Eilinen ja huominen

Olimme suunnitelleet, että helatorstaina kaunis helatorstain aurinko helottaa pitkin taivaita ja kaikki eri tahojen vieraat nauttivat kirmailusta ympäri pihamaata.

No satoi vettä aamusta iltaan ja lämpötila taisi hipoa yhdeksää. Kävi meillä silti ainakin pihalla asti 24 ihmistä. Oli vanhimmaisen keppihevoskilpailut, oli mummu, mummi, pappa ja niitten koira, oli ystäväperhe, oli nuorimmaisen viisi kaveria ja joidenkin kavereiden vanhemmat.

Kummasti taloonkin mahtuu eikä melutaso edes noussut järjettömän korkeaksi. Hiukan auttoi ehkä se, että toinen meidän pojista oli TOISILLA synttäreillä ja futistakin se pelasi jossain välissä. Ja että keppihevostytöt olivat pihalla sateesta ja tuulesta huolimatta.

Me oltiin papan (ja mummun) avustuksella jo saatu aika stressittömästi järjestettyä paikkoja, ja pappa laittoi ruokaa. Sain keskittyä kakkuun ja riisisuklaisiin ja muuhun vastaavaan, ja nytpä tarjottavaa riittää myös huomiselle - ei tarvitse luulla että juhliminen loppuisi tähän. 12-vuotiaasta tulee 13-vuotias, ja meillä käy muutama poika tekemässä lopun herkuista.

Neljävuotiaasta tuli viisivuotias, ja hänellä oli ihania kavereita kylässä ja ihania leikkejä kavereiden kanssa. Mutta kyllä oli pitkä päivä ennen sitä! Ja kyllä tuli lohduton itku kun kaverit lähtivät ja juhla oli ohi!

***

Tähän väliin kahvipäivitys. Tulee neljä viikkoa lopettamisesta, ja olen kirkkaasti kuivilla. En huomaa enää koko asiaa. Pari viikkoa oli sitä hankalinta aikaa.

Juoksevia asioita

Mummu on. Siivoaa.

Pappa tulee. Aikoi käydä ostamassa juustoja, ja tulee myös viemään aika monta säkkiä vaatteita UFF:lle, mutta sitä hän ei itse vielä tiedä.

Koululaisilla mopotunteja, Toukofestiä, huomenna jonkun retki, futista, omia ja toisten synttäreitä.

Viisi vuotta täyttävällä oli neuvola, ja hän ja täti tulivat superhyvin juttuun. Tuo nuorimmainen on just sellainen järjestelmään sopeutuja - hän rakastaa kaikkia testejä ja on aina niin aurinkoisen yhteistyöhaluinen.

Sunnuntaina oli ihanan paahteinen katujuhlapäivä meillä päin. Kirpparilla ei rikastunut, mutta ihmisten kanssa tuli rupateltua eikä pieni annos aurinkoa ja hellettä ollut pahitteeksi kun taas sataa melkein räntää.

Sunnuntaina alkaa taas pohjoisen keikkailu.

Korkeapainetta

Tulihan se kesä. Olen palellut ja synkistellyt koko toukokuun alun - ja alan kohta valittaa helteestä - mutta juuri viikonloppuna ja vielä nytkin on sellainen ihanan rentoutunut olo T-paidassa ja hameessa eikä yhtään kylmä missään kohtaa kroppaa! Ja auringon valo antaa voimaa ja virtaa.

Mukavalta tuntuu sekin, kun kofeiini alkaa olla poistunut elimistöstä ja kahden viikon kahvittomuuden jälkeen tuntuu siltä että vihreällä teelläkin pysyy hengissä. Ja flunssakin on väistynyt. Korkeapainetta!

Viikonloppuna retkeiltiin Leivonmäessä (oli kivaa, ihan vaan muutama kilometri käveltiin ja loppuaika syötiin) ja siistittiin pihaa. Katsottiin juniorijalkapalloa ja MM-lätkää.

Kalenteri kääntyy vuoden kahdelle hektisimmälle mutta samalla ehkä hauskimmalle viikolle. Koulun lopun häämötys lisää menoja, sitten on jalkapallon piirisarjaa ynnä muuta sellaista, ensi viikonloppuna katujuhlat meillä päin, parin lapsen synttärit ja perinteikkääseen tapaan yksi viiva kolme isovanhempaa yön tai viikon tai jotain meillä asumassa. Ja kun tästä selvitään, käynnistän auton ja ajan pohjoiseen.

Kaksi kuukautta päivystyshommaa taas tiedossa. Yöttömän yön aikaan. Luksusta!

Teinejä ja pieniä

Kun perjantaina oli se tyttären OPO-palaveri, maanantaina samaisen tyttären rippikoulun vanhempainilta ja useampana päivänä viime viikkoina on saanut perehtyä myös mopokortin hankkimisen saloihin, ei ole jäänyt epäselväksi että osa perheen jälkikasvusta alkaa oikeasti olla vankasti teini-iässä.

Eihän tämä tietenkään mitään, mutta eilen illalla jysähti tajuntaan että PUOLET. Toiseksi vanhimman 13-vuotissynttäreihin on vielä muutama viikko, mutta eilen oli vanhempainiltarintamalla vuorossa yläkouluun tutustuminen. Saatiin kuulla ja nähdä tuleva seiskaluokka, luokanohjaaja ja sen sellaista.

Hohhoijaa. Puoliso sanoi että meidän pitää aktiivisesti muistaa leikkiä nuorimmaisen kanssa. Hän kun on edelleen vasta täyttämässä viisi.

Kevään TV-perintein

Kun on harvoin sairas, siitä voi vaikka nauttia. Olin eilisen enemmän tai vähemmän kuumeessa ja se oli oikein rauhallista ja mukavaa. Kun sattui puolisokin paikkakunnalle lapsia hoitamaan.

Kuumeisena nukkuessani havahduin vähän väliä, ja ajatuksissa tuntui koko ajan olevan joku kokonaisuus, vähän niin kuin palikkayhdistelmä tai molekyyli tai jokin, ja herääminen heräämiseltä se pieneni tai muodostui ikään kuin pienemmistä yksiköistä. Mitä tämäkin kuvannee.

Äitienpäiväviikonloppu. Kait se jonkinlainen kakkusavotta on lapsilla, ja nuorimmainen toi jo yhden kortin illalla minulle kun ei malttanut odottaa. Ja jääkiekkoa tulee TV:stä ja euroviisuja. Sää vaikuttaa mielialaan (ja ehkä viidennenkin päivän jälkeen kahvittomuus vielä) enkä usko että edistämme juurikaan pihatöitä, vaikka se jotenkin äitienpäivään kuuluisikin. Onneksi naapuri on matkoilla (eikä näe että meillä on edelleen kauan aikaa sitten haravoituja lehtikasoja joka paikassa).

Vanhimmaisen kanssa olin aamulla opintojenohjaajan pakeilla. Tuntui tuntevan oppilaansa melko hyvin, ja oli kannustava meidän nuoren tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Ja otti asiakseen hommata ensi syksynä tutustumisen siihen mahdolliseen seuraavaan oppilaitokseen. Kyllä nämä meidän ala- ja yläkoulut ovat parhaita mitä tässä systeemissä on mahdollista.

Ah toukokuun iloja

Kuulostan nyt ehkä valittavalta, mutta toukokuu ei ole välttämättä niitä helpoimpia kuukausia sekään. Koivut kukkii kuin viimeistä päivää, ja se vaikuttaa meillä eniten puolisoon ja kymmenvuotiaaseen, jonkin verran muihinkin lapsiin.

Menoja on sinne ja tänne, työn puolesta tosi vähän mutta huhtikuulta ja kesältä toukokuulle järjestettyjä lasten ja omia muita menoja ja juoksevia asioita siitäkin edestä. Enimmäkseen mukavia ja loput pakollisia, mutta silti.

Flussainen olo on, ja kolmantena päivänä olemattomalla kofeiinilla särkee päätä edelleen.

Ja 15-vuotias meni mopokouluun ja toi vanhenevan äidin mieleen ne keväät kun oli tosi nuori ja potentiaaliset poikakaverit ajoivat mopoilla.

Valkoinen äänestyslippu

Kohta pitäisi äänestää eurovaaleissa.

Viime vuonna aloitettu yhteiskunnallinen(kin) luku-urakka ja pieni oma ajatustyö on vaan johtanut hankalaan välikäteen. Olen aina äänestänyt kun olen vaan voinut ja olen sitä mieltä että yksilöiden pitäisi saada vaikuttaa paljon paljon paljon omaan elämäänsä ja lähiympäristönsä (ja miksei laajemmallekin) päätöksentekoon. Mutta minulta on menossa usko edustukselliseen demokratiaan.

Onneksi apuun tuli joku ikivanha ranskalainen teksti, poliittista kirjeenvaihtoa se oli, joka oli suomennettu Ville-Juhani Sutisen toimittamaan kokoelmaan "Utopiasosialistit". Jo satoja vuosia sitten tämä ongelma ratkaistiin äänestämällä tyhjää. Kotiin jääminen ja nukkuvien puolueeseen jättäytyminen ei ole kapinaa, eikä edes Aku Ankan äänestäminen. Se joka haluaa muuttaa päätöksentekojärjestelmän äänestää kyllä, mutta tyhjällä lipulla.

En jaksa enkä ehdi olla kovin hyvä agitattori, mutta kyllä minä tämän idean kylvin jo äitini päähän kun hän nureksi kaikkia ehdokkaita mutta halusi kuitenkin uurnille.

***

Paikalliset agitaattorit ovat järjestäneet täksi illaksi paikalliskirjaston rappusille mielenilmauksen. Tarkoitus oli jättää astalot ja polttopullot kotiin ja kokoontua lukemaan porukalla. Paikalle ovat kutsuneet tiedotusvälineitä. Joka ikisen kirjaston arvo on jotenkin niin selvä asiat, etten ryhdy tässä luettelemaan miksi yhtään ei tänäkään vuonna pitäisi lakkauttaa.

***

Toinen päivä ilman kahvia. Jos unohtaa takaraivossa tuntuvan jomotuksen, ihan hyvin menee.

Doulakoulutuksen seuraamista

Laiton oikeaan sivupalkkiin taas "projektin", eli seurailen siitä miten DONA Internationalin kautta tekemäni kotidoulakouluttautuminen etenee. Lukemisurakka on kohta ohi, ja toukokuun aikana saan toisen kolmesta "hoitosuhteesta" pakettiin. Syksyllä varmaan kolmannen. Ensiapukurssille ilmoittauduttiin puolison kanssa elokuulle.

Aina yhtä hauskaa

Ajattelin lopettaa ainakin kesän ajaksi kahvin juonnin. Näitä kahvilakkoja on tullut pidettyä aiemminkin, raskauksien aikana ilman mitään pulmia ja satunnaisesti muutenkin. Nyt on eka päivä ilman sitä huumetta (teetähän ei lasketa?). Päätä särkee ja ärsyttää.