2013

Tämän vuoden saldo oli 38 luettua (syyskuu 2012- elokuu 2013). Painotus hiukan erilainen kuin edellisen vuoden aikana - 10 tietokirjaa (4 yhteiskunnallisia, 6 liittyen vanhemmuuteen/synnytykseen/imetykseen), 8 matka- tai elämänkertakirjaa, 7 dekkaria tai trilleriä, 5 scifiä, 4 lyhyistä jutuista koostunutta kirjaa, 3 fantasiaa ja 1 (yksi!) puhtaasti kaunokirjallinen kirja.

(Listaa luetaan siis lopusta alkuun, ylimpänä ovat tuoreimmat lukukokemukset.)

**********************Blogin teksteissä puhun paljon monistakin lukemistani kirjoista, mutta tässä listassa suosittelen viidellä tähdellä viittä, tyylilajeista sitä ja tätä! *****************************

 
Ville-Juhani Sutinen (toimittanut), Utopiasosialistit - Tässä palataan perusasioiden äärelle. Aika on niinkin varhainen kuin 1700-luku, tai viimeistään se kun vallankumous on käynnissä Ranskassa tai Venäjällä. Teollistuminen ottaa ensi askeleitaan. Globalisaation varhaiset vuodet tuovat tietoisuuteen ympäristöongelmia ja köyhyyttä ja orjatyötä siellä ja täällä. Kokoelmaan on koottu kritiikkiä, utopioita ja varhaista ihanteellista sosialismia useilta kirjoittajilta. Huomiot, ongelmat ja perustelut voisivat olla tältä päivältä. Tekstejä voi lukea hiukan kuin profetioita - jo silloin nähtiin minne ollaan menossa. Tai jotkut näkivät mutta joutuivat tahoillaan maanpakoon, hyljeksityiksi, vankilaan tai teloitetuiksi. Ja täällä sitä ollaan.

***** Robert McLiam Wilson, Eureka Street, Belfast - Jonnekin puoliväliin yksi parhaita kirjoja koskaa. Tai jostain sivulta kolme sinne puoliväliin. Alussa tuntuu että jaksaako sitä (mahtavasta alkulauseesta huolimatta) taas yhtä kirjaa juopottelua ja rumaa puhetta. Mutta kun Jake on niin ihanan avoin minäkertoja ja Belfast kuvataan pommi-iskuineen kaikkineen niin sydämeenkäyvästi...

Tuomas Kyrö, Urheilukirja (äänikirja) - Hauska ja viisas kirja elämästä ja maailmasta urheilun ja penkkiurheilun lävitse katsottuna. Jokin määrä Urheiluruudun katsomista on hyvä olla taustalla, ennen kuin  avautuu hauskana ja viisaana.

Leonie Swann, Murha laitumella (äänikirja) - Hihii, lammasdekkari! No joo, olihan siinä hihityttäviä kohtia mutta aika tummasävyisen tarinan oli Leonie osannut kertoa, jopa kun se suodattuu lampaiden lammasmaisen käsityskyvyn lävitse.

Sabine Kuegler, Elämän viidakossa - Omaelämänkerrallinen kertomus siitä mitä voi tapahtua kun elää nuoreksi aikuiseksi asti kivikaudella ja tulee sitten Eurooppaan. Teksti nyt ei ole kamalan ammattitaitoisen kirjailijan kynästä mutta ajattelemisen aihetta, sitä tarina kyllä antaa. Yksilö vai yhteisö? Vai onko mahdollista ottaa rusinat pullasta?

Hannu Rajaniemi, Fraktaaliruhtinas - Huh huh. Tämä oli minulle tosi odotettu jatko Kvanttivarkaalle, ja täytti odotukset. Onhan tarinassa siellä täällä kikkailun makua ja päähenkilöiden psykologia on vähän ohutta, mutta tämä nyt on vaan pakollista nitinää miltei täydellisen lukunautinnon edessä. Mikä runsauden sarvi tarinoita, juonikuvioita, käsittämättömiä termejä, niin vanhaa tekniikkaa että se on muuttunut jo taikuudeksi ja mytologiaksi... Huh huh!

Robin Hahnel, Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää - Hassua kyllä, tämä kirja on jatkoa kaikille viime aikoina lukemilleni "takaisin kivikaudelle" -kirjoille. Mutta kyllä tässä meni kauan. Kun ei ole ollenkaan taustaa tältä alalta, tekstiä oli pakko lukea pikku osasissa vaikka tyyli kuinka oli selkokielinen. Aika avartava opus kuitenkin. Opin jotain markkinataloudesta, sosialismista ja sosiaalidemokratiasta, ja jopa siitä että maailmassa on paljonkin niitä jotka ajattelevat että on muitakin vaihtoehtoja.

Lee Child, A wanted man - Mukava tuore Reacher, jännittävä mutta ei inhottava. Ja mutkainen matka kohti Virginiaa jatkuu... 

Thor Heyerdahl, Kon-Tiki - Extremeä 40-luvulta. Mukaansatempaavasti kirjoitettu pieni kirja aika hurjapäisestä balsalauttamatkasta. Jäi tosin vaivaamaan mitä nykyään ajatellaan Heyerdahlin teorioista.

Mia Konu, Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä - Toinen parin illan välipala. Jyviä ja akanoita 1800-luvulta. Siis mainoksia, ilmoituksia ja uutispätkiä. Nykyaikaisin silmin luettuna aika pöhköjä, mutta niin varmaan ovat tämän päivän uutiset ja mainoksetkin joskus tulevaisuudessa.

Mari Mörö, Parhaat päiväni pihalla - Kevyt kolmen illan välipala. Viihdyttäviä ja opettaviakin paloja pihan myllertämisestä ja kotitarvekasvatuksesta.

Jared Diamond, Maailma eiliseen saakka - mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista - Tästä kirjoitin tuolla blogin puolella jo vähän. Mutta joo, tämä pakolliseksi yläasteikäisille tai ainakin kolmekymppisille luettavaksi! Mikä se on se valtio ja sen edut ja mitä olemme antaneet maksuksi näistä eduista. Miten laaja on ns. perinteisten yhteiskuntien tapojen vaihtelu. Mikä siinä menneessä oikeasti on ollut paremmin. Ja miksi kummassa länsimainen elämäntapa on niin houkutteleva, että liki aina perinteistä tapaa noudattava siirtyy siihen, jos mahdollisuus tarjoutuu. Paljon ajattelemisen aihetta.

Kyllikki Villa, Elämän korkea keskipäivä - Tämä tuli luettua harppomalla ja epätäydellisesti. Onhan tässä idullaan vanhan rouvan itsenäinen ja liikkuva elämäntapa, mutta 60-luvun yksinhuoltajuuskuviot ja loputon (osin fiktiivinen) ihmissuhteiden puiminen ei jaksa kiinnostaa.

Michael Odent,  Luonnonmukainen synnytys - Toinen klassikko alallaan, kansainvälinen sellainen. Suosittelen lukemaan. Pithiviersin sairaala silloin muinoin kuulostaa ihanalta, mikä lie tilanne nyt. Osa heidän käytännöistään on vissiin hiljalleen levinnyt ihan tavallisiinkin synnytyshuoneisiin, ja hyvä niin. Useampikin saisi levitä ja laajemmalle ja syvemmin.

Aila Miettinen, Nainen naiselle - Luonnollinen syntymä - Tarkkaavainen henkilö saattaa huomata, että luen vinoa pinoa synnytyskirjallisuutta. Tässä on ollut kiinnostusta ilmassa (ei todellakaan omaan perheeseen littyvää!) ja on ollut kiehtovaa päivittää tietojaan/käsityksiään. Tämä kirja ei tosin ole päivänpolttava (tai ehkä onkin?), vaan 90-luvun alun manifesti naisen omasta aktiivisesta synnytyksestä. Suomalainen klassikko alallaan.

Malla Rautaparta, Kantamisen kausi: Aika raskaudesta sylihoitoon - Mallan kanssa meillä taas synkkasi heti alusta asti. Kirja kattaa raskausajan, luonnonmukaisen / aktiivisen synnytyksen ja lapsivuodeajan, pikku siivun vauva-aikaa myöhemminkin. Kirjoitustyyli oli syyllistämätön ja maanläheinen, henki aihepiiriä ihmettelevä ja arvostava. Esikoistaan odottavalle mieluummin tämä kuin alla oleva.

Minna Haataja, Hyvä syntymä - Minna oli lukenut kaiken tarpeellisen lähdeaineiston, ja olihan tämä kattava tietopaketti luonnonmukaisesta synnytyksestä ja siihen (yhdeltä kantilta) valmistautumisesta. Silti minua ärsytti melkein koko ajan lukiessani. Ehkä henkilökemiat eivät kohdanneet?   

Henning Mankell, Riian verikoirat - Tasapainoinen, monipuolinen Mankell. Poliittista pyöritystä Latviassa, ja rakkauttakin on ilmassa - haikeasti totta kai. Kirjan nimi on jotenkin tosi hyvä dekkarin nimi.

Leena Pienimäki, Tukiäidin opas / Laktivistin opas - Pieni opaskirja lähinnä imetystuen käytännön tueksi, mutta kirjoittaa aika kivasti kaikenlaiseen järjestötoimintaan sopivista jutuista - myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Yrjö Kokko, Poro - Kokko piirieläinlääkärinä Lapissa sotien jälkeen. Hauska ja sisältäpäin katsova kuvaus pohjoisen elämästä silloin kun poronhoito oli perinteistä ja tiet vielä miinoitettuja. Eläintähän Kokko osaa kuvata upeasti.

*****Jean Liedloff, The continuum concept - In search of happiness lost - Lukekaa mielipiteeni tuolta pääsivulta, otsikoiden "Takaisin kivikaudelle" -alta. Kirja jonka jokaisen soisi lukevan, oli huushollissa lapsia tai ei.

Kyllikki Villa, Myrskyssä: kolmas lokikirja - Tämän kirjan henki ja osin tapahtumatkin ovat samoja kuin Vanhan rouvan lokikirjassa, vaikka vuosi onkin eri. Rahtilaivaillaan, pärjätään Etelä-Amerikassa, käännetään kirjallisuutta, pohditaan vanhenemista ja suvun jatkumoa. Villan kirjat antavat ihanaa toivoa siitä, että vanhanakaan ihminen ei kovin paljon muutu, ja elämä ja SEIKKAILUT voivat jatkua loppuun asti.

Kyllikki Villa, Pakomatkalla: toinen lokikirja - Tämän Villa on vielä kirjoittanut käsin, ja siksi teksti onkin harkitumpaa ja tiiviimpää kuin myöhemmän iän lokikirjoissa. Kyllä, nämä kirjat valavat uskoa siihen että nuoruuden ja keski-iän jälkeenkin on elämää, tunteita, innostusta, haaveita ja seikkailuja. Eipä vähän mitään. Tässä kirjassa kasvetaan vaikean elämänkokemuksen jälkeen ja nähdään muun muassa Namibiaa.

Vernor Vinge, Rauhansota - Ääh. Vingen paksut avaruusoopperat olivat joskus minulle tärkeitä uppoutumiskirjoja. Mutta ei tästä voi sanoa kuin että keskentekoinen ja kevyt, juonellisesti lapsellinen tarina. Johonkin muuhun voisi ihminen käyttää aikaansa kuin Rauhansodan lukemiseen.

*****Kyllikki Villa, Vanhan rouvan lokikirja (äänikirja) - Aivan hurmaava. Täydellistä pitkille ajomatkoille, vaikka välillä levy sai pyörähtää uudelleen alusta enkä huomannut vähään aikaan mitään. Rahtilaivalla päivät muistuttavat toistaan, ja vanha rouva muistelee, suunnittelee, huolehtii, jupisee vanhenemisesta, juttelee käännöksistä ja matkatovereista, käy lounaalla, nukkuu, suunnittelee, muistelee, huolehtii jne. jne. jne. 

Dmitri Gluhovski, Metro 2033- Sama valitus kuin edellisestä kirjasta. Ideana ihmiskunnan rippeet Moskovan metrossa ja eri asemien kehittyminen erilaisiksi "valtioiksi" - tai useiden asemien valtioliitot, kahinat ja sodat - on hurjan kiinnostava. Etuliepeen metrokarttaa ja sen asemaluokittelua tuli luettua kymmeniä kertoja. Mutta jos Dmitri olisi tyytynyt vähän pienempään tarinaan tässä mielenkiintoisessa maailmassa, tulos olisi ehkä ollut parempi. Nyt käydään läpi kaikki ihmiskunnan ajattelutavat, uskomukset ja hallintomuodot, pelastutaan tsiljoonasta vaarasta ja poukkoillaan satunnaisen tuntuisesti asemalta toiselle.
 
China Miéville, Toiset - Ideana hämmennyttävä päällekkäinen kaksoiskaupunki, ja siinä tapahtuva rikoksenratkonta. Yllättävän toimiva tarina, vaikka ehkä ideasta olisi saanut vielä enemmän irti. Jos ei olisi koettanut selittää kerralla kaikkea. Ja se toinen poliisi kiroili liikaa.

J.R.R.Tolkien, Taru sormusten herrasta - Moneskohan lukukerta. Mones. Ihan 100% ei tullut tällä kertaa luettua, ehkä 75%. Siis ääneen pojille. Ei tästä oikein mitään voi sanoa, arkkityyppinen tarinahan tämä on, kaiken fantasian kivijalka. Ja kielellisesti ja juonellisesti liki täydellinen.

Leena Krohn, Sfinksi vai robotti - Aavistuksen verran turhan kevyt kuvitelmakokoelma, jossa myös kuvankäsittelyllä tuotettuja kuvia. Ilmestyessään oli varmaan modernimpi kuin nyt.

Leena Valkeapää, Luonnossa - Oletteko koskaan lukeneet taidekasvatuksen alan väitöskirjaa? No, tässä olisi yksi. Pohjoisen luonto, poroasiat, Nils-Aslak Valkeapään runot ja sen sellaiset ovat olleet sydäntä lähellä jo lapsesta asti, eli oli aikamoinen löytö tämä kirja. Väitöskirjan yksi idea on taiteelliseen ajatteluuun pureutuminen, ja sen vuoksi kirjoittajan omat kokemukset kuvaillaan hyvin avoimesti ja niin että niihin on helppo samaistua. Mielenkiintoinen lukukokemus kaiken kaikkiaan.

*****Steven Hall, Haiteksti - Käsitteellinen hai, joka syö muistoja? Siltä suojaudutaan epätilaan, puhelinluetteloilla, sanelukoneilla ja itselle kirjoitetuilla kirjeillä, eikö niin? Tämä on suositeltava ja kerrassaan hauska.

Arkadi ja Boris Strugatski, Miljardi vuotta ennen maailmanloppua - Kahdella istumisella luettu, tuttu ja turvallinen spekulaatio. Rajoittaako maailma itsessään sen tutkimista jollakin luonnonlakimaisella tavalla? Miten tämä luonnonlaki ilmenisi? Näinkö absurdisti kuin tässä neuvostoaikaisessa, aika arkisessakin tarinassa?

*****Greg Bear, Veren musiikkia - Yksi lempikirjojani. Tiedemies kehittää älykkäät noosyytit, jotka leviävät vähitellen hänen verenkierrostaan koko maailmaan. Joo joo, juoni on ihan hoopo. Mutta ihmiskohtalot, etenkin Suzyn, ovat TOSIA JA OIKEITA.

Richard Adams, Ruohometsän kansa - Klassikko, ääneenluettuna 8- ja 11-vuotiaille pojille. Upposi kaikkiin kolmeen. Jännittävä, koskettava, syvällinen, täysi tarina.

Dan Brown, Meteoriitti (äänikirja) - Järjetöntä menoa, mutta eipä ainakaan tule uni kun ajelee pitkiä matkoja.

Max Manner, 72h - Ilkka Remeksen jalanjäljissä mennään ja lujaa. Turhan raakaa menoa minun mieleeni, juonessa oli jujuakin mutta lopputulema taisi olla vaan että kaikki saatiin hengiltä.

Matti Huurre, Kivikauden Suomi - En ihan sanasta sanaan lukenut, mutta kiinnostuneena ison osan kuitenkin. Tieteellisesti vissiin luotettava, ja välillä hyvinkin eloisasti maamme vanhoista ajoista kertova kirja. Sakari Pälsin (Pällen?) Kova mies ja Nimetön on kuitenkin edelleen jännittävämpi vaikka tietosisältö on suunnilleen sama.

Fred Vargas, Kuriton mies nurin - Toinen lempparini Vargasin haahuiludekkareista. Naisen, kahjon paimenen ja yhtä kahjon afrikkalaistaustaisen matka karjankuljetusautolla Ranskan vuoristossa on epätodennäköinen mutta viihdyttävä. Kannattaa kuitenkin jättää muutama kuukausi Vargasin kirjojen väliin, niin ei tule yliannostusta.