Suomen kesä, vähäluminen

Takana ensimmäinen oma itsenäinen työvuoro säätä päivystämässä.

(Tuleekohan tähän blogiin mitään syvempää sisältöä koko kesän aikana????)

Toiset paikallaolijat olivat huomaavaisia ja antoivat minun tehdä työt itse, vaikka ehkä sormet syyhysivät tulla auttamaan. Teknisesti osaan jo kaikki tehtävät, sisältö rakentuu vielä hi-taas-ti.

Eilen ajoimme mökille hauskalla kokoonpanolla: äitini, kahdeksanvuotias ja kolmevuotias. Sadetta piisasi. Ja tuulta. Tultiin omituisia hiljaisia reittejä Savosta ylöspäin ja ajettiin muun muassa lossilla. Kolmevuotiaalta meinasi loppua usko siihen että autossa istuminen loppuu joskus. Kun yhdeksän jälkeen päästiin perille, lapsi oli kuin lehmät kesälaitumella. Pupu jäi nurkkaan, kun piti kiivetä kymmenesti yläkertaan, ihmetellä saunaa, käydä pissalla sekä potalla että ulkohuussissa (siitä ilosta kun oli ulkohuussi), ravata kuistilla, hohottaa kun sauna lämpeni vaikka muualla oli kamalan kylmä.

(Ja viime yönä oli satanut räntää jossain tässä ihan lähellä. Että hyvää kesää vaan itse kaikille.)

On juhla ja juhannusilta

Juhannusaattoyö töissä. Aurinko paistaa kirkkaasti sisään ikkunoista, kello on puoli neljä, UTC-aikaan puoli yksi. Juhannuskokkojen savun haju taisi olla vain mielikuvitusta, mutta TV:stä tulee suomalaiskansallista romantiikkaa ja pihlajat kukkii. Tämä on viimeinen harjoitteluvuoroni, ja ensi viikolla tulemme pohjoiseen lasten kanssa ja saan aloittaa itsenäisen työn.

Huu.

Menee

Menee vauhdilla. Tässä välissä olin muutaman vuoron taas pohjoisessa töissä, nyt kotona kääntymässä. Uskon ja toivon, että lähiaikoina olisi aikaa hiukan ajatellakin koneella istuessa. Tai prosessoida ajatuksensa tekstiksi. Siihen asti, tielle taas!

Aikaa

Tänään on ollut rauhallinen päivä ja siitä on muistettava nauttia. On ollut aikaa nukkua pitkään ja herätä rauhassa. On ollut aikaa maata viltillä ja katsella kolmevuotiasta, jonka mielestä kotipiha on sitä parempi mitä enemmän voikukkia kasvaa. On ollut aikaa virittää sulkapalloverkko ja pitää välttämätön kuka-pelaa-kenen-kanssa -tappelu 13- ja 8-vuotiaiden kanssa. On ollut aikaa mennä kiireettömästi kirjastoon ja tulla sieltä kiireettömästi pois.

Hyvä.

Huomenna illalla käynnistyn taas pohjoiseen, ja tapaamme koko perheen kesken sunnuntaina.

Pihlajat kukkii

Vajaan viikon kotipätkällä. Puoliso ja 11-vuotias (ennen matkaa 10-vuotias!) edelleen reissussa. Teemme lentävän vaihdon kotivastuusta keskiviikkona.

Epäilin ja harmittelin etukäteen, saanko kesäfiilistä kaikkien näiden kuvioiden keskellä, ja haittaako tämä lastenkin fiiliksiä kesän ja loman aikana. No, näiden päivien perusteella turha huoli.

Välillä on ollut koleaa, mutta toisaalta omenapuut kukkivat hurjasti ja itikat inisevät kesäisesti. Saatiin kylvettyä kolmevuotiaan kanssa kasvimaalle porkkanaa, hernettä, lanttua ja kahta salaattia, ja tähteeksi jääneitä siemeniä piti ripotella kaikkiin mahdollisiin kukkapurkkeihin. Kahdeksanvuotias osallistui koko viikonlopun paikalliseen jalkapalloturnaukseen, ja kylläpä oli porukka kehittynyt viime vuoden 12-0 tappioajasta. 13-vuotias on pitkät päivät ulkona kaverinsa kanssa, ja pitävät keppihevostallia ja treenaavat jotain aitajuoksun ja korkeushypyn välimaastoon sijoittuvaa hyppylajia pihalla. 110 cm oli se korkeus, josta tänään koettivat yli.

Elämää UTC-ajassa

Huomaa päivitysaika.

Viimeksi olen valvonut koko yön kun synnytin nuorimmaista. Tällä kertaa kyseessä on ensimmäinen yöpäivystyksen harjoitteluvuoro. On eletty UTC-ajassa, eli tehty töitä kolme tuntia Suomen aikaa varhaisemmassa aikataulussa. Klo 2 UTC on tehtävä sitä ja klo 4 UTC tätä. Hämmästyttävän nopeasti siihenkin tottuu. Avuksi on ripustettu kaksi kelloa seinälle vierekkäin laputettuna UTC ja SA.

On juotu kahvia, oltu hämmästyttävän virkeitä, hämmästelty yhtäkkistä sumua, mietitty ennustustekstejä, piirretty pilviä, seurattu sään kehittymistä, soitettu aamuyön koordinaatiopuhelu toisten paikkakuntien ennustajien kanssa.

Hykertelen tyytyväisyydestä, kun saan tehdä jotain ihan erilaista kuin ennen.

Kesäloma

Kesäloma alkoi yhden kevätjuhlan ja yhden kutosluokkalaisten lähtöjuhlan voimin. Hiukan haikeaa oli. Lähikoulu tuntui taas rakkaalta ja tärkeältä, kun kuuntelin miten oppilaat hurrasi diplominsaajille ja näin miten raavaita ISIÄ itketti hyvästellä opettajaa, joka oli luotsannut omaa lasta kuusi vuotta opintiellä.

Meillä loma alkoi niissä merkeissä, että meille tuli mummu, puoliso ja 10-vuotias lähti kaukomaille sukuloimaan ja minä ajoin Lappiin töihin. Kesätöissä menee siis seuraavat päivät ja kuulkaa kun on ihanaa olla yksin mökillä. Ehtii sielläkin olla muutaman tunnin vuorokaudessa, vaikka työhön perehdytys onkin aika aikaaviepää. Kiitos mummu kun kaitset lapsia.

Sanomalehtikatsaus

Aamun lehdessä oli kaksi hyvää uutista. Ensinnä, Bhutan on päättänyt pitää kaikki tiistait autottomina päivinä. Ainakin pääkaupungissa. Näin muistelen. En jaksa just nyt nousta tarkistamaan. Ja toiseksi, Keski-Suomen keskussairaalan moduulisairaala synnyttäjille ollaan avaamassa, ja VIHDOIN joku sanoi jotain itse synnyttämisestä ja synnyttäjistä. Ylilääkäri, joka tuntuu muutenkin hyvältä tyypiltä, sanoi että ennen synnytyshuoneet ovat olleet ahtaita ja näihin moduulitiloihin on laitettu isot synnytyshuoneet jotta perhesynnystyskin sujuisi mukavasti. Hyvä hyvä! Joku oli siis muistanut ajatella tätäkin puolta.