Pihamaalla kova jää, metsässä kova hanki. Viikonloppuna käveltiin metsässä ja hakattiin jäähän turvallisia kulkureittejä. Tämä aika vuodesta. Talitintti antoi maanantaina ensimmäisen herätyksen tälle keväälle. (Kop-kop-kop alkaa kuulua tästedes joka aamu pohjoisen puoleisesta päädystä. Tietäis vielä miksi.)
Kävin perjantaina pitämässä perinteeksi muodostuneen 5-luokkalaisten lumitunnin. Alakoululaisille on niin kiva pitää tunteja. Ovat kiinnostuneita ja innokkaita myös mittaamaan.
Eilen olimme vauvaperheihmisten kanssa kahvilassa parantamassa maailmaa pari tuntia. Tuntuu tärkeältä - kaikki mitä tällä iskujoukolla koetamme tehdä. Muun muassa osallistua uuden sairaalan suunnitteluun.
Työtahti tulee olemaan hidas toukokuulle saakka. Koetan nauttia siitä.
Pääsiäisenä tiedossa yksi haasteottelu sählyä, pieni futisturnaus, jonkinasteista rauhoittumista ja paljon ruoanlaittoa. Ja maanantaina odotamme rovaniemeläisen saapuvan.
tiistai 22. maaliskuuta 2016
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Kevät tuli
Vaihtarimme sanoi että hänelle tulee mieliteko vaihtaa hiustensa väriä aina kun vuodenaika vaihtuu. Tänään hän tuli kotiin hiusvärin kanssa ja painui saunalle värjäämään.
On ilmeisesti oikeasti kevät.
On ilmeisesti oikeasti kevät.
Paistaa se
Edellinen postaus päättyi toteamukseen että kevätaurinko paistaa. Paistaa edelleen. Ladut ovat kuulemma edelleen hyvässä kunnossa, ja viikonlopuksi ennakoin hankikelejä. Parveke on lapioitu puhtaaksi ja melkein jo kuivunutkin, ja siellä voi käydä ottamassa valoterapiaa.
Ystävä Rovaniemeltä on laittanut kalenteriinsa päivän, jona hän lopulta tulee meille kylään (se on 28.3.). Tämä tieto aiheuttaa hyvän mielen hyrinää.
Kun on kotona italialainen, tulee kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten usein oikeasti laittaakaan ruoaksi perunaa, muodossa tai toisessa.
Ystävä Rovaniemeltä on laittanut kalenteriinsa päivän, jona hän lopulta tulee meille kylään (se on 28.3.). Tämä tieto aiheuttaa hyvän mielen hyrinää.
Kun on kotona italialainen, tulee kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten usein oikeasti laittaakaan ruoaksi perunaa, muodossa tai toisessa.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Haipakkaa
Haipakkaa. Olen tehnyt tosiaan aineistonkäsittelyjä ystävän firmalle, ja näiden kanssahan tuli melkein kiire. Aineistot on toimitettava tietyssä muodossa ja tiettyjen liitteiden kera, ja vastaanottaja on äärimmäisen tarkka ja viilaa pilkut kyllä kohdalleen. Eli pää oli aika täynnä numeroita ja kirjaimia muutaman päivän (ja myöhäisen illan ja aikaisen aamun) ajan, mutta tulipa tehtyä (tulee palkkaakin). Ja oli oikein hauskaa kun tein tätä yhdessä jonkun kollega X:n kanssa, jota en ole koskaan tavannut enkä tavannut vieläkään. Kommunikointi sujui ihan hyvin sähköpostitse ja totesimme olevamme hyvä työpari.
Eilen lähti viimeinen datapaketti (niin, näihinhän tulee vielä ainakin kaksi kommenttikierrosta, mutta oletettavasti kevyempiä koko ajan). Tänään oli kalenterissa siis uimista, huushollaamista ja eskarilaisten jalkapalloturnauksen katsomista Hipposhallissa. Melutaso hallissa oli aika kova. Jäin juttelemaan 14-vuotiaan joukkueen valmentajan kanssa, joka oli epäonnekseen kuulemma päässyt tuomaroimaan heti aamusta nassikoiden peliä. Raskasta oli kuulemma ollut. Se on oikein mainio mies se valmentaja. Ottaa homman tosissaan ja omaa just sellaista psykologista silmää kuin teinipoikien kanssa pitääkin omata. Luulen, että moni positiivinen kehitys pojassamme on laitettava tuon valmentajan piikkiin.
Vaihto-oppilaan kanssa elämä jatkuu ilman kriisejä. Omia lapsia on muistettava toki huomioida - ja juuri omina itseinään, ei vaihtarin isäntäperheen lapsien rooleissa. Etenkin vanhimmainen tuntuu helposti jäävän syrjään ja ehkä kokee olevansa toisarvoinen tässä tilanteessa. Mutta eihän hän ole, hän on meidän ihana oma teinimme. Kovin erilainen kuin se toinen, mutta oikein hyvä sellaisenaan.
Vaihtarilla oli muuten myös kiireinen viikko. Koulussa oli ranskalaisia vierailijoita, ja näitä juoksutettiin ympäri kaupunkia, käytettiin avantouimassa ja sen sellaista. Ja hän kulki porukan mukana. Keskiviikkoiltana kyyditsin hänet ja yhden toisen italialaisen ja yhden espanjalaisen sinne sauna- ja avantopaikkaan ja illalla pois. Tai se toinenkin italialainen tuli meille yöksi. Oli vähän hiljaisempi versio kuin meidän vaihtarimme, ja harrastaa ampumahiihtoa. Tulisipa hän uudelleenkin kylään, ja hiihtäisi meidän hiihtäjien kanssa!
Kaikkeen sitä perheessä päätyykin.
Kevätaurinko paistaa!
Eilen lähti viimeinen datapaketti (niin, näihinhän tulee vielä ainakin kaksi kommenttikierrosta, mutta oletettavasti kevyempiä koko ajan). Tänään oli kalenterissa siis uimista, huushollaamista ja eskarilaisten jalkapalloturnauksen katsomista Hipposhallissa. Melutaso hallissa oli aika kova. Jäin juttelemaan 14-vuotiaan joukkueen valmentajan kanssa, joka oli epäonnekseen kuulemma päässyt tuomaroimaan heti aamusta nassikoiden peliä. Raskasta oli kuulemma ollut. Se on oikein mainio mies se valmentaja. Ottaa homman tosissaan ja omaa just sellaista psykologista silmää kuin teinipoikien kanssa pitääkin omata. Luulen, että moni positiivinen kehitys pojassamme on laitettava tuon valmentajan piikkiin.
Vaihto-oppilaan kanssa elämä jatkuu ilman kriisejä. Omia lapsia on muistettava toki huomioida - ja juuri omina itseinään, ei vaihtarin isäntäperheen lapsien rooleissa. Etenkin vanhimmainen tuntuu helposti jäävän syrjään ja ehkä kokee olevansa toisarvoinen tässä tilanteessa. Mutta eihän hän ole, hän on meidän ihana oma teinimme. Kovin erilainen kuin se toinen, mutta oikein hyvä sellaisenaan.
Vaihtarilla oli muuten myös kiireinen viikko. Koulussa oli ranskalaisia vierailijoita, ja näitä juoksutettiin ympäri kaupunkia, käytettiin avantouimassa ja sen sellaista. Ja hän kulki porukan mukana. Keskiviikkoiltana kyyditsin hänet ja yhden toisen italialaisen ja yhden espanjalaisen sinne sauna- ja avantopaikkaan ja illalla pois. Tai se toinenkin italialainen tuli meille yöksi. Oli vähän hiljaisempi versio kuin meidän vaihtarimme, ja harrastaa ampumahiihtoa. Tulisipa hän uudelleenkin kylään, ja hiihtäisi meidän hiihtäjien kanssa!
Kaikkeen sitä perheessä päätyykin.
Kevätaurinko paistaa!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Kulttuurikokemuksia DVD:n äärellä
Eilen tapahtui niin kummallisesti, että puoliso lähti kahdeksi päiväksi töihin Espooseen ja otti vaihtarin ja 14-vuotiaan samaksi ajaksi isovanhemmille Järvenpäähän. Oli ihan mahdottoman rauhallista kotona. Kun vielä nuorimmaisella oli leikkikaveri, itse pystyi valitsemaan peseekö pyykkiä, tekeekö vähän töitä tai lukeeko. Ah. Ja illalla 12-vuotias meni naapuriin yökylään. Jäimme siis 6-vuotiaan kanssa KAHDESTAAN.
Hyvänä ennakoijana olin käynyt vuokraamassa romanttista elokuvalaatua itselleni: Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä eivät ole aiemmin kuuluneet sivistykseeni. Lapsen nukahdettua sain vajota ihanaan ja todentuntuiseen parisuhdepuheeseen: ensin 76 minuuttia Pariisissa kolmekymppisten Jessen ja Celinen tarinaan, ja sitten 104 minuuttia Kreikassa uudelleen. Etenkin pidin jälkimmäisestä. Keski-ikäiset ja perusarkea puurtavat ovat kadottaneet sen rakkauden tunteen joka joskus oli elämää suurempi. Toisen virheet osaa ulkoa. Ja yhtäkkiä voi huomata, että itse tai toinen on muuttunut liki huomaamatta. Mutta haittaako se lopulta? Kun katsotte, kohta 1 tunnin ja 38 minuutin kohdalla on just sitä mitä pitkä parisuhde on. Hiljainen hetki kesken vakavan välienselvittelyn. Ja taas mennään eteenpäin, ehkä eri mieltä, mutta yhdessä.
Hyvänä ennakoijana olin käynyt vuokraamassa romanttista elokuvalaatua itselleni: Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä eivät ole aiemmin kuuluneet sivistykseeni. Lapsen nukahdettua sain vajota ihanaan ja todentuntuiseen parisuhdepuheeseen: ensin 76 minuuttia Pariisissa kolmekymppisten Jessen ja Celinen tarinaan, ja sitten 104 minuuttia Kreikassa uudelleen. Etenkin pidin jälkimmäisestä. Keski-ikäiset ja perusarkea puurtavat ovat kadottaneet sen rakkauden tunteen joka joskus oli elämää suurempi. Toisen virheet osaa ulkoa. Ja yhtäkkiä voi huomata, että itse tai toinen on muuttunut liki huomaamatta. Mutta haittaako se lopulta? Kun katsotte, kohta 1 tunnin ja 38 minuutin kohdalla on just sitä mitä pitkä parisuhde on. Hiljainen hetki kesken vakavan välienselvittelyn. Ja taas mennään eteenpäin, ehkä eri mieltä, mutta yhdessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)