöydästä! Ja Helsinkiin, ajamaan raitiovaunulla ja ihan oikeasti tapaamaan kollegoita!

Koronakevät 2020: la-su 18.-19.4.

Pääsiäinen meni ja kohta on jo vappu. Säätila on välillä keväinen ja välillä sataa räntää. Kun talvikin oli mitä se oli (Jyväskylässä ei kunnon talvea tullut ollenkaan, käytännössä oli ihan lumetonta), todella vaikea saada kiinni vuodenajasta. Onneksi sentään valostuu valostumistaan!

Mämmiä on jääkaapissa ja siman tekoa voi harkita. Lähikauppa möi myös tähteeksi jääneitä glögejä alennuksella.

Nalle-haaste on sitä, että kun ihmiset viettävät paljon aikaa koteihinsa eristäytyneenä, ikkunoihin laitetaan nalleja. Tämä viestii kait solidaarisuutta ja tilanteen tiedostamista, ja ilahduttaa ohikulkijoita. Meidänkin kadun varrella on monta nallea ikkunoissa. Meidän ikkunoissa on yksi nalle ja yksi pupu.

En ollut ymmärtänyt miten paljon Suomen maataloudesta on ulkomaalaisten kausityöläisten varassa. Marjatiloilla joo, mutta myös muualla. Nyt koetetaan herätellä lomautettujen, työttömien ja nuorten solidaarisuutta (ja saada maanviljelijät suostumaan siihen että tumpelot suomalaiset tulisivat tekemään maahommia). Löytyy kausitöiden haulle oma portaali jos toinenkin.

Koronakevät 2020: Kaikki kotona

Osa on vähemmän kotona, osa enemmän. Mutta aika moni on aika paljon enemmän kuin ns. tavallisesti. Eihän Suomessa istuta samalla tavalla karanteenissa kuin vaikka Italiassa on tehty, mutta on tämä monelle silti ihmeen rajoittava kokemus.

Miten nykyaika ottaa tällaisen vastaan? Media koettaa vastata parhaansa mukaan - tai niin sitä haluaisi ajatella mutta ei vieläkään ole tullut esim. Lontoon olympialaisia alusta loppuun miltään kanavalta. Tankki täyteen sen sijaan tulee uusintana.

Yle Olohuone näyttää "Kaikki kotona" -livelähetyksiä.

Hesari tekee ison jutun siitä mitä kodeissa tehdään.

Joko minä sanoin että Uudenmaan sulku päättyi? Toiveissa on silti että Uusimaa pysyisi kotonaan eikä lähtisi heti mökeille. Jos joku asia harmittaa, niin se että just tänä keväänä ei pääse pohjoiseen. Lunta on monin paikoin ennätyspaljon, ja korkeita kevättulvia odotetaan.

Tällaisessa tilanteessa moni alkaa katsoa Ruotsia ihan eri silmin kuin pari viikkoa sitten. Ruotsissahan lähdettiin korona-rajoituksissa eri tielle kuin muissa Euroopan maissa. Koulut ovat olleet auki eikä yhteiskunta ole ollut silleen "Kaikki kotona". He ovat tulkinneet asiantuntijatietoja eri tavoin kuin muualla ja tavoittelevat nopeampaa viruksen kulkua porukan "läpi", tosin hiukan isommilla vahingoilla. Ehkä noin vuoden päästä osataan sanoa, mikä linja loppujen lopuksi on ollut viisain.

Mutta ainakin ruotsalaiset pääsevät halutessaan katsomaan omia kevättulviaan.

Koronakevät 2020: to-pe 16.-17.4.

NYT olen päässyt reaaliaikaan tässä koronakevään päiväkirjassa!!

Tarkoittaa siis sitä, että tätä viestiä ihan aidosti kirjoitetaan 17.4. - aiemmat postaukset on naputeltu pikavauhtia puhtaaksi muistivihkosta johon ne ensin oli kirjoitettu, tai kopioitu somesta.

Mikä siis on reaaliaikainen tilanne? Kouluviikko väsyttää koululaisia vaikka kotoa sitä tehdäänkin. Motivaatio melko alhaalla heillä tänään mutta onneksi yhtenä läksynä on katsoa TV:stä Mestaritekijöitä. Lukiolainen ahersi koko eilisen päivän, eli tänään on taas vaikea päästä sängystä.

Puolison piti olla JAMK:ssa tänään ja huomenna ja onkin, mutta etänä. Samoin itse olin pari tuntia etänä Göteborgissa. Huomenna puolison piti olla juoksemassa Kaarinan Rataultraa,  mutta taitaa muuttua sunnuntaina läheisellä kentällä juostavaksi kakkosmailiksi.

Joskus viikko tai pari sitten alkoi oma vihastuksen tunne vaihtua enemmän iloon ja ihmetykseen: tämänlaisen globaalin seisahduksenkin sain nähdä, tästähän voi kehittyä vaikka mitä, onhan se hienoa elää poikkeusaikana.

Nyt on tunne-elämä asettunut yleiseen harmauteen ja tylsyyteen, ja epäilyyn että noinkohan mikään jaksaa tämänkään jälkeen oleellisesti maailmassa muuttua. Toivottavasti tämäkin tunne menee kohta ohi. Osana tunneharmauteen on sään koleus ja harmaus. Ensi viikolla pitäisi olla keväisempää!

Jos omaa tunnetta voi pitää yleisen tunteen mittarina, nyt asennoitumisessa itse tautiin ollaan kiikun kaakun. Korona tuntuu olevan Suomessa aisoissa. Onko tähän oikeasti edelleen suhtauduttava vakavasti? Enkä voi jo palata normaalimpaan? Haluan tavata sukulaisia kotipaikkakunnalla. Kunhan lumet sulavat mökiltä, haluan sinne. Haluan Ruotsiin tapaamaan kollegoja ihan livenä. Olen kyllästynyt siihen että ei pääse lounaalle minnekään. Epäilen monen kokevan samanlaisia haluja. Pitääkö itsekuri?

Koronakevät 2020: oma mediaviikko

Alun piikin jälkeen median käyttö on tasaantunut. Kerran päivässä Keskisuomalainen, ehdottomasti paperilehtenä. Kahdesti päivässä tämä: Ylen ja Hesarin verkkosivut, oma some, Guardianin verkkosivut. Kerran viikossa Suomen kuvalehti kirjaston e-lehtipalvelun kautta. Ja Ruben Stiller radiosta jos suinkin muistan.

Korviin tulee muuten vain musiikkia. Kaikkea hassua nuoruusvuosilta: Snapin Dreamland -levy 90-luvun alusta. U2, Die Toten Hosen, Alphaville. Looptroop Rockers on varmaan tuoreinta mitä noilta soittolistoilta löytyy.

Koronakevät 2020: 14.-15.4. pääsiäisen jälkeistä arkea

Arkeni alkoi syntymäpaikkakunnalla.

Talo jossa pienenä asuin, ja jossa äitini asui viime talveen asti, on ollut nyt vuoden verran tyhjillään. Taloon tehtiin kattoremontti ja otettiin kunnallinen vesi. Ajatuksena pitää talo, mutta vähäisellä lämmöllä ja minimihuolehtimisella. Metsä saa puolestani vallata suuren osan tonttia ja niin edelleen. Jalansija tuntuu kuitenkin hyvältä olla sillä paikkakunnalla jonka eniten tunnen kodikseni - niin kauan kuin taloudelliset rahkeet riittävät ylimääräisten sähkölaskujen ja kiinteistöverojen maksuun.

Koronarajoitusten alusta asti olen ajatellut että sitten kun menee hermo, sitten voin hyvällä omallatunnolla ajaa muutamaksi päiväksi "maalle", sen varjolla että talon tilanne pitää tarkistaa. Kumma kyllä, tällaista tilannetta ei vieläkään ole tullut. Nyt tuntui ihan aktuaalisesti tarpeelliselta käydä tarkistamassa talo (ja viemässä sen varastoihin about 20 pahvilaatikollista vanhoja papereita ja leluja, joita ei kuitenkaan vielä voi heittää pois).

Täytyi oikein suunnitella: kaupassa käydä Jyväskylässä, ajaa suoraan talolle, viedä vaan äidilleni kerrostalon pihalle kassi ruokaa matkan varrella.

Onhan täällä rauhallista. Sielu lepää kun voi olla hetken ihan yksin. (Tosin keittiön toisessa lavuaarissa asuu hämähäkki jolle murustelin keksiä syötäväksi. Syökö hämähäkit keksiä?)  Ja nykyaika on täälläkin, kännykän netin muodossa.

Huomaan että uutisetkin ovat jollakin tavalla palanneet arkeen. Korona on läsnä koko ajan, mutta taustalla, ja nyt uutisoidaan oppimisvaikeuksista, toisen aallon uhkasta jos kehitysmaita ei tueta, ja muista kerrannaisvaikutuksista. Trump käyttää pettämätöntä logiikkaansa ja leikkaa USA:n maksuja WHO:lle. Nyt kun joku kertoisi vielä miten tämä auttaa WHO:ta sen työssä.

Kun hallitus laittoi poikkeusaikaa pystyyn, ensimmäiseksi loppumispäiväksi annettiin 13.4. Tämä ei siis päde, päivämääriä on siirretty toukokuun puoliväliin tai loppuun.

15.4. piti vanhimmaisella olla haastattelu naisten vapaaehtoiseen armeija-asiaan. Haastattelevat kuulemma papereita ja ilmoittavat sitten.

Monia mielipidekirjoituksia on näinä päivinä otsikoitu "Hiljainen kevät". Onneksi pihalla ei sellaista ole. Metsässä laulavat linnut niin kuin aina keväisin, vaikka koleaa onkin. Aidosti lämmintä aamua odotellessa!

Koronakevät 2020: pääsiäinen

Pitkäperjantai 10.4. Erikoistilanne huomioiden, päätettiin että tänään voi käydä kaupassa ja tehdä vähän töitäkin. Papan lähettämällä 40 eurolla saa paljon suklaata. Hyvätunnelmainen, jopa touhukas päivä. Keittiöhommia: punajuuriruokaa ja huomisen paistin keittämistä. Lettuja. Karanteenikeväässä on tehty lettuja joka viikonloppu.

Jopa puoliso aikoo tehdä jotakin keittiössä: englantilaista jälkkäriä.

Yhtäkkiä alkoi sataa lunta, eli nuorimmaisen kanssa suunniteltu Seminaarinmäen kaupunkisuunnistus lykkääntyi huomiselle. Kotijumppaa. Lukiolainen pölähti ulos kavereiden kanssa. Yläkoululaisen kaverit ovat edelleen netissä ja melu on kova. Yläkoululainen ei edelleenkään keksi tästä erikoistilanteesta yhtään huonoa puolta.

Olemme nyt olleet poikkeustilassa neljä viikkoa.

Huomaan että siitä on tullut oma uusi normaali. Nuorimmainen palasi nukkumaan takaisin omaan huoneeseensa; tarvetta huolta karkoittavalle läheisydyelle ei enää ollut. Elämään on tullut uusia, rauhallisia rytmejä - joku tuttava puhui paluusta lapsuuden tapahtumaköyhään aikaan. Saunassakin ehtii käydä. Sunnuntaisin otetaan zoom-yhteys mummiin, pappaan ja puolison sisaruksiin.

Uutisia ei jaksa kytätä koko aikaa ja tavallaan tuntuu että näin jaksaisi olla vaikka kuinka kauan. Tavallaan välillä iskee pistävä ikävä vaikkapa Helsinkiin, tai mummua, tai oloa jossakin missä on paljon ihmisiä vieri vieressä. Keittiön tiskipöydän nurkassa on valtava Italiasta joululomalla lähtetty panettone-kakku. Sitä on turha avata ennen kuin paikalla on yli kymmenen henkeä sitä syömässä (ja sehän säilyy). Se muistuttaa siitä, että  tulee vielä aika kun tässäkin keittiössä kokoontuu yli kymmenen ihmistä.

Sunnuntaina meidän piti ajaa Kilpisjärvelle, nauttia pohjoisen kevätauringosta, majoittua Wallgrenissä, nähdä tuttuja, asua entisen kollegan kanssa jolla on nykyään myös vaimo ja vauva. No, tämä meno siirrettiin suosiolla vuodella eteenpäin. Muu jää, mutta vauva ehtii muuttua taaperoksi.

Kun vatkaan kermaa sitruunajälkkäriin, osa minusta seisoo Kilpisjärvellä, vatkaa biologisen aseman huonolla vatkaimella tätä pääsiäisjälkkäriä ja katsoo lumista maisemaa.

Koronakevät 2020: Milo Manaran naishahmot liikauttavat sydäntä

Hoitohenkilökunta on terveyskriisin sankari.

On liikuttavaa miten nyt tehdään kunnianosoituksia myös niille joita emme ikinä muista: ruokalähetit, kaupan kassat, bussikuskit. Ne jotka ovat nyt "etulinjassa", kohtaavat ihmisiä valikoimatta kasvokkain. Harvoin on tosielämässä (spefissä ehkä) ollut tätä ajatusta; kasvokkain kohtaaminen on hurjaa ja riskaabelia.

Etenkin sydäntä liikautti kun Milo Manara, hiukan erilaisten naishahmojen mestari, alkoi eristyksissään piirtää näitä sankareita. Katso miehen facesta tai vaikka täältä.

Koronakevät 2020: sosiaalinen media sosiaalisen etäisyyden aikana

"Social distancing" on kevään sana. Presidentin sanoin: "Pitäkää fyysistä etäisyyttä muta henkistä läheisyyttä"

Sosiaalinen media on ollut tätä täynnä. Italiassa lauletaan parvekeilla, ympäri Eurooppaa taputetaan "eturintamassa oleville" hoitoalan ihmisille.

Some on täynnä ilmaisia kotijumppia, konsertteja, jopa kuorolaulua tai sinfoniaorkesterin soittoa jokaisen kodeista käsin. Katsokaa esimerkiksi Vaskivuoren lukion kamarikuoron esitys Pelottomien riemulaulu.

Ihmisiä jotka juoksevat maratonin kotonaan; ihmisiä jotka yhdessä kiipeävät Mount Everestille, jokainen oman kotinsa portaissa ja omassa olohuoneessaan epämukavasti leiriytyen, retkimuonaa syöden.

Kotikaupungin lenkkipolkuja ja retkikohteita perheille. Pihaleikkejä ja välituntivideoita. Ideoita ja materiaaleja etäkouluun

Huumoria on paljon. Meemejä, lauluja, kaikkea hassua.

Jari Tervon mukaan "Tähän kriisiin Suomen kansa on valmistautunut vuosisatojen ajan".

Koronakevät 2020: kiirastorstai 9.4.

Lukiolainen meni isosiskolleen opiskelemaan ja kuntopiiriin. Huojennuin. Tuskin tästä päivittäistä tapaa tulee; tulisi edes viikoittainen.

Heräsin itse siihen tietoon että unessa aivot käsittelevät ja lokeroivat etenkin tunteita. Ja tarpeeseen kirjoittaa vihreään vihkoon koottuja Koronakevät -muistiinpanoja jonnekin paremmin. Muistin tämän blogin, aloin kirjoittaa luonnoksia ja julkaista niitä osapuilleen aikajärjestyksessä.

Leikkaan paperinkeräyksestä (omasta! ei yleisestä sentään) kaivetuista lehdistä leikkeitä talteen.

Yleisesti ottaen, aika kuluu vaikka "mitään ei tee". Yhtään palapeliä ei ole aloitettu. Siivous on keskittynyt pieniin täsmäkohteisiin. Monimutkaisista ruokaprojekteista esillä on vain reseptit.

Penkkiurheilun pahimpaan nälkään kaivettiin C-moresta esille tammikuulla nauhoitettuja halliyleisurheilun kisoja.

Koronakevät 2020: kansalaiset

Ravintolat laitettu kiinni toukokuun loppuun.

Kansakunta juo kotona, leipoo, maalaa sisäseiniä, ulkoilee ja kotijumppaa.

Kansalaiset keskustelevat kipupisteistä, jotka korona on paljastanut: kotiväkivallasta ja alkoholistimista, kodittomien ja syrjäytyneiden vaikeuksista, koululaisten eriarvoisuudesta kotitaustan mukaan, kouluruoan tarpeesta, sairaanhoitajien ja bussikuskien yms. tarpeellisuudesta.

Moni ihmettelee sitä miksi vielä kuukausi sitten piti hösöttää tukka putkella sinne ja tänne. Työmatkailla, harrastaa, mennä tapahtumiin, järjestää tapahtumia, viedä lapsia harrasteisiin. Rauhoittuminen tekee hyvää.

Koronakevät 2020: hiljainen viikko, ti-to 7.-9.4.

Hiljainen viikko?

Minusta tuntuu että meillä taakse jäänyt viikko oli se hiljainen viikko. Lukiolaisesta ollut huoli alkaa vähitellen väistyä, kun poika kapuaa ihmisten ilmoille, ihmisten patistamana ja tykkäämänä. Tuon ikäinen ja luonteinen vajoaa näköjään helposti ja tarvitsee yhden, kahden tai muutaman ihmisen tsempin että alaspäin suuntautuva vauhti pysähtyy.

Täytyy muistaa että täysi-ikäisyydestä huolimatta tuo lapsi tarvitsee edelleen jutustelua ja säännöllisesti eteen kannettua ravintoa, patistusta patistusta ja vielä kerran patistusta vuorokausirytmiin ja yleistä hyvää fiilistä jota oikein roppakaupalla ja vähän väkistenkin hänen päälleen kaadetaan. Ja sitä sellaista tilanten pureskelemista ja vääntämistä rautalangasta, mitä tekee pienille lapsille: nyt on näin, se voi tuntua tältä, on ihan ok jos se tuntuu tältä, minusta tuntuu tältä.

Muilla menee ihan hyvin tosin puolisolla on kovin kiireinen työvaihe. Yläkouluikäinen ei näe tilanteessa mitään huonoja puolia. Oma tahti on hidastunut nykyhetken vaateiden mukaiseksi. Yksi autohuollossa tehtävä käynti tuntuu täyttävän koko päivän.

Globaalin maailman yksi merkeistä on tämä: Wuhanin toreilta liikkeelle lähtenyt uusi virus on päätynyt äitini kotipaikkakunnalle. Vanhusten hoitokodissa on kuollut useita tähän "uuteen tautiin". Äitini joutui alistumaan kaikkien patistukseen ja alkaa käydä kaupassa varhain aamulla, riskiryhmille tarkoitettuna aikana.

Puoliso kävi hakemassa auton kesärenkaat Espoosta ja huolehtimassa samalla firman tietokoneista. Erikoiseltahan se tuntuu että piti olla mukana työnantajan lappu, ajaa poliisien tarkastusjonoon Uudenmaan rajalla, ja selittää.

Peippo laulaa. Ihana lämpö kahtena päivänä putkeen ennen kuin räntäsateet taas alkavat.

Koronakevät 2020: History repeats itself

Mary Fields jakoi facessa runon 3.4.2020. Kuulemma se on kirjoitettu 1869, ja ollut uudelleen ajankohtainen 1919 espanjantaudin aikana:

And people stayed at home
And read books
And listened
And they rested
And did exercises
And made art and played
And learned new ways of being
And stopped and listened
More deeply
Someone meditated, someone prayed
Someone met their shadow
And people began to think differently
And people healed.
And in the absence of people who
Lived in ignorant ways
Dangerous, meaningless and heartless,
The earth also began to heal
And when the danger ended and
People found themselves
They grieved for the dead
And made new choices
And dreamed of new visions
And created new ways of living
And completely healed the earth
Just as they were healed.

(Kathleen O’Mara)

Koronakevät 2020: 2.-5.4., to-su

Olin miettinyt huomaako lukio sitä että osa heidän opiskelijoistaan tipahtaa kummalliseen välitilaan eikä oikein tiedä mikä päivä on, onko koeviikko, pitäisikö koe tehdä ja miten. Kyllä ilahduin kun opo sitten soitti ja pojan lisäksi myös minulle. Juttelimme pitkään, ja hän juttelin pojan kanssa pitkään.

Lopputulema: nyt lukiolainen sai huojennusta kevään viimeiseen jaksoon, tietää milloin poikkeustilan johdosta roikkumaan jääneet edellisen jakson tehtävät pitää palauttaa, uskaltaa taas avata wilman ja sähköpostin, ja on selkeästi paremmalla mielellä.

Onneksi koulu ymmärtää että "täysi-ikäinen" ja "itseohjautuvuuden tavoite" eivät tarkoita että pärjäisi. Me vanhemmatkin koetamme ryhdistäytyä ja tukea paremmin hankalassa vaiheessa olevaa. Muun muassa lukea ääneen Ylen uutista, jossa asiantuntijat antavat opiskelijoille armon. Nyt ei tarvitse mennä hyvin, nyt ei tarvitse huolehtia jos koulu ei ole tärkeysjärjestyksen ykkösenä, ei haittaa jos tulee notkahduksia. Voi olla alakuloinenkin, ja ahdistunut. Eikä näistä tunteista tarvitse "toipua" hetkessä. Sängystä on kuitenkin hyvä päästä ylös, jutella kamujen ja perheen kanssa, syödä ja ulkoilla.

Isosisko kutsui seuraavalla viikolla sitten kuntopiiriin ja opiskelemaan. Hänelläkin on vähän yksinäistä.

Nuorimmainen jaksaa hyvin, kun saa ulkoilla päivittäin naapurustosta löytyvän luokkakaverin kanssa. 16v ei löydä eristyksestä ja itsenäisestä koulutyöstä yhtään huonoa puolta. Itse huomaan pärjääväni pelottavan hyvin vähillä ihmiskontakteilla.

Auringonpaiste tekee tietenkin hyvää, ja mummin, papan ja puolison sisarusten kanssa höpöttäminen sunnuntai-zoomissa. Tämmöinenkin tapa laitettiin aluille.

Bodybalance-tunti kotoa käsin tuntui sen sijaan jotenkin hoopolta.

Koronakevät 2020: Koomikkokin sen näkee

Koomikko Ilkka Kivi sanoitti asiat hienosti, tämä tuli vastaan facessa jo 22.3.:

"Lappi on täyttynyt matkailijoista - vaikka pandemian takia kaikkien tulisi olla mahdollisimman paljon kotona. Tämä on erittäin vaarallista, sillä hiihtokeskuksissa viruksella on hyvät mahdollisuudet levitä (tai yllästyä, miten vain) ja Lapin sairaaloissa ei mitenkään ole kapasiteettia tällaisen ihmismäärän käsittelyyn. Osa suomalaisista ei käsitä, että miten ihmeessä porukka voi olla noin itsekeskeistä ja kujalla, että tästä kaikesta huolimatta lähtee.

Minä käsitän.

Meihin suomalaisiinkin on ajettu vuosikausia ajattelua, että jos sinulla on vapaata aikaa ja löysää rahaa, niin nyt nautit elämästä etkä stressaa turhia.

Aina kun olen itse murehtinut sitä, että oma kuluttaminen tuottaa niin paljon kärsimystä luonnolle ja kehitysmaille, on joku kiirehtinyt paikalle sanomaan, että älä nyt itseäsi syyllistä, olet sen ansainnut, ota nyt toinenkin lapsityövoimalla tehty puhelin, älä suotta kursaile.

Näin on ollut pakko olla. Koko länsimainen hyvinvointi ja överikulutus ovat niin räikeässä ristiriidassa maailman köyhimpien ihmisten elinolojen kanssa, että sen kylkiäisenä on pakko tulla ajattelumalli, jossa muiden kärsimys ei saa haitata omista elämyksistä nauttimista.

Tuon ajattelun mätiä hedelmiä noukitaan nyt, kun suomalaiset eivät kykene rajoittamaan omaa kulutuskäyttäytymistään, vaikka se aiheuttaisi muille hengenvaaran.

Koronavirus ei luonut tätä kaikkea. Se on vain peili, joka näyttää meille ihmiskunnan todelliset kasvot. Ihmiset ovat ilmastonmuutoksen kohdalla jättäneet jo kauan kuuntelematta tieteentekijöiden varoituksia ja jatkaneet kuluttamistaan kuten ennenkin - se on ollut mahdollista, koska vaikutusten näkymisessä kestää pitkään ja pahin tapahtuu yleensä kaukana rikkaista valtioista.

Nyt näemme, mitä tämä ajattelu aiheuttaa, kun vaikutukset ovat paljon konkreettisemmat ja iskevät lähelle: täyttä piittaamattomuutta asiantuntijoiden ohjeista ja muiden saattamista vakavaan vaaraan sen takia, että eihän oma loma nyt missään nimessä saa mennä pilalle.

Me loimme tämän hirviön ja päästimme sen vapaaksi. Emme piitanneet siitä vuosiin, koska emme ikinä kuvitelleet sen saapuvan tänne. Luotimme siihen, että hirviö pysyy rääkkäämässä kehitysmaiden köyhiä eikä koskaan hyökkää meidän kimppuumme.

Nyt se on täällä ja jokainen näkee sen. Ja kun alamme ymmärtää, millaisen tuhokoneen olemme keskuuteemme laskeneet irti, alamme samalla ymmärtää pelin hengen.

Joko ihminen tai hirviö. Molemmat eivät mahdu elämään tällä planeetalla. On aika etsiä perkeleen heikot kohdat, teroittaa nuolet ja valmistautua kaatamaan peto ennen kuin se tuhoaa meidät kaikki."

Koronakevät 2020: Opettaja kirjoittaa etäoppilaalleen

Ensimmäisten etäkouluviikkojen jälkeen Johanna Asplund kirjoittaa näin (facessa 26.3.2020):

Sinulle oppilaani,
joka unohdit juuri sen tietyn kirjan tai vihon kouluun,
nyt kun tarvitsisit sitä kotona,
sinulle, joka osallistuit tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäsi etäkokoukseen ollessasi vasta kymmenvuotias,
sinulle, joka kerroit kaipaavasi kavereitasi,
sinulle, joka sanoit, että
tehtävät tuntuvat vaikeammilta yksin,
sinulle, joka sanoit, että on kiva, kun saa päättää itse, missä
järjestyksessä tekee tehtävät,
sinulle, joka kirjoitit kymmenen kertaa ”moi” luokan chattiin,
sinulle, joka sanoit, että vanhemmilla on kiire omien töiden kanssa ja siksi soitit opelle,
ja jolle ope sanoi, että vanhempien pitääkin yrittää saada työt tehtyä,
sinulle, joka sanoit, että isällä ei ole enää töitä,
sinulle, joka tulet jo tuntia ennen luokan etätapaamisen alkua kokoustilaan huhuilemaan,
sinulle, joka autoit luokkakaveriasi lähettämällä ruudunkaappauksen,
sinulle, joka pelasit matikan paripeliä videopuhelun välityksellä,
sinulle, jota nauratti, kun vertailtiin aamukokouksessa etukameroiden avulla, kenellä on isoimmat silmäpussit,
sinulle, jolle omien tunnusten ja salasanojen muistaminen on haastavaa,
sinulle, joka nautit siitä, että isä ja äiti ovat koko päivän lähelläsi,
sinulle, joka sanoit "ihan hyvää" vaikka olisit halunnut sanoa "itkettää",
sinulle, joka kirjoitit viestiin "itkettää" ja rauhoituit, kun ope soitti sinulle,
sinulle,
joka lähetit opelle maasta puskevan pienen tulppaanivauvan kuvan kotipihastasi,
sinulle, joka kerroit nähneesi samat joutsenet lähijärvellä jo kolmatta päivää,
(tekevätkö ne ope sinne pesän, kerro ope),
sinulle, joka rakensit taideinstallaation pehmoleluista,
sinulle, joka teit kuvistyönä eläimennäköiset voileivät,
sinulle, joka osaat nyt jakaa tiedoston ja avata sähköisen liitteen, mutta et ole varma, onko nyt jo perjantai,
sinulle, joka lauloit ääniviestiin itse keksimäsi runon,
sinulle, joka kerroit, että kotipihan omenapuut ovat mahtava parkour-rata
ja että lukumajan voi tehdä rappujen alle,
sinulle, joka odotat, että kaikki tämä olisi jo ohi,
sinulle minä sanon, että
opekin on tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa,
että opellakin on ikävä,
että opeakin väsyttää,
että opeakin naurattaa nämä hassut tubettajakuulokkeet,
että opeakin välillä itkettää,
että opestakin on ihanaa, kun kevät tulee,
että opekin kaipaa työkavereita,
että openkin kädet on karheana pesemisestä
ja sydän huolesta,
että opekin odottaa sitä päivää, kun taas saadaan käydä ihan tavallista koulua,
sitä joka joskus ehkä tuntui tylsältä itsestäänselvyydeltä.

(J.A. huomauttaa, että osa asioista on itse koettua, osa tutuilta ja tuntemattomilta kollegoilta kuultua, osa somesta muotoiltua. Oppilaat eivät ole tunnistettavissa.)

Koronakevät 2020: Anne-Mari Kaskinen, Uudenmaan rajalla

Anne-Mari Kaskisen runo Uudenmaan rajalla kiersi Facebookissa 31.3.2020:

Vaikka Uusimaa on tänään suuri häkki,
sen rajan yli lensi västäräkki,
ohi poliisien, yli partioiden,
tiesulkujen ja portinvartijoiden,
luo meidän, jotka emme vielä tiedä,
minne tämä aika saattaa meidät viedä.
Ei vapaa lintu väistä mitään rajaa,
kun siipiin tarttuu tuuli, joka ajaa
kaupunkeihin, kaukaisimpiin kyliin,
joissa kriisi pudonnut on syliin.

Vaikka toisiamme emme vielä tapaa,
olkoon sydämemme kahleeton ja vapaa.
Luo rakkaiden jos matkustaa voi emme,
yli muurienkin nousee rukouksemme.
Pukeudutpa tänään viittaan sotilaan
tai hauraan, hoivattavan potilaan,
ei aavistaa voi, milloin päättyy retki.
Siis elä rohkeasti tämä hetki.
Älä pelkää, älä tunteitasi pakasta
vaan auta,rukoile ja rakasta.
(runo A-M K 31.3.2020, kuva SP)