Viiden minuutin tiivistelmä Tiina Kaitaniemen kirjasta Luonnollinen lapsuus on viipynyt. Kirja odottelee tuossa hyllyssä, mutta jotenkin ”arvostelun” kirjoittaminen tuntuu todella vaikealta. Kirja kirjoitti auki paljon omia käsityksiäni vauvasta ja vauvan hoitamisesta, sekä siihen liittyvistä fysiologisista ja psykologisista tekijöistä. Ehkä sanon vaan, että lukekaa itse.
Ehkä referoin kuitenkin sen, että jokainen ihmislapsi syntyy tavallaan keskosena – on tehtävä kompromissi aivojen kasvattamisen ja sujuvan syntymän välillä. Koska syntyminen on hoidettava ennen kuin pää kasvaa liian isoksi, on tärkeää saada jatkaa kohtumaista kasvua rintamaidolla ja äidissä kiinni ensimmäisten kuukausien ajan. Ehkä ensimmäiset kuukaudet olisivat vanhemmallekin helpommat, jos vauvan ajateltaisiin syntyvän keskeneräisenä kuin kenguruvauva, ja tarvitsevan sen pussiajan ennen kuin liikkuminen ja itsenäisyys ovat edes teoriassa mahdollisia. Tästä olisi puhuttava enemmän jo äitiysneuvolassa.
Senkin sanon vielä, että riippumatta siitä ajatteleeko evolutiivisten prosessien muokanneen vauvamme sellaisiksi kuin ne ovat, on selvää että vauvan luontainen käyttäytyminen on hyvin tarkoituksenmukaista ympäristössä, jossa eletään isossa perheryhmässä, ankarien luonnonolojen ja niukkojen ravintoresurssien armoilla. Ja että ottamalla tällaiseen kasvuympäristöön sopeutumisen teorian huomioon, voisi hitusen ymmärtää ja ottaa huomioon pikkuistemme tarpeita ja hätää heidän joutuessaan pois sylistä, pois rinnalta, nukkumaan liian pieninä liian kauas perheestään, yksin, pimeään, liian äkkiä vieraiden ihmisten lähelle. On inhottavaa ajatella mahdollisuutta, että aika kevyesti tehdyillä valinnoilla aiheuttaa jälkeläisessään hylkäämisen ja kuoleman pelkoa.
Ehkä tämän synkistelyn voi päättää suoraan lainaukseen Ritva Kuusistolta. “Kun odotamme kaukaista, arvostettua vierasta, paneudumme siihen, millaiseen elämäntapaan hän on tottunut. Valmistautuessamme vauvan syntymään meidän on osattava eläytyä siihen, mihin hän on kohdussa tottunut. Vauvan hoito on ensisijassa elämän jäsentämistä, hädän pitämistä poissa ja toivon sekä riemun rakentamista lapsen mieleen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti