Uusia hajamietteitä

Tänään toivottu eilen yöllä hoidetusta Housen katsomisesta, työstetty ystävän kanssa raskaus- ja vauva-asioiden tukea rakkaassa kotikaupungissamme sekä ystävän opintojen edistämistä, muokattu artikkelia, kirjoitettu puhtaaksi Rovaniemen keikan muistiinpanoja sekä välitetty niitä sinne, tänne ja tonne, uusittu kirjaston lainoja.

Katsottu tuota uskomatonta helmikuun lopun pihanäkymää: siellä ne puutarhajätteet makaavat kaiken kansan nähtävillä, jäätä on vähän, lunta ei sitäkään vähää, sukset nojaavat seinään varsin irvokkaan näköisenä. Muutama päivä sitten oli lehdessä tieto siitä kuinka monta astetta keskimääräistä lämpimämpi tämä helmikuu on ollut. Se oli monta, varmaan ilmastonmuutosennusteiden yläkantissa vaikka ajateltaisiin vasta aikaa muutaman vuosikymmenen päähän. Tämmöistä kohdehan sitä ollaan menossa. Eikä huvita yhtään.

Mietitty paria muutakin lehtiuutista: sitä miten olympialaisten aikaan miehetkin näyttivät vapautuneesti tunteitaan ja itkivät julkisesti. Tätä on ollut ilmassa viime aikoina. Kertonee jotakin tervehtyneestä itsetunnosta. Samaten luin jutun suomalaisten ajankäytöstä. Silmiin pisti se, miten monet ikäluokat viettävät yhä enemmän aikaa yksin. Se ei liene kovin mahtava juttu ja katsotaan millaista satoa siitä tulevaisuudessa kerätään. Mutta kuulemma viime vuosikymmeninä on ollut jatkuva trendi se, että vanhemmat viettävät enemmän aikaa pienten lasten hoivaamiseen. Tämä on asia, jonka uskon näkyvän jatkuvana itsetunnon tervehtymisen ja itsessään viihtymisen trendinä ihan kansakunnan tasolla.

Hajamietteitä hiihtolomalta

Loma alkoi parin päivän pikakäynnillä mummun luona. Synttäreiden merkeissä, siellä tuli täyteen 78 vuotta. Lunta tuli sopivasti sen viikonlopun ajaksi Savoon. Lyhyt vierailu ja lumi olivat molemmat hyvä asia, sillä kolme isokokoista ja aktiivista koululaista ja siihen vielä yksi nassikka päälle tuntuu täyttävän talon tehokkaasti.

Hiljentänyt en ole tähän iltaan mennessä kertaakaan, sillä alkuviikko meni pikakokouskäynnillä Rovaniemellä. Onneksi sillä aikaa nuorimmainen ja kuudesluokkalainen haettiin lomaa jatkamaan mummin luo. Nyt voi koettaa asettua itsekin.

Erikoistilannetta hyödynnettiin mm. silleen, että käytiin kolmasluokkalaisen kanssa kaupungilla hassaamassa hänen synttärirahansa ja sekä synttärilahjakortti kiinni menevään urheiluliikkeeseen. Jälkimmäinen oli kannattava veto. 20e lahjakortilla saatiin sekä jalkapallo että sisäpelikengät!

Torkkuvaista

Puolet perheestä siis torkkuvaisessa flunssassa, nuorimmaisella peräti kuumetta. Jospa tästä lomaksi toivutaan.

Oma työtilanne on oikein otollinen tällaiseen - sohvalla istuen voi hoitaa lapsia, katsoa aika elähdyttäviä olympiahetkiä ja painaa välillä tietokoneen enteriä niin että se laskee seuraavan malliajon. Kohta olen laskenut lumen rakenteet 90 talven ajalta (30 vuotta, kolme paikkakuntaa).

Mitäs tässä

Viikonloppu hurjan väkirikkaine kirkkoineen ja meluisine mutta vissiin onnistuneine synttäreineen (käpykakkua, karkkia, porkkanaa, kuminauhapyssyjä, ulkoleikkejä kahteen otteeseen) meni kunnialla. Rahahuolet ovat hieman helpottaneet.

Oman voinnin puolesta hiukan nilkuttaen (joku flunssako tässä pyörii?) menee viimeinen viikko ennen hiihtolomaa. Loman suhteen on pyöritetty suunnitelmia ja aikatauluja - mitään ihmeitä ei ole tekeillä, mutta mummun kanssa olisi toki käytävä 78-vuotiskakut syömässä ja vähän olympialaislätkää katsomassa, ja sitten on mietitty josko 4- ja 12-vuotiaat lähtisivät mummille ja papalle muutamaksi yöksi. Itsellä olisi päivän keikka kokoustamassa Rovaniemellä, ja sinne olisi mukava ottaa puoliso mukaan. Olisi 16 tuntia rauhallista aikaa autossa vaikka jutella.

Ulkovaatteet mukaan

Tämä viikko: lisää olympialaisia. On ihanaa, kun tasaista urheilupapatusta tulee just hereilläoloaikaan. Yksi lapsi ollut hiukan flunssainen. Toinen lapsi täyttää kymmenen vuotta. Kolmas odottaa kärsimättömänä sitä, että maanantaina pääsee hoitotädin kanssa uimaan. Neljäs tahtoo lopettaa kahden viikon välein saadut pianotunnit - tätä siirtoa olen ennakoinut vasta vuoden verran.

Olin tiistaina perinteiseen tapaan opettamassa yliopiston kenttäasemalla kansainväliselle porukalle lumiasioita. Muuten meni oikein hyvin, mutta maastotöitä piti säveltää kun ei oikeasti ollut mitään järkeä "tehdä mittauksia" kun lunta oli 8cm. Kolattiin sitten erityyppisiä mutta yhtä korkeita kasoja (märkää lunta jäältä, kuivaa, tampattua) ja haudattiin niiden uumeniin lämpötilaloggereita. Toivon  mukaan sää on suosiollinen ja opiskelijat saavat viikon aikana edes jotain eroja.

Päätin eilen että kukaan ei kaipaa minua iltakahdeksan ja iltayhdeksän välillä, ja kävin yliopistoliikunnan tunnilla nimeltä "syvävenyttely". Se oli aika kivaa, ja kumma on että tunti on liian lyhyt aika venytellä ihan kunnolla ihan koko kroppa. Keskittimme jalkoihin.

Viikonlopun varrella tulee olemaan juhlaisaa kirkkotapahtumaa ja juhlaisaa synttäriä. 10-vuotisjuhlat ovat muistaakseni aika meluiset. Onneksi tuli kirjoitettua kutsuun että "hyvät ulkovaatteet mukaan".

Pidennetty viikonloppu

Olympialaisia. Nuorimmaisen kanssa hiihtoa ja luistelua. Itsekin jumpassa käyntiä perjantai-iltapäivisin, ja haaveilua siitä että ensi torstain myöhäisillan voisi viettää syvävenyttely -tunnilla (yliopistoliikunta on ihana asia). Lukemista siitä, millaista on hoitaa kaksosia, kolmosia ja niin edelleen. Suurta kiitollisuutta siitä, että aiheesta ei ole omakohtaista kokemusta. Lisää olympialaisia. Vanhimmaisen vierailua Etelä-Suomessa mummin, papan ja parin vanhan kaverin luona - ehkä se vierivä kivi asettuu nyt aloilleen loppukevääksi. Aloin melkein jo ajatella että hän on jo nyt muuttanut pois kotoa. Rahahuolia mutta helpotusta kun asuntolainat saatiin kun saatiinkin järjestettyä järkevämpään uskoon. Töissä ihanasti datan käsittelyä kun se alkoikin yhtäkkiä sujua. Huomenna pitäisi opettaa lumiasioita, menee teoreettiseksi kun lumisateen jälkeen tuli - onneksi niukka - vesisade.

Ajan kulusta

Kyllä se alkaa jo mennä nopeasti.

Tämä huomattiin, kun säädettiin asuntolainojen kanssa ja todettiin että ollaan taidettu maksaa aluperin järjettömän kuuloisesta 20 vuodesta niinkin paljon kuin neljäsosa.

Ja samaten kun todettiin että taas alkaa talviolympialaiset. Lapsena olympiadit kestivät ihmisiän (ja niinhän ne taisivat kestääkin...). Aloitin tämän blogin pitämisen muuttokiireiden keskellä kesällä 2008. Sen jälkeen on olleet Pekingin kesäolympialaiset ja toiset Lontoossa. Ja yhtenä talvena kun nuorimmainen oli aika pieni oli ne talviolympialaiset jossain Amerikan mantereella (ja katsottiin peittoihin kääriytyneinä joku tosi masentava Suomi-USA jääkiekkkopeli, muuta ei ole mieleen jäänytkään). Ja taas ne alkaa!

Kytkimiä ja kotiinpaluita

Puoliso ja vanhimmainen tulivat eilen aamupäivällä reissultaan. Aikaerosta hiukan sekaisin mutta ruskettuneina ja kuulemma riidatonta ja onnistunutta isä-tytär -aikaa viettäneenä (isän tulkinta). Vanhimmainen toi kaikille tuliaisiksi ällömakeita tikkareita ja pikkusiskolle vielä Atlantin rannalta löytyneen lapion.

Sitten ko. 8-luokkalainen pakkasikin toisen laukun ja kävin viemässä hänet kahdeksi yöksi ja kahdeksi päiväksi TET-jaksolle tätinsä luokse (eläinlääkäri).

Kaikkei hassuinta tässä kotiinpaluussa oli se, miten jokin kytkin kääntyi oikeaan asentoon 6-luokkalaisen päässä. Kuin taikaiskusta loppui kiukuttelu, ailahtelevuus ja suunnaton rasittavuus. Varmaan stressitasot laskivat sellaiselle tasolle että rauhallinen mieli ja äänensävy, nukkumaan meno, aamulla sängystä nousu, säännöllinen ruokailu ja muu tavallinen elämä tuli taas mahdolliseksi.

Olisi niin hyvä muistaa, että isommatkin kuin vauvat ja taaperot saattavat reagoida esim. vanhemman poissaoloon jollakin epäloogisella tavalla.

Päivä kerrallaan

Pidetty tässä vanhemmuutta päivä kerrallaan. Pakko kai se on myöntää, että puolison ja vanhimmaisen kymmenen päivän reissu on poikkeustila, ja se jotenkin näkyy ja tuntuu kotonakin. Ainakin pojat ovat välillä tosi ailahtelevaisia.

Päivä kerrallaan -elämässä on se hyvä puoli, että voi olla tyytyväinen pienistä saavutuksista. Taas on ilta ja tässä ollaan. Ruokaa on saatu päivän aikana, ja ohjelmat suurin piirtein vedettyä läpi. Kaikki olemme keskenämme enemmän tai vähemmän puheväleissä. Sitten jos jonain päivänä (kuten tänään) on vaikka saatu tehtyä jotain niin hienoa kuin uimassa käynti, sillä ratsastaa jo monta päivää.