Lomailu käy työstä

Nyt meillä on jo monta päivää takana naisporukalla ja työjärjestys on ollut 1) ruokaa, mielellään kesäistä, mielellään suunnilleen ruoka-aikaan 2) uimista ja muuta ulkoilua jos huvittaa 3) vähän koneella tehtävää työtä, kirjoittamista ja sen sellaista 4) nuorimmaisen hoitoa yhdessä vanhimmaisen kanssa 5) illalla elokuvia ja myöhään nukkumaan. Meillä on ollut tosi kivaa ja lomaista, mutta univelkaa on kertynyt. Olemme nähneet kolme Narnia-elokuvaa sekä kaksi National Treasurea. Tänään pidetään tauko ja maalataan illalla autotallia; huomenna on viimeinen päivämme ennen puolison ja poikien paluuta ja voitaisiin ottaa vielä vaikka Tähtisumua tai The core.

Äh

En osaa enkä jaksa sanoa mitään viime päivien norjalaistapahtumista. Muuta kuin että onhan se homma meillä kaikilla, koettaa selittää tapahtunut itsellemme ja lapsillemme, ja koetaa että emme itse emmenkä lapset ala pelätä ja vihata ja ajatella että toisella tavalla ajatteleville voi tehdä mitä lystää.

Äh.

Jos tässä samassa postauksessa voi kertoa muutakin, niin meidän perheessä lähetettiin isä taas pohjoiseen ja pojat lastenleirille. Meillä on viisi ihanaa päivää kolmen naispuolisen kesken. Hoidamme 12-vuotiaan kanssa nuorimmaista ja katsomme illat elokuvia.

Pupun seikkailut

Kesä on purkamista ja pakkaamista. Sain aamulla puhtaina koneesta viimeiset Lapinmatkan ja tyttären kavereiden luona olon pyykit. Tänään pakataan pojille laukut, ja viedään heidät huomenna ekaa kertaa yhdessä lastenleirille. Hiukan jännittää, mutta uskon kaiken menevän hyvin. Onhan tuo paikka lähellä, jos vaikka seitsenvuotiasta alkaa hirvittää.

Eilen ehdimme ystäväpariskunnan kutsusta Lahteenkin. Tosin 12-vuotias harjoitteli itsenäistä kotona oloa, ja muun muassa laittoi itselleen ruokaa ja ompeli. Tuon vierailun aikana taaperon pupulle sattui seikkailu, joka sai lapsen kasvoille kauhun ilmeen. Pupu oli lasten kenkien seurana ulkorappusilla, ja ystävien koira kävi kaikessa hiljaisuudessa noukkimassa sen suuhunsa ja kaivamassa maahan vajan taakse. Kyllä oltaisiin pupua taas etsitty, ellei koira olisi tullut toisiin aatoksiin ja hakenut pupuparkaa ja kuljettanut sitä, pää kokonaan suussa, pihan toiseen laitaan. Voi pupua, koiransylkinen ja multainen. Ja kotona taas pyykkikoneen jälkeen märkä. Taapero ei välittänyt, vaan otti sen mukaan nukkumaan mennessään ja selitti: ”Pupu kuivaa kainalossa.”

Saimme Tripodien ajan loppuun koululaispoikien iltalukemisina. Taisi olla jännittävä, kiinnostava, pohdintaa herättävä ja ehkä puhuttelevakin. Seuraavana vuorossa ovat mummun lyhyet lapsuusmuistelmat, ja sitten ajattelin aloittaa Rudyard Kiplingin tervehenkisen Merten urhoja –seikkailun. Siinä öykkärimäinen miljonääriperijä putoaa laivasta, ja parantaa tapansa kalastusaluksella.

Ei enää nakkeja

Takana on kymmenen päivää ja 2500 km matkailua pohjoisessa Suomessa. Olimme mennessä ja tullessa muutaman päivän äitini sähköttömällä mökillä keskisessä Lapissa, ja päätepiste oli reilun viikonlopun tapaaminen puolison biologisten sukulaisten kanssa ihan pohjoisessa. Tällaiseen matkaan mahtuu niin paljon, ettei niitä oikein ole vielä saanut jäsennettyä omaan päähänsä eikä niistä saa mitään kattavaa ja tolkullista blogimerkintää. Mutta joitakin hajahuomioita.

On jännä, miten meidät otetaan aina siellä pohjoisessa niin hyvin vastaan – ikään kuin kotiin. Tai ainakin lapset ja puoliso, sillä he ovat verisukulaisia. Minulle ollaan ystävällisiä, mutta selkeästi kyllä huomaa ketkä ovat suvulle tärkeitä. En pahastu tästä, mutta ehkä siellä ei olisi kovin viihtyisää asua. Kotiutuminen olisi ulkopuoliselle hidasta.

Pojat tykkää näköjään kalastaa, vaikka kotoa ei siihen ole juuri kannustettu. Uistimia heitettiin pariinkin jokeen, ja loman kohokohta oli päästä suvun kanssa kalalle. Onneksi saalista ei tullut.

Sähköttömissä oloissa lapset joutuvat keksimään kaikenlaista muuta touhua. Se on virkistävää.

Alkumatkan kinan ja epäjärjestyksen jälkeen perheen dynamiikka parani koko ajan ja reissun viimeisen ruokailupysähdyksen jälkeen puoliso joutui erikseen kiittämään sitä miten kivaa lasten kanssa on kulkea, kun ei tarvitse jännittää julkisilla paikoilla liikkumista ja kun isommat pitää huolta tuosta nuorimmasta.

Nuorimmainenkin jaksoi kivasti, oli toki oma auto ja oma matkasänky ja oma potta ja oma pupu koko ajan mukana.

Nyt jo aika kauan lasten kanssa reissattua alkaa vähitellen osata pakata tarpeelliset tavarat mukaan. Vaikka just sen autopotan, kun matkalla on taapero mukana. Ja ensiapurasian autoon mukaan.

Ja sopuleita oli pohjoisessa. Ajoin varmaan parin ylikin.

Ja ruokavalio oli turhan nakkipainotteinen. Kun ei kalaakaan syödä silloin kun puoliso on mukana. Olihan sitä leipääkin, ja muuta vastaavaa mitä sai mökin läheiseltä baarilta ja mitä muisti ostaa kun ajoi isomman taajaman ohi. Mutta ihana kun kotona saa helpommalla vihanneksia ja jugurttia ja kaikkea sellaista ylellistä.

Paikallisuutisia

Koti ja kunnostus

Olemme laiskaan tahtiin viimeistelleet edelliskesien piharakennusremontteja. Saunakammarin porstuan lattiaa maalataan välillä aamuisin ja autotalliakin on pohjamaalattu ja ostettu kovalevyä ja lautatavaraa ovea varten. On jotenkin terapeuttista kunnostaa ennallistaen (se on se virallinen termi) noita vanhoja rotiskoja. Laittaa itse tehdyn ja hajonneen kovalevyoven tilalle itse tehty mutta ehjä kovalevyovi. Välttää kalliita ja turhan hienoja materiaaleja; lauta, naulat ja perusmaali riittävät aika pitkälle.

Vapaa-aika

Uimassa on käyty. Järvivesi tuntuu jopa aika lämpimältä ja nuorimmainenkin kahlaa sujuvasti napaan asti. Tripodien aikaa on luettu, tänä iltana Will pakenee Mestareiden kaupungista. Yhtenä iltana tuli tarve nähdä vanha kunnon Matrix. Videovuokraamon kopio oli kulunut loppuun, eli pitikin katsoa Matrix Reloaded. Oli sekin taas näyttävä. Muuten se niin kutsuttu iltainen vapaa-aika on pitänyt yrittää käyttää liikuntaan, vaikkapa pyörälenkkeihin.

Työ ja työllisyys

Ystävän firmalle on tullut järjestettyä välillä iltaisin aineistoja. Mukavan vähän aivokapasiteettia vaativaa, mutta silti hyödyllistä työtä. Ja siitä saa palkkaa!

Ruoka

Kesällä tuntuisi järkevältä syödä tuoretta lähiruokaa, kun ruokaa ei edes tunnu tarvitsevan yhtä paljon ja yhtä usein kuin talvisaikaan. Kävin ensimmäistä kertaa eläissäni keskustassa ihan oikeassa kalakaupassa. Vaude. Vaikka mitä kaloja helppoon muotoon käsiteltynä, ei aina tarvitse syödä savukalaa jos haluaa melkein valmiin kala-aterian. Ostin ahvenfileitä, paistoin pannulla. Namia tuli.

Ihan namia tuli myös purkista kaadettuun kormakastikkeeseen sekoitetuista soijamöykyistä. Kana on nykyään niin teollista palatavaraa, että koostumuksen ja maun ja hajun mukainen ero soijapaloihin on olematon. Soijapaloja voi toisaalta säilyttää kuivakaapissa, ja kanat voivat senkin aikaa keskittyä puolestani vaikka munimiseen.

Urheilu

Kymmenvuotias oli reippain mielin kahden yön reissulla Mikkelin turnauksessa. Kaikki oli mennyt hyvin, koululla oli saatu nukuttua, ja kotiin tultiin pronssimitali kaulassa ja taas astetta isompana. Muuten ollaan kaikkien harrastusten osalta tauolla. Ylellistä.

Lapset

Kaksivuotias on ihanassa iässä. Puhetta tulee. Iltasadun jälkeen hän komensi: ”Laula! Anna tulla!” Ensin meinasin tikahtua tällä tavalla muotoiltuun pyyntöön, mutta sitten tajusin syyn: puhuimme laulusta aa tuuti lulla, anna unen tulla. Hänelle käytiin vaihtamassa Sportti-Divarista pinkki ensipyörä isonveljen vanhalla pyörällä (oiva palvelu!). Nyt jyrytään sitten päivät pitkät pyörän selkään ja selästä pois, opetellaan työntämään, istutaan kyydissä kun joku toinen työntää.

Ulko- ja sisäpolitiikka

Sukua on nähty tipoittain, sen mukaan miten he ovat ajaneet Keski-Suomen läpi. Ensi viikolla lähdemme Pohjois-Suomen turneelle näkemään heitä lisää.