Vehreää

Kotipäiviä. Kesälomalla lojuvien koululaisten kanssa oloa. Juoksevien asioiden hoitamista. Järkkäilyä, pyykinpesua, siivoamista. Kirjastoon olisi pakko päästä lainaamaan oikeasti hyvää kaunokirjallisuutta. Kasvimaa on melkein kadonnut joka suunnalta kasvavan muun vihreän alle. Futista iltapäivisin livenä poikien toimesta ja iltaisin ja öisin TV:n kautta. Puoliso Espoossa työskentelemässä, kun nyt kerran pystyy. Viikonlopun olemme yhdessä ja yhdellä ja samalla paikkakunnalla. 

Yöttömiä öitä, edelleen

Oli yövuoro la-su ja nyt taas ma-ti, ja se väliyökin meni melkein kokonaan valvoessa (kun eihän rytmiä ole mitään järkeä koko ajan olla muuttamassa).

Onneksi huomenna pääsee viikoksi kotiin elämään normaalimmassa tahdissa.

Huh.

Hohtava taivaankansi

Ei välitetä siitä että on koleaa, ulkona tarvitsee hanskat ja välihousut tai että Muonion Sammaltunturilla sataa tälläkin hetkellä lunta.

Taivas jakaa ylenpalttisesti valoa, olipa sitten päivä, myöhäisilta tai se aika yöstä kun herää tarkistamaan mitä ihmettä kello on.

Kun ajan töihin reilusti ennen kuutta, minua vastaan tulee henkilöauto matkalla pohjoiseen. Kuljettajalla tietenkin asianmukaisesti aurinkolasit, eikä se tuohon kellonaikaan tänä vuodenaikana ole lainkaan liioittelua.

Hohtava taivaankansi!

Hyvää juhannusta!

Tulta ja teräaseita

Mökille oli eilen saatu puita ja vesipumppukin toimi, eli elämän perusasiat ovat kunnossa. Lämpöä ja vettä.

Kun tulin illalla töistä, minua vastaanotti valtava roihu: pusikosta karsittuja risuja poltettiin. Kouluikäisille ehkä suurin nautinto täällä olossa on se, että aika vapaasti saa käyttää puukkoja ja sahoja sekä tehdä tulia sisään ja ulos.

***

Tämä on kyllä hassu työpaikka. Päiväkahvilla apulaismeteorologi-rouvat kurkkivat jatkuvasti ulos ikkunasta. Pilviä kun on pidettävä silmällä. Ja ponkaavat sitten tietokoneen äärelle yhtäkkiä - on se kuuropilvi, se pitää raportoida!

Luonto tulee, luonto menee

Lapin helteet ovat muisto vain ("Kuin unta", sanoi äitini). Sateli lunta ajaessani aamulla töihin.

No ei kylmyyskään vie pois valoisten öiden ihanuutta. Eikä siinäkään mitään, että lämpimämmästä etelästä ajoi loppu perhe luoksemme eilen illalla myöhään. Olin jo torkahtanut, kun mökin yläparvelle pölähtää kymmenvuotias vahvana ja iloisena. Olivat kuulemma olleet jo matkalla, kun kävi ilmi että kymmenvuotiaalla oli sortsit ja T-paita eikä kenkiä jalassa.

Kylmyys saattaa viedä hillankukat (alueellinen kriisi!), mutta luonto tulee ja menee ja metelöi niin kuin kevätkesällä aina. Autossa ja saunassa on hämähäkkejä, lattialaudoilla muurahaisia ja yksinäinen ampiainen on tehnyt äärimmäisen pienen pesän huussiin. Linnuista kuuluvat laulavan ainakin käki, peippo ja nimeämättömät pikkulinnut ja kuikka.

Toissailtana ajoimme 13-vuotiaan kanssa yhden kahvilan rouvan antamien ohjeiden mukaan järvelle josta "saa isoja ahvenia ja haukia". Ahvenet olivat tavoitteena. Oli hauskaa ajella mehtäautoteitä sopivassa seurassa myöhään illalla. Perille päästyämme meitä tervehtivät joutsenpari, jotkut kalalinnut-jotka-ei-olleet-lokkeja ja telkkä tai joku sellainen. Hauki iski kiinni ehkä kolmanenlla heitolla. Mutta kun kumpikaan meistä ei halunnut ryhtyä siivoamaan haukea, pääsi hauki kasvamaan vielä lisää. Ja seuraavakin pääsi. Ja sitten ne jo uskoivat ja päästiin pois kaloitta.

Harjoittelijat laittaa vahingossa väärää säätä tulemaan

Jossain vaiheessa olin monta päivää kotona ja pojilla oli paikallinen jalkapalloturnaus. Nyt tulee TV:stä joku toinen jalkapalloturnaus.

Nyt olemme siirtyneet mökille äitini, nuorimmainen, 13-vuotias ja minä. Etenkin pojalle tekee hyvää olla "miehenä talossa" ja poissa kotikuvioista: hänen loman alkuunsa oli ehtinyt kuulua hengästyttävä määrä harrastamista sekä seuroissa että kavereiden kanssa ja lopun aikaa koneella istumista. Täällä saa ihmetellä vesipumpun toimimista tai toimimattomuutta, seurustella mummun kanssa ja olla vapaa sähköstä.

Olen päivystänyt ja päivystän juhannuksen jälkeiseen maanantaihin asti. On tässä muutama vapaapäiväkin välissä. Hyvä niin. Muuten saattaisi keskittyminen herpaantua ja alkaa tulla väärää säätä. Eilen käytiin seuraavanlainen tekstiviestikeskustelu puolison kanssa:

"Mitä sinä olet tehnyt säälle, sataa kamalasti ja on kylmä!"

"...no kun minulla on täällä harjoittelija tänään"

"Harjoitteletteko te oikealla säällä!?!"

Minulla oli siis edellisessä vuorossa seuranani kesätyöntekijä harjoittelemassa. Oli aika löysä päivä, kun harjoittelija teki työt ja seurasin sivusta.

Alkaa

Kesän päivystysten alku on mahdollistanut viime vuotisten taitojen todentamista, helteisestä Rovaniemestä nauttimista, Poroparlamenttiin pienesti osallistumista, em. tapahtuman iltamenojen ihmettelemistä (sanotaanko näin että parlamenttitanssit ovat aika lailla sitä mitä voisi kuvitellakin) ja paikallisten ystävien kanssa oloa. Olotila on kumman irrallinen. Kaksi kuukautta tätä on lyhyt aika, mutta kokoaikaisena päivystäjänä aika intensiivinen ja hiukan ihmettelen ehdinkö lainkaan olla perheen kanssa - samalla paikkakunnalla ehkä välillä, mutta henkisesti.

Kyllä muuten on kaunista kun on yötöntä yötä ja lämmintä ja linnut laulaa ja kaiuttimissa soi Jarre.