Arkeni alkoi syntymäpaikkakunnalla.
Talo jossa pienenä asuin, ja jossa äitini asui viime talveen asti, on ollut nyt vuoden verran tyhjillään. Taloon tehtiin kattoremontti ja otettiin kunnallinen vesi. Ajatuksena pitää talo, mutta vähäisellä lämmöllä ja minimihuolehtimisella. Metsä saa puolestani vallata suuren osan tonttia ja niin edelleen. Jalansija tuntuu kuitenkin hyvältä olla sillä paikkakunnalla jonka eniten tunnen kodikseni - niin kauan kuin taloudelliset rahkeet riittävät ylimääräisten sähkölaskujen ja kiinteistöverojen maksuun.
Koronarajoitusten alusta asti olen ajatellut että sitten kun menee hermo, sitten voin hyvällä omallatunnolla ajaa muutamaksi päiväksi "maalle", sen varjolla että talon tilanne pitää tarkistaa. Kumma kyllä, tällaista tilannetta ei vieläkään ole tullut. Nyt tuntui ihan aktuaalisesti tarpeelliselta käydä tarkistamassa talo (ja viemässä sen varastoihin about 20 pahvilaatikollista vanhoja papereita ja leluja, joita ei kuitenkaan vielä voi heittää pois).
Täytyi oikein suunnitella: kaupassa käydä Jyväskylässä, ajaa suoraan talolle, viedä vaan äidilleni kerrostalon pihalle kassi ruokaa matkan varrella.
Onhan täällä rauhallista. Sielu lepää kun voi olla hetken ihan yksin. (Tosin keittiön toisessa lavuaarissa asuu hämähäkki jolle murustelin keksiä syötäväksi. Syökö hämähäkit keksiä?) Ja nykyaika on täälläkin, kännykän netin muodossa.
Huomaan että uutisetkin ovat jollakin tavalla palanneet arkeen. Korona on läsnä koko ajan, mutta taustalla, ja nyt uutisoidaan oppimisvaikeuksista, toisen aallon uhkasta jos kehitysmaita ei tueta, ja muista kerrannaisvaikutuksista. Trump käyttää pettämätöntä logiikkaansa ja leikkaa USA:n maksuja WHO:lle. Nyt kun joku kertoisi vielä miten tämä auttaa WHO:ta sen työssä.
Kun hallitus laittoi poikkeusaikaa pystyyn, ensimmäiseksi loppumispäiväksi annettiin 13.4. Tämä ei siis päde, päivämääriä on siirretty toukokuun puoliväliin tai loppuun.
15.4. piti vanhimmaisella olla haastattelu naisten vapaaehtoiseen armeija-asiaan. Haastattelevat kuulemma papereita ja ilmoittavat sitten.
Monia mielipidekirjoituksia on näinä päivinä otsikoitu "Hiljainen kevät". Onneksi pihalla ei sellaista ole. Metsässä laulavat linnut niin kuin aina keväisin, vaikka koleaa onkin. Aidosti lämmintä aamua odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti