No ny on (lukemista)

Työtön osa-aikaisopiskelija pitää osa-aikaisen asiainhoitopäivän ja kiertää siis kirjakaupan, kahden kirjaston, postin ja antikvariaatin kautta yliopistolle jotain allekirjoitettuja papereita hakemaan. Melko täydellinen kaupunkikierros.

Postissa tuli laitettua menemään hyväksyttäväksi perhedoulakoulutuksen paperit. Nyt poistan sen projektin tuolta oikeasta sivupalkista. Ensimmäiset "suoritukset" siihen tuli tehtyä keväällä 2013, imetystiedon peruskurssin muodossa. Semmoinen kahden ja puolen vuoden reissu vauvojen vanhemmuuden maailmaan, oman kokemuksen päälle. Hyvä. Kunhan todistus tulee, voi harkita uskaltaisiko sanoa jollakin foorumilla ääneen tekevänsä perhedoulausta.

Yliopiston kirjastosta minulla ei, kumma kyllä, ollut aiempaa kokemusta. Huumaava tunne, kun kurssikirjahyllyssä on tarvitsemiaan kirjoja LÄJÄPÄIN. Kaupunginkirjaston poistomyynnissä  olin hillitty ja ostin lähinnä iltalukemista 6-vuotiaan iloksi (ja ääneenlukijan iloksi). Fallesmannin Arvoa ja Kätkijöitä lähti mukaan. Näillä pärjätään pari kuukautta, etenkin kun eilen aloitettiin Prinsessa Ozma (muistatteko, se yksi velho oli muuttanut ne yhdet koriste-esineiksi, ja niiden toisten yksien piti arvata kuka oli kukakin)!

Onko todellisuus totta

Yskää. Hakemuslaadintaa. Ystävä aamuteellä. Pojatkin flunssassa. Ensimmäisestä kasvatustieteen tehtävästä saatu jo arvosana, kiitettävä. Pientä pakkasta. Vanhimmainen on koettanut järjestää itseään lukuvuosivaihtoon ensi lukuvuodeksi. Ei onnistu, rahallisesti. Ehkä lukion kakkosvuoden jälkeen? Onneksi tyttö ei vaikuta kovin surun murtamalta. Lähti tapaamaan hevostuttavaa entiseltä talliltaan sen uudelle tallille.

Kasvatussosiologian kirjasta tarttunut päähän yksi ajatus, William Thomasin vuonna 1928 ylös kirjaama:

Kun ihmiset määrittelevät tilanteet todellisiksi, niillä on todellisia seurauksia.

Sataa

Syksyn viimeisten rahoitushakujen työstöä. Näihin liittyen puhelinyhteyksiä sekä yhteistyökumppaneille että poroisännille.

Hihittelyä, kun haen postin ja laatikossa on sekä Poromies -lehti että lehti International Doula.

Kummastelua, joskin kunnioittavaa sellaista, siitä miten yhteiskuntakriittistä materiaalia kasvatustieteiden perusopinnoissa laitetaan lukemaan.

Pitkästä aikaa sadetta. Harmaa hämäryys nukuttaa.

14-vuotiaan futisjoukkueen vanhempainiltaa, jossa esittäytyy uusi valmentaja joka on nuori ja kunnianhimoinen ja ilmeisesti poikien palvoma. Järkytyksekseni ymmärrän, että pojilla on viimeinen kausi edessä yhdessä. Sitten kutsuvat jo monentasoiset B-junnut niitä, jotka jatkaa aikovat.

Koko perheen vapaana iltana ko. 14-vuotiaan ja 6-vuotiaan kanssa taas boulderoimassa sisätiloissa. Tästä voisi melkein innostua - alan ymmärtää, miten seinällä voi liikkua, jos uskaltaa vaan ja luottaa lihaksiinsa. 6-vuotias ei saa paikasta kyllikseen, harmi vaan että ennen pois lähtöä alkaa aina niin vimmaisesti harmittaa se että a) koko ei riitä, b) voimat eivät riitä ja c) vieläkään ei voi mennä köysikiipeilyseinälle.

Savo-Lappi all night long

Haukotus sentään. Onhan se hyvä  viettää lomaa, että olisi arjen tullen univelkainen ja uupunut? No ei vaiskaan, koko porukalla tuntui olleen jonkinlainen irtiotto rutiinista tämän syysloman aikana, se on hyvä. (Jouluun enää pari kuukautta.) (Ja aamulla ylösnoustessa oli tänään jo ihan pimeää.)

Nuorimmainen oli siis mummulla leikkimässä tiistaista lauantaihin ja koululaiset tekivät mitä tekivät, lähinnä valvoivat ja nukkuivat myöhään. Oli niillä jotain yökyliä ja sen semmoisia. Itse menin mummua ja nuorimmaista tapaamaan perjantaina, ennen kuin puoliso ja pari koululaista tulivat perässä lauantaina päivällä. Sunnuntaina oli luvassa Ilmatieteen laitoksen virkistyspäivä peliin ROPS-KUPS, Rovaniemellä. Ajoin siis lauantai-iltana tuttua reittiä Rovaniemelle.... Ihan huvikseni. Ja sunnuntai-iltana kotiin. Siihen väliin ennätti mahtua 20 tuntia paikallisten ystävien tapaamista, puhetta, syömistä, musiikkia, baseballia TV:stä ja jalkapalloa ihan livenä. Unta ehkä liian vähän. EI ehkä virkistävää, mutta hyvä mieli oli koko ajan.

Suomi on muuten muuttunut tämän turvapaikanhakijoiden ison määrän myötä, ainakin Viitasaaren ABC:n vessakylttien verran. Oli lisätty oviin käsinkirjoitetut, arabiaksi. Siitäkin tuli hyvä mieli.

Lomaisaa

Kuluu kuin siivillä, kun on viety nuorimmainen tiistaina mummulaan ja tuntuu että aikataulut on väljääkin väljemmät. On nukuttu melko pitkään, annettu koululaisten lojua vapaasti, oltu stressaamatta ruoasta tai kotitöistä (mitä nyt pakolliset vaahteranlehtien lakaisut...) ja harrastettu liikuntaa. Tänään oli kiva olla poikien kanssa uimassa; eilen oltiin peräti puolison kanssa kiipeämässä seinälle. Puoliso on siinä hyvä ja minä en, mutta jokainen siellä boulderointipaikassa seisoo kaksin sen seinän kanssa ja tekee mitä osaa. Tasaväkistä hommaa siis.

Puoliso on koettanut tehdä töitä, ja tehnytkin. Minä olen ihan hieman korjannut yhtä artikkelia ja ihan hieman kirjoittanut yhtä esseetä.

Huomenna lähden hakemaan nuorimmaista kotiin - tai siis menen kylästelemään mummulla. Toiveissa on, että puoliso tulee jollakin aikataululla perässä... niin että pääsen olemaan lopullisen lomaisa ja käymään vuorokauden pikalomalla Rovaniemellä, entisten kollegojen kanssa ROPSin viimeisessä kotipelissä.

Järkee vai ei?

Aikaa ja tilaa

Onpa väljää kun ei tarvitse ajatella isoa hakemusta. Kaksi pienempää tulee vielä, mutta niitä ajatellaan vasta syysloman jälkeen.

Voi vaikka käydä lenkillä ja uimassa. Tämän syksyn iso panostus on omaan kuntoon. On ollut mukava yllätys, että liikkeellelähtö on sujunut näinkin vaivatta.