Vuodenvaihde 2019/2020. Alkuvuosi 2020. Kiinan korona-epidemiaa seurattiin laimealla mielenkiinnolla; korkeintaan Pandemia -peliä pelatessamme punaiset kuutiot nimettiin koronaksi.
Tapauksia alkoi olla muuallakin mutta kaukana idässä, ja Iranissa. Mutta sitten Italiassakin. Silti käsitys oli että korona on melko harmiton tuttavuus, tyrehtyy aikanaan itsestään kuten sikainfluenssa tai SARS tai mitä näitä nyt on ollut. Eikä tämä ainakaan omalle takapihalle tule. Kuolleisuuslukuja vertailtiin kausi-influenssaan ja ärhäkkyyttä SARSiin eikä tautia osattu nähdä vakavana uhkana.
Helmikuun lopun hiihtolomilla kaikki kansa matkusteli kuin ennenkin. Meidänkin perheen vanhemmat viettivät aktiivipäiviä Rovaniemellä ihmisiä tavaten, ravintoloissa syöden ja kaikkia kätellen. Kiinalaisten turistien poissaoloa hieman naureskeltiin.
Kalenteri oli perustäynnä harrasteita ja matkoja. Etenkin maaliskuun puolivälistä juhannukseen oli reissuja ja menoja todella paljon. Vielä 10.3. tienoilla olin täyttä häkää valmistelemassa matkaa Ruotsiin, kokoukseen. Olihan tautitapauksia ollut jo Tirolissakin, ja Pohjoismaissa muutama, ja asiaan alettiin suhtautua Euroopassakin vakavammin. Silti tuntui erikoiselta ajatukselta että joku tuollainen oikeasti vaikuttaisi omaan arkeen; omiin tekemisiin ja menemisiin.
Sitten jotenkin alkoi tapahtua. Ensin siirrettiin Ruotsin kokous virtuaaliseksi. Sitten alkoi peruuntua muita tapahtumia, muun muassa puolison viimeinen mahdollisuus tämän lumettoman talven päätteeksi päästä hiihtokisaan (Vuokatti-hiihto). Viimeinen niitti nuorimmaisen mielestä: kauan odotettu Polunkävijöiden TTT-viikonloppu peruttiin. Nuorimmaisen mielestä koko koronasta vouhkattiin aivan liikaa ja viikonloppu meni mököttäessä.
Viikonloppu tuntui todella kummalliselta, tyhjätä ja ankealta. Harrasteita peruuntui vasemmalta ja oikealta. Työmenot siirtyivät nettiin tai eteenpäin tietämättömään tulevaisuuteen.
Nuorimmainen muutti nukkumaan meidän huoneessamme olevaan tyhjään petiin, pehmoleluineen kaikkineen. Poikkeustila oli näin helpompi sietää.
Ihmiset reagoivat erikoisesti. Marketeissa hamstrattiin perustarvikkeita: perunaa, leipää, pastaa, tomaattimurskaa, nuudeleita, jauhelihaa, säilykkeitä. Etenkin WC-paperi tuntui monesta tarpeelliselta tavaralta haalia kotiin, varmuuden vuoksi? Käsidesi oli loppu. Vaikutti siltä että ihmiset varautuivat pitkiin eristyksiin ja tavarantoimituksen epävarmuuteen.
Vanhimman kotona-asuvat, lukioikäisen pojan koulu pisti opiskelijat etäopetukseen jo ennen viikonloppua. Etälukio näytti ainakin ensi alkuun siltä että sitä hoidetaan sängyn
pohjalta. Tai kavereiden kanssa rakennetusta Minecraftin Hobittilasta!
Perusopetuksessa olevia kehotettiin jäämään kotiin jos oli ollenkaan flunssan oireita, ja pitämään koulukirjat mieluummin säilytyksessä kotona kuin koulussa. Mutta jos joku, niin koulujen sulkeminen tuntui Suomen oloissa ihan mahdottomalta asialta.
Meillä olleet vaihto-opiskelijat ottivat yhteyttä ja kyselivät kuulumisia. Kaikki istuimme kiltisti kodeissaan, eri puolilla maailmaa. Me Keski-Suomessa, yksi Riminillä, toinen Bangkokissa. Syy kotona istumiseen oli sama. Hieno esimerkki globalisoituneesta maailmasta, yhteisen huolen ja huolenpidon verkosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti