tiistai 1. tammikuuta 2019

Suuri synteesi - elämäni sata merkityksellisintä kirjaa

Olen hemmotellut itseäni tällä lomalla. Olen antanut itseni kirjata ja luokitella sata elämäni merkityksellisintä kirjaa. Ah. Lista löytyy alta.

Suurimpana kategoriana oli, ei kovinkaan yllättäen, fantasiakirjat (22 kirjaa). Kaunokirjallisuus heti kannoilla (21). Sitten tulivat scifi (16) ja sitten kaikenlaiset entä-jossit ja kuvitelmat (10). Melko hyvin edustettuina olivat omaelämänkerrat, matkakirjat ja omakohtaiset historiakatsaukset (yhteensä 10 kirjaa) samoin kuin huumori (6) ja tietokirjat (6). Luontokirjoja listalla oli kolme samoin kuin runo- ja sotakirjoja. Dekkareita löytyi kaksi.

Kirjailijoista voiton vei Kurt Vonnegut kolmella teoksella. Kaksi kirjaa listalle saivat listalle nämä: Italo Calvino, William Gibson, Veikko Huovinen, Peter Höeg, Tove Jansson, Ursula Le Guin, C.S. Lewis, Astrid Lindgren, Gabriel Garcia Marquez, Haruki Murakami, George Orwell, Argadi & Boris Strugatski, J.R.R. Tolkien ja Vernor Vinge.

SADAN MERKITYKSELLISEN KIRJAN LISTA 1.1.2019





Adams, D. Linnunradan käsikirja liftareille Scifi
Adams, R. Ruohometsän kansa Fantasia
Alcott Tytöistä parhain Kaunokirjallisuus
Apollinaire Alcools Runot
Atkinson Elämä elämältä Kaunokirjallisuus
Bear Veren musiikkia Scifi
Borges Haarautuvien polkujen puutarha Entä-jossit
Bradbury Farenheit 451 Scifi
Breton Surrealismin manifesti Runot
Calvino Näkymättömät kaupungit Entä-jossit
Calvino Kosmokomiikkaa Scifi
Card Kansanmurha Scifi
Carroll Liisan seikkailut ihmemaassa Fantasia
Carter Maaginen lelukauppa Kaunokirjallisuus
Christie Totuus hallavan hevosen majatalosta Dekkarit
Christopher Tripodien aika Scifi
Cooper  Pimeä nousee Fantasia
Coupland Tuntematon sukupolvi Kaunokirjallisuus
Dawkins The blind watchmaker Tietokirjallisuus
Diamond The rise and fall of the third chimpanzee Tietokirjallisuus
Findley Suuri tulva Fantasia
Frank Nuoren tytön päiväkirja Omaelämänkerrat
Gibson Virtuaalivalo Scifi
Gibson Neurovelho Scifi
Hall Haiteksti Fantasia
Hasek Kunnon sotamies Svejk Sotakirjat
Hellberg Vaeltava varjo Huumori
Helle Lämpöä harakoille - Picalogin vuosikirja Luonto
Herriot Kaikenkarvaiset ystäväni Omaelämänkerrat
Holdstock Alkumetsä Fantasia
Hotakainen Buster Keaton - elämä ja teot Kaunokirjallisuus
Huovinen Lyhyet erikoiset Huumori
Huovinen Kylän koirat Luonto
Härkönen Häräntappoase Kaunokirjallisuus
Höeg Nainen ja apina Fantasia
Höeg Lumen taju Kaunokirjallisuus
Ingalls Wilder Pitkä talvi preerialla Omaelämänkerrat
Irving Kaikki isäni hotellit Kaunokirjallisuus
Ishiguro Ole luonani aina Entä-jossit
Jansson Taikatalvi Fantasia
Jansson Muumipappa ja meri Fantasia
Kajo Kettusen kirja Huumori
King "22.11.1963" Entä-jossit
Kipling Viidakkokirja Fantasia
Kokko Laulujoutsen Luonto
Kuusisto Imetä oikein Tietokirjallisuus
Kyrö Urheilukirja Tietokirjallisuus
Le Guin Atuanin holvihaudat Fantasia
Le Guin Sanan mahti Fantasia
Lem Solaris Scifi
Lewis, C.S. Kaspianin matka maailman ääriin Fantasia
Lewis, C.S. Narnian viimeinen taistelu Fantasia
Lewis, M. Flash boys Kaunokirjallisuus
Liedloff The continuum concept Tietokirjallisuus
Lindgren Ronja ryövärintytär Fantasia
Lindgren Veljeni leijonamieli Fantasia
Linna Tuntematon sotilas Sotakirjat
Marquez Rakkautta koleran aikaan Kaunokirjallisuus
Marquez Sadan vuoden yksinäisyys Kaunokirjallisuus
McGarthy Tie Entä-jossit
McLiam Wilson Eureka Street, Belfast Kaunokirjallisuus
Melville Moby Dick Kaunokirjallisuus
Miller Hiljaiseloa Clichyssä Kaunokirjallisuus
Milne Nalle Puh Fantasia
Montgomery Sininen linna Kaunokirjallisuus
Murakami Mistä puhun kun puhun juoksemisesta Omaelämänkerrat
Murakami Norwegian wood Kaunokirjallisuus
Niffenegger Aikamatkustajan vaimo Entä-jossit
Odent Luonnonmukainen synnytys Tietokirjallisuus
Orwell Katalonia, Katalonia Omaelämänkerrat
Orwell Puilla paljailla Omaelämänkerrat
Pennanen  Piilomaan pikkuaasi Fantasia
Preussler Musta myllyn mestari Fantasia
Pälsi Kova mies ja Nimetön Entä-jossit
Rajamäki Fraktaaliruhtinas Scifi
Salinger Sieppari ruispellossa Kaunokirjallisuus
Sjöwall ja Wahlöö Mies parvekkeella Dekkarit
Strugatski Stalker Scifi
Strugatski Miljardi vuotta ennen  maailmanloppua Scifi
Theroux Paikallisjunalla Patagoniaan Omaelämänkerrat
Tolkien Hobitti Fantasia
Tolkien Taru sormusten herrasta Fantasia
Tunnström Jouluoratorio Kaunokirjallisuus
Turi Kertomus saamelaisista Omaelämänkerrat
Tuuri Rukajärven tiellä Sotakirjat
Valkeapää Aurinko, isäni Runot
Waltari Valtakunnan salaisuus Kaunokirjallisuus
Valtonen Neekerityttö peilaa Huumori
Wangerin Kannusjalka Fantasia
Watts Sokeanäkö Scifi
Wells Jumalaiset jajasiskot Kaunokirjallisuus
Verne Ajelehtiva saari Entä-jossit
Westlake Pahimmassa tapauksessa Huumori
Willis Tuomiopäivän kirja Entä-jossit
Vinge Taivaan syvyydet Scifi
Vinge Linnunradan ääret Scifi
Wodehouse Pulmallinen viikonloppu Huumori
Vonnegut Galapagos Entä-jossit
Vonnegut Teurastamo 5 Kaunokirjallisuus
Vonnegut Titanin seireenit Scifi

Uudelle vuodelle

Pikapäivitys joululomalta vuoden vaihduttua.

Täällä ollaan. Vanhimmainen täyttää pian 20v, mikä saa ajattelemaan että itse ei ole enää parikymppinen. Toiseksi vanhimmainen pärjää briteissä vaihdossa, on osannut ostaa uusia vaatteita ja käydä parturissa. Mutta jouluna oli ikävä kotiin. Kolmanneksi vanhimmainen on kevyesti teini-ikäinen, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Nuorimmainen kasvaa fyysisesti ja henkisesti ja on muun muassa oppinut lukemaan oikeita kirjoja ja uppoutuu tämän joululoman ajaksi Soturikissojen maailmaan.

Vaihtarimme tuntuu olleen meillä aina; hyvin pärjätään. Onhan thaimaalainen kansanluonne erilainen kuin esimerkiksi italialainen oli, mutta mielestäni isoja ongelmia ei ole ollut. Lumen ja kylmän kanssa on opetettava olemaan ihan kädestä pitäen, ja paljon avata tapoja ja asenteita ja historiaakin. Mutta kiintoisaa tämä on. Onneksi hän on koko vuoden, ja saa kokea sen mielettömän tunteen kun alkaa tulla taas valoisaa ja lämmintä ja maailma aukeaa toukokuussa.

Puoliso hiihtää ja rakentaa minulle myöhästyneeksi joululahjaksi sängynpäätyä.

Äitini on kuulemma tullut vanhaksi (no, ikää on kohta 83v) ja harkitsee vakavasti muuttoa kaupunkikaksioon.

Entä minä?

Loma on paikallaan, saa nukkua ja syödä hyvää ruokaa (vaikka sokeria tuleekin syötyä aina joululomalla liikaa eikä unikaan enää loppuvaiheessa maistu). Tehdä pieniä rästihommia koneella, joita ei normiarjessa jaksa tai ehdi. Työsopimukset ovat voimassa elokuulle ja ensi kuussa saa hakea mielenkiintoista viisivuotista tutkijapestiä. Ammatti-identiteetti on kohdillaan ja rahat suunnilleen riittävät. Kesällä tehty leikkausoperaatio tuntuu palauttaneen voimia ja esim liikuntaharrastushalun, eli katson vuoteen 2019 paljon toiveikkaampana kuin mitä olo oli esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Tuntuu tosi hyvältä ajatella että ensimmäistä kertaa elämässäni omistamani kuntokeskusjäsenyys tulee varmastikin käyttöön.

Elämässä on edelleen tärkeitä ihmisiä, hyviä kirjoja ja intoa puskea omia hommia eteenpäin. Mitä muuta sitä tarvitsisi?

Luonnoslaatikosta: Ja miltä nyt tuntuu?

Lukulistalla on ollut jotain, mitä ilman doulakoulutuksia en olisi ehkä koskaan lukenut: kirjat synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja kaksosten hoivaamisesta. Uusiin aihepiireihin on joskus, niin nytkin, hidasta ja hankalaa tarttua. Mutta sitten on kyllä tosi palkitsevaa kun ihan oikeasti oppii uusia asioita ja saa laajennettua käsitystään vaikkapa vanhemmuudesta tai naiseudesta. Tai pitäisikö sanoa ihmisyydestä.

Masennuskirjan kohdalla tuli ajateltua aika paljon esim. esikoisen vauva-aikaa ja mikä ettei nykyhetken perhetilannettakin. Yhtään kehuskelematta voin sanoa että mielenterveys on pysynyt molemmilla puolisoilla nämä vuodet suht hyvällä tolalla. Jälkikäteen tunnistan joitakin erittäin stressaavia  jaksoja, joissa jaksaminen on ollut siinä ja siinä ja alamäki olisi varmaan voinut alkaa melko pienellä tönäisyllä. Mutta onneksi sitä tönäisyä ei sitten ole tullut. Aina on riittänyt niitä joilta on tullut pyydettyä käytännön apua, on riittänyt seuraa silloin kun sitä on kaivannut, on riittänyt motivaatiota ja vetoa perheen sisällä ja sen ulkopuolella ja rakkauttakin on riittänyt. (Tietenkin tosi monelle vauvavuonna masentuvalle tönäisy tulee hormonaalisten muutosten ja aivokemian suunnalta, ja sille ei ihan kauheasti voi mitään.)

Yksi tärkeä asia itselle lienee ollut se perheen ulkopuolinen maailma ja sen veto.

Ja sitten se, ettei ole ollut valtavaa kuilua haavemaailman ja todellisuuden välillä, mitä tulee lapsiperheen elämään. Nuorena äitinä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä millaista elämä vauvan kanssa on. Pettyä ei voinut! Tähän päivään mennessä minulla ei ole ollut selkeää käsitystä siitä millaista elämä koululaisten ja teinien kanssa oikeasti on, enkä tiedä millaista se toisissa perheissä on. (Tällä tarkoitan käytännön seikkojen lisäksi myös sitä, miltä minusta tuntuu elää koululaisten ja teinien kanssa tätä arkea päivästä päivään.) Meillä se on tarkoittanut näköjään jatkuvaa vastuuta kouluherätyksistä, alati laajenevia keskustelunaiheita, harkkakydityksiä ja harkkapohdintaa, PITKÄÄN JA USEITA VUOSIA lapsia meidän sängyssä iltaisin, jne, jne... Välillä turhauttaa tai suututtaa, aika usein tuntuu yhteishenkeä, ylpeyttä tai lempeyttä.

Mikä on tarinan opetus? Minulle se on että odotusten on hyvä olla realistisia tai sitten niitä ei tarvitse olla ollenkaan. Tieto on toki valtaa, mutta sellaista tietoa ei taida olla olemassakaan joka kertoisi miltä JUST MINUSTA tulee tuntumaan joskus tulevaisuudessa, jossain minulle uudessa tilanteessa.

Luonnoslaatikosta: Rajat ja rakkaus


Nelivuotias antoi taannoin oppitunnin siitä kuka voi rajoittaa ja mitä.

Gerbiilien tulo oli ollut pikkuisesta kivaa, mutta samassa huoneessa niiden kanssa hän ei toistaiseksi ollut suostunut nukkumaan. Meistä tämä oli ihan OK. Iltaisin hän mietti kovasti missä hän tänä yönä nukkuisi. Kokeiltu oli jo isän ja äidin sänky, patja lattialla isän ja äidin sängyn jalkopäässä ja isoveljen sänky. (Vastaavasti nuorimmaisen sängyssä olivat ilomielin nukkuneet molemmat isoveljet - heitä ei gerbiiliterraario toisessa nurkassa sanottavasti vaivaa.)

Sanoin kevyeen äänensävyyn että mitä jos nukkuisit kuitenkin omassa sängyssä. Nelivuotias tuohtui. "Et sinä voi määrätä missä toiset nukkuu!"

No okei. Onko tässä jonkilainen maalaisjärkeenkin sopiva rajojen määritelmä? Voin päättää, tietenkin toiset huomioon ottaen, missä itse nukun (voi tätä soveltaa varmaan muihinkin elämän osa-alueisiin). Voin myös sanoa missä en halua toisten nukkuvan (esim. omassa sängyssäni jos tulee liian ahdasta ja hankalaa). Niin kauan kuin joku holhottavani ei vahingoita itseään tai toisiaan tai omaisuutta merkittävissä määrin, minulla ei liene syytä puuttua päätöksiin jotka tehdään JONKUN TOISEN RAJOJEN SISÄLLÄ.

(Gerbiileitä ei voitu siis sijoittaa meillä muualle kuin joko tyttöjen tai poikien huoneeseen, perheen isän allergiasyystä. Hän tosin koetellusti kestää gerbiilejä ihan hyvin, mutta ollaanpa nyt oikein varmoja sitten. Lapset meillä ei ole herkkiä juuri millekään, tytöt etenkään. Ja tyttöjen huone on erittäin suuri ja sen ilmanvaihto hyvä.)

Luonnoslaatikosta: Tajunnanvirtaa vanhemmuuden äärellä

Ajoin teinin koululle, kun hän oli tullut isänsä kanssa pikareissulta Helsingistä aika myöhään, ja haukotteli kuuluvasti aamupalapöydässä. Kotiin palatessani mietin miten teinien kanssa on kiva olla. Oma vanhemmuus tuntuu sopivan siihen kaikkein parhaiten.

Sitten muistin miten kivoja vauvat ovat, etenkin alle puolivuotiaina kun ei tarvitse miettiä kasvatusta tai aikatauluja tai muutakaan. Eipä niitä juuri tarvitse miettiä koko ensimmäisenä ikävuotena.

Siitä tuli mieleen jostakin lukemani, että teini-ikään mennessä suurin osa vanhemmuuden "työstä" on tehty. "Istu alas ja ihaile mitä olet saanut aikaiseksi." Ehkä tässä ajetaan takaa sitä, että teiniksi tullessaan on muodostanut jo paljon tottumuksia, ja oman tavan hahmottaa maailmaa ja suhtautua kanssaihmisiin. Vastauksia on löydetty kysymyksiin mikä oikein on ja mikä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa. Tapoja voi tietenkin myöhemminkin muuttaa, mutta tähän mennessä muodostuneilta urilta voi olla vaikea kammeta ulos. Millaisena itsensä näkee, mitä kolhuja ja traumoja on jo ehtinyt muodostua, ne tuntuu jäävän harteille loppuiäksi.

Eli jos noin ikävuodet 1-12 ovat vastuun vuodet vanhemmille, onhan se selvää että vanhemmuus näiden ikävuosien ulkopuolella tuntuu mielekkäämmältä. Kun ei tarvitse ottaa ihan niin vakavasti (on tietenkin teinejä ja perheitä joissa vastuun vuodet ovat juuri ne teini-iän syöverit).