Tuiki, tuiki

Kolmevuotias on oppinut päivähoidossa laulamaan "Tuiki, tuiki tähtönen" ja leikkimäänkin sen eläytyvästi. Eilen virityimme tehokkaasti joulutunnelmaan kun saimme kuulla ja nähdä tämän esityksen noin 18 kertaa.

Lunta satelee hissukseen, pakkasta luvataan yli 20 astetta. Postikorttimaisemasta puhuttiin lehdessä, ja sellainenhan tuo on. Viime jouluna nostettiin kuusta sisään lumettomasta pilkkopimeydestä ja usean joulun alla Helsingissä laitettiin piparitaikina jäähtymään rappusille vesisateeseen (piti muistaa kansi). Otan iloisena vastaan tämänvuotisen kelin.

Me lähdemme illalla pikavisiitille mummilaan ja palaamme aatonaatoksi kotiin. Pyhien jälkeen/aikana käymme noukkimassa mummon kyytiin ja ajamme niin kauas pohjoiseen kuin luoteisessa Lapissa pääsee. Olen saanut kaiken pakollisen töihin liittyvän valmiiksi ja tammikuussa odottavat mielenkiintoiset työtehtävät ilman suurta katastrofin tunnetta. Onko siis lupa viettää joululoma lomatunnelmissa?

Toivotan kaikille tunnelmia ja jouluja, olipa lupaa tai ei.

Lahja

Viimeinen työpätkä pohjoisessa on sisältänyt säätä ja sen päivystämistä sekä jälleen puhetta poroista, lumesta, metsistä, muutoksista luonnossa, tutkimuksesta ja muusta ihanasta. Olen ajanut isolla autolla lumipöppyrässä ja päässyt ylös pelottavan pehmeän mäen. Olen tavannut tuttuja ja jännännyt serkun kanssa synnyttääkö vaimo vai koira ensin ensi tammikuussa. Voin palata niin sanottuun normaalielämään hurjan paljon kokeneempana ja vahvempana tämän "kesätyön" ansioista. Kiitoksin.

Ongelmia kotoutumisessa?

Kaksi pikaista muistikuvaa viime viikolta.

Perhepäivähoidon joulujuhla. Ollaan päästy vaiheeseen piparit ja mehu. Aluellamme jo kauan asunut, marokkolaistaustainen hoitaja tahtoo osoittaa ystävällisyyttä ja tulee juttelemaan kongolaistaustaisen äidin kanssa. (Heidän perheensä on asunut alueella vasta muutaman kuukauden, joskin sitä enenn pari vuotta toisella paikkakunnalla Suomessa.) Useat kongolaiset puhuvat ranskaa, eivät toki kaikki. Marokkolaistaustainen alkaa siis selvittää ranskaksi, että jos äiti tarvitsee apua asioinneissa tai muuta vastaavaa, hän auttaa mielellään ja tulkkaa ynnä muuta. Äiti kuuntelee tovin kiinnostuneena, mutta kääntyy sitten toisen hoitajan puoleen ja kysyy hämmentyneesti: "Eikö hän puhu suomea?"

Kerrostaloasunto lähiössä. Puolison isä on ammattinsa (ja osaksi taustansakin) puolesta vierailemassa seurakuntaamme kuuluvien maahanmuuttajien luona. Liityin seuraksi tälle vierailulle, sillä perhe on minulle tuttu. Muutamien muiden perheiden luona puoliso oli päässyt käyttämään ranskan kieltä, parin luona oli ollut joku joka oli kyennyt tulkkaamaan englannista tai ranskasta kinyaruandaan ja takaisin. Tämä vierailu oli tehty yllättäen, ja alkoi listaamalla eri henkilöiden osaamat kielet. Lopputulema: Mauritiuksella ja Kongossa syntyneet jo hiukan vanhempaan ikäryhmään kuuluvat henkilöt istuvat joulukuisen pimeyden keskellä Keski-Suomessa ja keskustelevat suomeksi.

Monesti sanotaan, että kieli on avain. Ja oma kokemus on näyttänyt, että aikuisetkin löytävät sen avaimen jos vaan mahdollisuuksia harjoittelemiseen on.

Joululiikennettä

Otetaas päivitys. KYMMENEN charter-lentoa Brittein saarilta on tulossa kahden tunnin sisällä. Mutta ei ne minun hommiin vaikuta (eihän?). Yksi tuli jokin aika sitten, kaksi äsken, neljä pitäisi tulla noin puolen tunnin päästä ja loput kolme tunnin päästä. Kentän käytännön työtä tekevällä henkilöstöllä näyttää piisaavan bussilla ajoa ja huitomista tuolla kiitotiellä.

Kesän viime kukka...

...on jääkukka toimiston ikkunassa.

Toukokuun tulvavedet ja kesän kesäjutut ovat vaihtuneet syksyn sumujen ja ensilumien kautta Rovaniemellä joulutohinaan. Minulla on onneksi vaan yksi viikonlopun päivävuoro ja kaksi yövuoroa tässä viimeisessä päivystysrupeamassa - ei tarvitse paljon piitata joulumatkailun tuomista mahdollisista kiireistä. Joku charter-kone Englannista tuossa möllöttää pihalla, ja ennusteita on tehtävä Enontekiöllekin, sen verran vuodenajan huomaa.

Puhelin-zen, lumi-zen, yökyläily-zen

Harjoitellut mielenmalttia.

Meille tuli aika lailla lunta ja oli tosi fiksua lähteä autolla kauppaan juuri silloin. Auto ei noussut pohjoisenpuoleista mäkeä kotikadulle eikä myöskään etelänpuoleista. Pysäköin auton sitten mäen juureen, kannoin kassit ylös, nukuin yön ja kävin ajamassa auton ylös aamulla.

Puolison isä tuli työn puolesta tapaamaan maahanmuuttajia, joita meidän seurakunnassamme piisaa. Puhelinrumba joka tähän liittyi auttoi kasvattamaan sekä omaa että appiukon zeniä. Tapaamiset puolestaan olivat kuulemma innostavia ja aidosti kivoja.

Naapurin poika 8v oli yökylässä. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää.

Aiheita vaikka muille jakaa

Kun blogimaailmassa on hiljaiseloa, se tarkoittaa sitä että reaalimaailmassa on tekemistä tarpeeksi. Puoliso on reissussa ja kun hän perjantaina tulee, minä lähden viimeisen kerran päivystämään. Sillä aikaa on laskettava, kirjoitettava, ajateltava ja suunniteltava työn puolesta. Äitini oli muutaman päivän itsenäisyyspäivää juhlimassa ja huomenna tulee puolison isä työreissulle mutta meidän sohvalle nukkumaan. Joulu ja lumi tuovat hauskaa tekemistä, eilen esimerkiksi kasattiin kunnioitettava keko lunta autotallin sivuun (tavoitteena mäki katolta asti). Tytär leipoi kakun. Kortteja on kirjoitettu. Koulussa ja päivähoidossa ja harrastuksissa alkaa olla kaikenlaisia lopettajaisia ja pikkujouluja ja vaikka mitä. Siinä sivussa on seurattava 11-vuotiaan esimurrosikää ja koetettava pysyä kunkin päivän kriisin kärryillä.

Aihealueita olisi vaikka kuinka mistä kirjoittaa. Olisi Dohan ilmastokokouksen lopputulemat, olisi yhden lapsen leikki-iän loppu ja tekisi mieli kertoa lisää yhden lapsen suorastaan pelottavan tarkasta vanhempien mallin seuraamisesta (tällä hetkellä siis ihan hyvässä, mutta pelottavaa se on silti). Poikien iltalukemisista olisi kirjoitettava kokonainen postaus ja muistan ainakin neljä vanhaa tekstiä jotka ovat jääneet tyhjän päälle ilman tilanteen seurantaraporttia tai kunnollista päätöstä. Kiireettömyyttä olisi mainostettava kaiken touhun keskellä.

Sitten kun ehdin.

Pakkanen puraisee

Alkutalven pakkanen tuntuu jotenkin kovin kylmältä. Yhtäkkiä sisälläkin on taas kylmät lattiat ja varapatteri on melkein pakko kaivaa esille vaikka mittarissa ei ole kuin miinus 20. Kaunista on toki ulkona, oikein jouluisaa.

Pidän parin viikon kotonatyöskentelyjakson ja sitten viimeiseksi kerraksi pohjoiseen päivystämään, tältä erää. Ennen joulua meillä ennättää olla myös mummu ja myöhemmin pappa ja puoliso ehtii käydä yhdellä matkalla. Joulun "laitto" tulee menemään varmaan aika kevyesti. Onneksi lapsille riittää se että ollaan joulukuun puolella, sunnuntaina saatiin leivottua pipareita ja siellä täällä on kynttelikköjä ja sen sellaista.

Ehkä vetäydyn käsittelemään aineistoa. Työtäkin on, sellaisia selkeitä kokonaisuuksia jotka on saatava valmiiksi jouluun mennessä.