Hidasta ruokaa

Jäimme hiihtolomalle. Vanhimmainen matkusti kaverin kanssa ulkomaille kummisedän luokse. Loput aiomme erilaisilla kokoonpanoilla olla jouten. Mitä nyt pari lasta käy isovanhempien luona pari päivää. Ja meillä aikoo olla nuorimmaisen kavereita monena päivänä ja nuorimmainen itse yökylässä kaverin luona.

Vaihtarimme päätti tehdä lasagnea. Aidolla reseptillä. Lihakastiketta keitettiin eilen kolme tuntia ja jätettiin se yöksi lepäämään. Tänään jatkettiin omatekemän pastan parissa, ja valkean kastikkeen, ja koko komeus kasattiin uunivuokaan parmesaaniraasteen kera. Arvatkaa oliko hyvää? Oli.

Huh huh

OLI vanhojen tanssit, ja komeaa oli. Oli mummun syntymäpäivät, ja paljon väkeä pienessä tilassa ja vastaavasti ääntä oli. Lukiolaisilla alkoi maanantaina uusi jakso, ja vaihtarin kanssa piti eilen käydä vielä poliisilla ja maistraatissa rekisteröitymässä. Huh huh. Eilen illalla tyttö päätti sitten lämmittää saunan, ja koki voivansa rentoutua ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Olikin heti iloisempi ja puheliaampi. Oli myös lainannut kirjan Teach yourself Finnish. Saapas nähdä, oppiiko hän muodostamaan kohta lauseita! (Meidän italian kurssissakin on onneksi jo edetty numeroista ja tinkimisestä siihen, että opetellaan tilaamaan maitoa ja vettä, ja kertomaan että tämä tässä on puolisoni.)

Vanhat tanssii

Se on vanhojen tanssipäivä. Tai niin kuin täällä mainostetaan, Vanhat tanssit, joita esittävät lukiolaiset. Olkoon miten on - vaihtarimme heräsi aamulla aikaisin meikkaamaan, laittamaan tukkaa ja miettimään mitä ottaa mukaan koulupäivään joka kestää 8.50 - ? Aika maltillisesti ja vähällä hässäyksellä hän aikoo päivästä selvitä. Puvun hän osti, ja halvat kengät, mutta muuten ei ole tarvinnut kampaaja-aikaa tai limusiiniä varailla.

Illalla mennään kolme meistä katsomaan tansseja. Ja aamulla herätys-herätys viimeistään yhdeksältä, jotta päästään kääntämään äitiäni taas uudelle vuosikymmenelle. Pitänee muistaa pakata lahjat mukaan (ihanan vaaleanpunainen vara-avain ja uudet verhot mökille).

PS. Eilen oli 12 vuotta täyttäneellä vielä muutama kaveri kylässä, ja olivat Megazonessa ampumassa. Joskus on vaikeaa olla pikkusisko tällaisessa porukassa. 6-vuotias itki haikeasti kun ei päässyt mukaan ampumapeliin, ja myöhemmin illalla uudelleen, kun ei päässyt tarpeeksi käyttämään päivänsankarin kaverilta saamaa nerf-pyssyä. Voisi kuvitella että kyseessä on vähemmän rauhallinen ja söpö kuusivuotias kuin mitä meiltä löytyy...

Viikkoraportti

Flunssan väistymistä vihdoin. Kasvatustieteen perusopinto -projektin päättymistä (jee, nyt voi lukea hyvällä omallatunnolla vaikkapa tosi outoa Vellumia) ja huojentavaa päätöstä että tänä keväänä en hae Helsinkiin pedagogisia opintoja viimeistelemään.

Nopeasti eteenpäin kulkevaa arkea. Vaihtarin kanssa olemme päätyneet jonkinlaiseen tasapainotilaan, jota tosin tämän viikon ajan stressaa aikalailla lukiolaisten koeviikko ja perjantaiset vanhojen tanssit (joiden jälkeen ihanasti lähdemme heti lauantaiaamuna äitini luokse viikonlopuksi). Täytyy katsoa onko tasapainotila kaikkien mielestä ookoo, sitten kun tanssit on tanssittu ja kaikilla on taas enemmän aikaa ja energiaa oikeasti olla kotona ja toistensa kanssa. Vanhimmainen on ollut nämä viikot ÄÄRIMMÄISEN suomalainen ja oma itsensä, eli ihan hirveästi small talkia ja spontaania seuraa ei vaihtari ole hänen kanssaan saanut. Mutta onneksi tässä porukassa ei ole riippuvainen yhdestä yksittäisestä ihmisestä.

(Mietin myös mitenkähän rasittavana tuo vanhimmainen sitten kokee ekat muutamat kuukautensa Italiassa, kun kaikki kumminkin tulevat iholle ja vaativat sitä puhetta ja kommunikaatiota. No, hän rasittuu mutta oppii uutta... tai sitten ei edes huomaa vaatimuksia, ja porskuttaa eteenpäin samoilla työkaluilla ja toimintatavoilla kuin ennenkin. Molemmat vaihtoehdot ovat ehkä yhtä todennäköisiä.)

Ja viikonloppuna lapsi numero kolme täytti 12 vuotta! Vuoden päästä meillä on kolme teiniä perheessä!

Ja maanantaina olin opettamassa taas kansainväliselle porukalle lumiasioita. Ja nyt on loppukuun työn alla monimutkaista ja yksityiskohtaista aineistonkäsittelyä - ei vaikeaa, mutta tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievää. No se tarkoittaa sitä, että tässä kuussa voi nostaa palkkaa.

(On muuten opittu hyvin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä yksittäisiä italian-murusia tässä kun on vaihtarin kanssa asuttu. Nyt tiedän esimerkiksi mitä on täi (pidocchio) ja miten sanotaan hippaleikki (prendi-prendi)).

En ymmärrä kysymystä

Vaihtarimme syö kiltisti makaronilaatikkoa, perunaa ja suomalaistyyppistä iltapalaa. Mutta onhan hänellä varmaan ikävä oman kodin jokailtaisia pastasessioita!

Puoliso menee tänä viikonloppuna hiihtokilpailuihin. Tai siis eihän hän minnekään MENE, kun ne kisat ovat tässä kotiladuilla, mutta ottaa osaa jossakin kuntosarjassa. Kahtena päivänä peräkkäin pitää siis hiihtää melko kovaa parikymmentä kilometriä. Muisteltiin, parhaatkin kehonhuoltajat ja ravintofriikit, että mitenkäs ne kestävysurheilijat syövätkään ennen ja jälkeen suorituksen. Käännyin vaihtarimme puoleen ja kysyin, että pitäisikö puolison syödä iso kattilallinen pastaa perjantaina vai lauantaina, kun lauantaina on tarkoitus hiihtää.

Tyttö katsoi minua ymmärtämätön katse silmissään. "In Italy we eat pasta every day. It does not matter!"

Tienristeyksiä, osa n

Laitettu edelleen ruokaa viidelle lapselle. Pidetty pientä flunssaa. Korjailtu vähän mittausaineistoja - työtä, jota silloin tällöin teen ystävämme (alias puolison pomo) firmalle. Kevyesti hoidettu kasvatustieteen perusopintojen viimeisen verkkokurssin tehtäviä.

Mietitty, pohdittu, väännetty ja käännetty mahdollisuuksia hakea erilaisiin pedagogisiin opintoihin, otettu selvää vaatimuksista ja pätevyyksistä. Todettu, että kahdella uudella fysiikan kurssilla olisi mahdollista täydentää vanhat opinnot lukiokelpoisuuden antaviksi. Melkein jo ruvettu tekemään jotain ihme demonstraatio -kurssia. Ajateltu että kait siinä sivussa voisi pitää tutkimustöiden alla pientä tulta, vaikka suuntaisikin huomionsa entistä enemmän opetukseen.

Eilen tuli varovaista vihreää valoa sille, että ensi kaudelle olisi sittenkin rahoitus tutkimukseen.

Palaan tähän asiaan, kun (jos) se oikeasti on vihreä valo. Jo mahdollisuus siitä toi päähän kummallisen kevyen olon (ja alkoi nukuttaa valtavasti, kun pedagogis-miettimis-stressi hetkeksi hellitti). Saisko tehdä sitä, mitä jo osaa?

Normaali talvikeli

Nyt on ollut kivaa talvikeliä. Eräät hiihtää. vaihtarikaan ei palele, sai jopa kotopuolesta ison paketillisen kevyempiä vaatteita. Auto heräsi henkiin saatuaan uuden akun. Bueno.

Kotona ollaan aikalailla totuttu uuteen kokoonpanoon. Aluekoordinaattori kävi meitä jututtamassa, eikä hirveästi keksitty kysyttävää. Illat saattavat mennä kotoisan hiljaisesti, niin että vaihtari istuu sohvan nurkassa pelaamassa Nintendoa. Ei tarvi koko ajan häsätä ja päteä, kenenkään.