Pyörii, pyörii

Pyöritys jatkuu.

Viime viikolla pyöri hiukan eri tahtiin, sillä oltiin Savossa - 14-vuotias TET-jaksolla navetalla ja minä ja pari tyttöä mummun seurana ja sukulaisia tapaamassa. Se oli varmaan oikein hyvä irtiotto tästä muusta pyörityksestä. (14-vuotias tykkää serkustani, kummitädistään, ja hänen luonaan touhuamisesta. Kissoista, koirasta, lapsista ja etenkin 190 lehmästä. Vasikoista puhumattakaan. Oli kuulemma ollut ihan positiivinen yllätys myös serkun miehelle. Oli pelännyt vähän että mikä kaupunkilaisteini sieltä tulee. Tulikin jatkuvasti puhuva ja nauravainen poika, joka tarttui työhön kuin työhön eikä välittänyt hajusta. Äiti on nyt ylpeä.)

Vesisade lankeaa maahan toista päivää peräkkäin. Vappuko tulee? Toivon että ennusteet pitävät paikkansa, ja että vapulta oikeasti lämpenee. Vaihtariakin alkaa kyllästyttää tämä kevään empiminen. Vappua varten tehtiin hatarasti mitaten simaa (öö... kai tässä nyt on 250g sokeria? herneenkokoinen nokare??). Seurakunnalla on perinteikkäät munkkimyyjäiset perjantaina, ja siihen voisi osallistua vaikka lähettämällä paikalle teinityttöjä.

Olin alkuviikon muilla paikkakunnilla opettamassa vesiasioita ja huomenna menen Espooseen kokoustamaan vesiasioissa. Maanantai ja tiistai vielä menee opetuksissa ja ihmisten tapaamisissa pääkaupunkiseudulla. Sitten asetun aloilleni. Haravointia, ruoanlaittoa, kotitoimistolta työskentelyä kesää kohden.

Aamut, päivät, illat, yöt

Aamuisin koetetaan olla, edelleen, tarkkana siinä kenen pitää milloinkin herätä ja lähteä kouluun. Kovin paljon vanhempien muistamista ei enää tarvita siinä mitä on muistettava ottaa mukaan yms. Helpottavaa.

Päivisin tehdään töitä laajalla skaalalla. Joinakin päivinä opetetaan, ja tähän liittyy pitkähköä autoilua ja jonkin verran stressaavaa neuvottelua ja vääntämistä opetuskuvioiden jatkosta. Joinakin päivinä ei opeteta ja silloin tehdään pieniä kirjallisia töitä tai harrasteisiin liittyviä suunnittelutöitä. Tekemistä on paljon. Puolisoa koetetaan muistaa jututtaa juurikin päiväsaikaan silloin kun olemme samalla paikkakunnalla.

Iltapäivisin ja alkuillasta otetaan vastaan koululaisia ja koetetaan jututtaa heitä ja tarkistaa onko eskarilaisella täitä päässä samalla kun eskarilainen katsoo Oktonautteja tai Ryhmä Hauta (Ukaasi eskarin tädeiltä. Kaikkien pitää tarkistaa päät kahden viikon ajan tai muuten.) Vaihtarin kanssa elämä sujuu aika urautuneesti ja hänenkin ajatuksensa alkavat kääntyä kohti lähtöä. Mutta edelleen on jututettava ja huomioitava, tietenkin. Ruokaakin on laitettava.

Iltaisin en jaksa panostaa siihen että eskari-ikäistä ei pitäisi enää "vaahtia" hänen mennessään nukkumaan. Minulla on nimittäin kesken Vernor Vingen Taivaan syvyydet, ja siinä riittää menoa ja meinkiä tuhansien vuosien ajalta.

Öisin nukuttaa hyvin.

Klassista musiikkia

12-vuotias istui auton kyydissä matkalla futisharkkoihin. Poika alkoi hakea jotain kuunneltavaa joululahjaksi saamaltani sekoitus-CD-levyltä. Kaikenlaisen yli loikittiin, Juicen ja Dave Lindholmin ja Eppujen ja J. Karjalaisen, kunnes löytyi onneksi Scooteria. "On niin tylsää tuo tuommoinen... KLASSINEN MUSIIKKI!"

Niinpä

Kun on ollut näin hiljaista näin pitkään, lukijan on viisasta olettaa että in real life on tekemistä riittänyt. Niinpä.

Pääsiäisen tienoolla pidimme mystistä mahatautia, joka toimi siten että yksi lapsi oksensi yhtenä iltana, oli pari päivää vaisu, ja sitten kunnossa. Seuraava lapsi oksensi siitä noin neljän päivän päästä jne. Tämä aiheutti mm. sen, että en uskaltanut pitää rovaniemeläistä ystävää enää kolmatta yötä, vaan pakkasin hänet jo keskiviikon Onnibussiin kun alun perin oli tarkoitus viivyttää häntä meillä torstaihin asti. Mutta tämä vitsaus taisi loppua käymättä läpi meitä kaikkia.

Joo ystävä oli täällä pari päivää ja solahti joukon jatkoksi ihan luontevasti. Saatiin ruokittua hänet vegaanisesti ja hän pääsi mm. osallistumaan vaihto-oppilaan mielenkiintoisesta Salsa tartuffo -purkista. Tiedoksenne, että tryffelikastike haisee todella voimakkaasti, siinä on sellainen liuotinmainen tuoksu. Maku ei ole yhtä voimakas, mutta ei noussut minun herkkulistalleni! Sitten kävelimme kaupungilla ja puhelimme paljon. Oli hyvät päivät, mutta edellä kuvailtu tautitilanne oli tehnyt minut univelkaiseksi ja vaisuksi eli toivomme seuraavan vierailun osalle vähän pirteämpää päätä.

Työt. Niinpä. Oli tarkoitus olla löysä aikataulu, mutta sittenhän kävi niin että professorini Helsingin yliopistolta alkoi viettää aikaa sairaalassa (hänen huonosta kunnostaan oli jo kiirinyt huhuja meillekin asti). Sain pikaisen pyynnön tulla auttamaan luentojen pitämisessä. No, kun oli väljä kalenteri, niin siihenhän mahtui muutama opetuspäivä Fysiikan laitoksella. Kävin viime maanantaina, menen ensi maanantaina, ja elän jännityksessä kun en tiedä kuinka monta maanantaita (ja tiistaita?) tämä mahdollisesti vielä vie. Mielelläni toki opetan, ja tuolle laitokselle meno on kuin kotiin menisi.

Kevät tulee. Lumet sulaa. Talvitakkeja voi hissukseen siirtää komeroihin ja alkaa ärsyttää kun täällä on edelleen suksia joka paikka täynnä. Taisi jäädä laskettelut tekemättä tältäkin vuodelta. Sen verran menoisalta alkaa tuo kalenteri jo näyttää. Opetuskeikkojen lisäksi on joku muukin Helsingin meno - itsellä, ja puolisolla tietenkin omansa. Lapsetkin pyrkivät liikkeelle. Neidillä 17v on joitakin menoja kotikaupungin ulkopuolella ja teinillä 14v ihan hirveästi. On yksi TET-jakso, jonka hän menee tekemään Savoon serkkuni karjatilalle (ja olemme pari päivää mummun luona myös minä, vaihtarimme ja nuorimmaisemme). Ja sitten on futisjoukkueen menoja. Ne aikovat lopultakin mennä viikon leirille Espanjaan. Tämä on iso juttu, ja kun sattui rahat löytymään, menkööt.