Salaperäisiä seuralaisia

"Kirjavaleskorpioni on ihmisen salaperäinen seuralainen" otsikoi uutiskirje, joka oli ilmestynyt työpaikan yhteiselle sähköpostilistalle. No varmaan on.

Viimeinen päivystysvuoro aika monen putkesta menossa. Onneksi näin, alkaa taas olla pää ja kroppa aika väsyneet vaikka niskakivulta olen tällä kertaa välttynyt. Ei se muuta vaadi kuin sen, ettei kovin montaa tuhatta kertaa tarkista näyttöjä just samalla pöllömäisellä pään käännöllä.

Huomenna ajan kotiin ja jään odottamaan lunta. Jos pitäisi muutaman ihan vapaan päivän ja laittaisi jouluvaloja ja pipareita ja sen sellaista. Jututtaisi lapsia. Kamalasti työtä olisi odottamassa ennen joulua, mutta ei kait ne minnekään karkaa. Jos tekisi urakalla sitten kolme viikkoa.

Ilmastosta, vuodesta vuoteen

Jälleen ja taas ja aina uudelleen, YK:n alaiset ilmastoneuvottelut alkavat. Tällä kertaa Dohassa. Työ alla jälleen ja taas ja aina uudelleen pyrkimys sitovaan, kattavaan jne sopimukseen päästöjen vähentämiseksi.

Viikonloppuna sain istua Itä-Lapissa muutaman tunnin kuuntelemassa kahta poronhoidon ammattilaista - kokemus ulottui näillä liki 60 vuotta taaksepäin. Siinä oli koettu sään puolesta yhtä ja toista, ja yleinen linja oli suuri kunnioitus luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan ja kokemus omasta pienuudesta sen rinnalla. Ilmastoasioista miehet eivät sanoneet juuta eikä jaata, epävakaisia syksyn säitä toki harmittelivat.

Dohaan toivoisi sitä samaa kunnioitusta, ja ymmärrystä että pienenkin ihmisen teot voivat vaikuttaa kun niitä tekee tarpeeksi paljon. Tai liikaa.

Sitä ynnä tätä

Viimeksi pohjoisessa oli talvi. Nyt on jokin synkkä epä-vuodenaika - pimeää kuin säkissä, kosteaa, sumuista, likaisia lumikasoja parkkipaikkojen nurkissa, polut liukkaita peilikirkkaasta jäästä mutta nurmikko rehevää ja vihreää. Ja ulkomaalaiset jouluturistit alkavat tulla näinä päivinä.

Sään ennustaminen ei ole lainkaan helpompaa kuin kuukausi sitten. Ei kai se auta kuin parhaansa mukaan pohtia eri vaihtoehtoja. Vapaapäivän saan onneksi käyttää poromiesten jututtamiseen ja tänäänkin ennätin ennen päivystysvuoroa käydä lukemassa paliskuntien toimintakertomuksia vuosilta 1996-2012.

Kaiken märässä säkissä tarpomisen ja lukuisten työvuorojen vastapainoksi olen koettanut taas keksiä jotain mielenvirkinettä (porotöiden lisäksi, ehkä ei ole hyvä jos töiden vastapainona on pelkästään töitä). Uimahalli on hyvä, sukulaisten luona majoittuminen on hyvä, ja lauantai-illalle sovittu pikkujouluhenkinen glögi-ilta kollegoiden kanssa on hyvä. 

Kohta tähän nukahtaa

Näin monta päivää yhtä ja samaa aineistonkäsittelyä on kyllä uuvuttavan tylsää. No, kun lukee sanomalehden, saa olla iloinen siitä kun on tylsää.

Ulkona on myös aina yhtä ja samaa, sen verran perusmarraskuisena että ajattelin suosiolla unohtaa enimmät ulkoilut jonnekin helmikuulle.

Huomenna käynnistyn toiseksi viimeistä kertaa Rovaniemelle päivystämään. Tervetullut tauko tylsästä keittiötoimistosta ja perheen karttuisasta kalenterista (menin ihan päästäni pyörälle kun listasin poissaoloni aikaisia muistamisia ja menoja, jotka perheen olisi selvitettävä). Tarkoitus olisi työskennellä, yöpyä ihmisten varavuoteilla, levätä ja käydä Sallassa jututtamassa poromiehiä.

Lapsityövoimaa

Mikä on kätevämpää kuin 11-vuotias, joka janoaa tienata rahaa sukelluskurssia varten? No tietenkin em. 11-vuotias JA SEN KAVERI!

Olen käyttänyt poikia surutta kaikkiin niihin syystöihin, joihin en ole saanut itseäni pakotettua. Eli viimeiset märkyydestä mustat lehtikasat ovat hävinneet pihalta, kasvimaa on käännetty ja KOMPOSTIT TYHJENNETTY!

Torttutaikina -follow-up

Lapset pyysivät ostamaan torttutaikinaa seuraavaksi kerraksi. Ohjeessa luki "useampi kaulitsemiskerta lisää taikinan lehtevyyttä". Lapset olivat päättäneet että kaulitseminen riittää, ja tulos oli kieltämättä aika erikoinen. "Nämä maistuu popcornilta, onpa kumma juttu", oli yleinen kommentti.

Kolmevuotias kulkee ohi ja kysyy "MISSÄ ON SITRUUNA?" (Leikkisitruuna, leikkivauvan aamupalaksi.) En tiedä.

Puoliso kulkee ohi ja kysyy "Missä on hyytelöakun laturi?"
En tiedä. Enkä ole ihan varma mihin tarkoitukseen tämä kapine olisi menossa.

5-luokkalainen selätti rokotuskammonsa puuduttavan emla-laastarin avulla. Niin se on, apuvälineiden käyttö auttaa kummasti. Meni rokotukseen suorastaan hihitellen, kun käsi tuntui niin kummalta. Ja oli sitä mieltä, että parin tällaisen kerran jälkeen voisi mennä ilman laastaria.

Minulle tarttui Rovaniemen kirjastosta käteen jostakin syystä Arto Mellerin runokokoelma. Jos olisin 20 vuotta nuorempi, se olisi vielä parempi kuin nyt, luettuna samaan syssyyn kuin 20-luvun ranskalaiset. On se hyvä nytkin, ja kuulostaa siltä että A.W. Yrjänäkin on lukenut ne pakkasrunot.

Terveisin siis keittiötoimistolta, jossa pitäisi runojen sijaan lukea tietenkin raportteja.

Paljon

Vietin viime viikon ja tulen viettämään tämän viikon keittiön pöydän äärelle perustamassani toimistossa, käsitellen aineistoa, tarkastaen tekstejä ja säätäen aikatauluja ja suunnitelmia. Työn puolesta seesteinen ja toteuttava ajanjakso.

Keittiössä ja keittiön pöydän ympärillä sen sijaan on valtava määrä toimintoja, tapahtumia, tekemisiä ja ihmisiä - ei liikaa, mutta PALJON. Jos pitäisi tehdä niistä blogimerkintä ei oikein tietäisi mistä aloittaa.

Kolmevuotias valvoi vahingossa liian pitkään, ja iltasatuaikaan tulikin itku liki kaikesta, muun muassa siitä kun isoveli sanoi hoitokaveria Namuksi. Ei se ole Namu.

Isänpäivä meni isällä urheilun merkeissä, niin kun oikein olikin. Seinäkiipeilyä vanhimmaisen kanssa, sisäfutista kolmannen kanssa ja illalla sählyä koko perheellä. Sisäfutiksen aikana vanhin ja toiseksi vanhin olivat kahdestaan kotona ja halusivat leipoa joulutorttuja. Ei ollut taikinaa, eli he kaivoivat esiin ohjeen ja aloittivat voitaikinasta. Ajattelin olla kertomatta heille, että hyvin harva viitsii tehdä itse voitaikinan ja että se yleisesti katsotaan vaikeaksi työksi.

Joulun hiipivä läheisyys näkyy siinä, että kaupasta saa imellettyä perunalaatikkoa. On syöty vasta kahdesti. Pitänee hillitä itsensä, että se joulunakin maistuisi hyvältä.

5-luokkakaisella on purkki, johon kerätään helmiä aina kun koulussa ei ole tullut unohdusta (yksi ongelma sekin). Kun eräänä päivänä äidin ja pojan välit olivat vaihteeksi hiukan kireällä, poika painui askartelemaan jotakin. Tuloksena oli purkki, johon kuulemma saan helmen aina kun en ole ollut turhaan vihainen. Katsotaan nyt, kumman purkissa on ensin 30 helmeä. Päästään sitten tekemään jotain kivaa yhdessä.

Hassuista liikuntaharrasteista senkin verran, että koetan hahmottaa harjanvarren avulla miten nostetaan oikein esim. tankoa jossa on painoja. Se ei ole ollenkaan intuitiivinen asia. Ja samainen 5-luokkalainen himoitsee oppia sukeltamaan oikein.

Lapsien innostus tietokonemaailmassa on tänä vuonna Minecraft. Luulin ensin, että se on jotain hirveää, mutta siinä rakennetaankin maailmoja palikoista. Kait ne maailmat voivat olla hirveitäkin, mutta noiden maailmoissa on tähän mennessä rakennettu laivoja, kaivettu kaivoksia ja ruokittu sikoja.

Radijoo

Jumimme puolison kanssa molemmat töittemme ääreen keittiön pöydän taakse, kun jäimme kuin jäimmekin kuuntelemaan Yle X:n 55 tunnin nenäpäivälähetystä. Ei se ole sama Radiomafia kuin nuorempana, mutta ehkä siitä on jäänyt joku henki kummittelemaan radioaaltojen taakse.

Lukemattomia kirjoja

Okei, se että on ottanut elämäänsä "ylimääräisen" asian (puhutaan siis lisäyksestä liikunnassa), on näköjään tiputtanut yli laidan päivittäisen lukemisharrastuksen. Toivottavasti väliaikaisesti. Koko syksynä en ole paarustanut läpi montaakaan kirjaa. Toiveikkain mielin kirjastosta lainattuja on hyllyssä pinollinen, ja omia on puoliksi luettuna eikä lukeminen oikein liikahda mihinkään suuntaan. Listataan siis tähän ne mitä en tule saamaan loppuun, mutta mitkä toisessa elämäntilanteessa toki lukisin ja mistä pitäisin.

Tove Jansson, Kesäkirja (hyvän mielen kirja)
Tove Jansson, Reilua peliä (ja toinen)
Antti Tuuri, Rata (taattua Tuurin laatua mitä sotajuttuihin tulee)
Greg Bear, Darwinin radio (ei mene paremmaksi kuin Veren musiikkia, mutta kiehtova idea)
Jeremy Clarkson, Round the bend (Top Gear-henkistä jutustelua)
P.G.Wodehouse, Hyvää joulua, Jeeves (aina yhtä hauska)

Hyvähyvä

Tämä aamuhan alkoi mukavasti. Obama oli voittanut ja lumi oli edelleen maassa.

Marraskuu ei ala hullummin!

Viikkon jännitysmomentit

Jännittäkäämme Ameriikan vaaleja.

Jännittäkäämme tuleeko tänään niin paljon lunta, että loppuviikosta ei tarvitsekaan kerätä viimeisiä lehtikasoja peräkärryyn.

Jännittäkäämme löytääkö puoliso edullisen ja kaikkien kalenteriin sopivan muutaman päivän ilmastomatkan ja lähteekö 8-vuotias mukaan vai ei.

Onneksi en keksi enempää jännitettävää tälle päivälle.

Työ on asettunut mukavan seesteiseen aineiston haku- ja lajitteluvaiheeseen, jota voi tehdä tasaiseen tahtiin ilman suurta ajatustoimintaa. Ja yksi niistä artikkeleista, joita olen työstänyt aivan liian kauan tuli takaisin ja siihen pyydettiin ennen julkaisua vain pieniä korjauksia.

Marraskuisen väsähtänyt hurraa-huuto tähän!

PS. Viikonloppu oli just sellainen kuin ennakoimmekin, eli ajomatka oli pitkä ja pimeä mutta perillä saimme hyvää ruokaa tasaiseen tahtiin, kylpytynnyriä useita kertoja, sopivaa seuraa aikuisille ja niin myös lapsille. Meidän numero kaksi, poika, ja isäntäperheen vanhimmainen, tytär, muun muassa viettivät suuren osan viikonlopusta laiturilla virvelit käsissä.

Koneistoa vetämään

Jotenkin veto poissa pohjoisen keikan jälkeen. Tarve olisi lähinnä nukkua, ulkoilla ja syödä (=palautua?), ei niinkään esimerkiksi tehdä töitä. Onneksi olen ottanut syksyn aikana kertyvät lomapäivät ensi viikolle, ei tarvitse tehdä ainakaan palkkatyön aineistonkäsittelyä. Voi tehdä vaikka hitaaseen tahtiin "omien"töiden aineistonkäsittelyä.

Onpa ihanaa, kun on oma makuuhuone. En ollut ehtinyt nukkua siinä kuin yhden yön ennen lähtöäni, nyt nukun kuin porsas kun on niin hiljaista ja rauhallista. Ja psykologinen tieto, ettei samassa huoneessa ole lapsia jotka saattavat kääntää kylkeä tai puhua unissaan tai vaikka itkeä. Itku kuuluu kyllä naapurihuoneestakin, mutta herkkäuniselle äidille se muukin yöelämä aiheuttaa heräilyjä. Ehkä reilut kolme vuotta sitä on tarpeeksi.

Menemme viikonlopuksi vetämään koneistoja Paraisille ystäväperheen luo - loppusyksyn ohjelma jo monena vuonna peräkkäin. Odotan ajomatkan palkinnoksi hyvää ruokaa, kylpytynnyrin ja ehkä jopa veneilyä.