London calling

Huomenna! Pääsen 15-vuotiaan puhekoneen kanssa Lontooseen! Harry Potterin studiot! Museoita niin paljon kuin sielu sietää!

Flunssaa ja huonoja tekstejä

On pidetty melko ankaraa flunssaa. Puolisolla keuhkoputkentulehdus (tosin hän jo parani, väsyi kyhjöttämään sohvalla ja siirtyi toimistotöihin), itselläkin pari päivä kuumetta ja sen jälkeen monta päivää heikkoa oloa ja vähien töiden tekoa sohvan nurkassa. Nuorimmaisella oli viikonloppuna kuumetta ja vaisuutta, 15-vuotiaalla on yskä ja puolikuntoisuus.

No kunhan parannumme kunnolla hiihtolomalle.

Töiden puolesta olen korjannut kamalan huonoja suomennoksia. Huvin puolesta olen katsonut urakalla kieltenopettelukilpailua Talo Italiassa.

Teinejä: kolme

Ystävänpäivä. Lapsi numero kolme täyttää 13 vuotta eli saavuttaa teinistatuksen. Nyt meillä on niitä kolme. Eikä ole yhtään kamalaa!

Numero kolmosen kasvussa ihastusta herättää etenkin seuraava: oma kello on soimassa seitsemältä, jotta ehdin patistelemaan nimenomaista lasta ylös sängystä ajoissa. Mutta kas! Kuulen hänen nousevan ihan itsekseen ja menevän alakertaan (läksyjen pariin). Voin nukkua vielä vartin, ennen kuin kannataa nousta aamukahvin laittoon!

(Tästä tulee mieleen entinen kollega, joka muisteli tarkastaneensa lukioikäisenä kellostaan että jee, vielä voi nukkua 40 sekuntia.)

Kuin viimeistä päivää

Luultavasti viimeinen päivä pitkään aikaan maakunta-arkistolla. Olen tullut tänne tosi monena aamuna syyskuun alun jälkeen. Pyytänyt paperit lähiarkistosta, levittänyt koneeni ja muistiinpanovälineeni ikkunanvieruspöydälle, alkanut naputtaa hiljaisuudessa muistiinpanoja. Ikkunan takana menee autoja ja ihmisiä. Tuuletus humisee. Rauhallista. Tämä arkistoepisodi on ollut elämän mittakaavassa lyhyt, mutta hyvin miellyttävä ajanjakso.

Ai niin, paleltaa

Talvi on ollut niin lauha, että yksi viikko jolloin lämpötila pyörii -20 ja -15 asteen huikkeilla tuntuu arktiselta. Mitä, autoja pitää lämmittää? Mitä, kotona lattiat ovat oikeasti kylmät ja kroppa sellaisessa vilunjähmässä koko ajan?

Ehkä tämä on syynä siihen, että maakunta-arkiston tutkijasali on täynnä väkeä. Täällä on sama lämpötila kesät talvet.

Tilannepäivitys

Pääsin pohjoisesta kotiin eikä jäätävää tihkua juuri ollut. Radion perjantai-illan ohjelmisto oli päivittynyt nuorempaa kuulijakuntaa palvelevaksi, eli klo 22 jälkeen piti turvautua muuhun kuin YleX:ään. Kotona oli myös puolison isä viikonloppu"lomalla", eli ohjelmassa olikin sitten kirkossa käyntiä, syömistä, elokuvien ja komediaklippien katselua ja yleistä löhöämistä. Kirkollisiin menoihin liittyn päädyimme jostakin käsittämättömästä syystä järjestämään lappusille kirjoitettuja Raamatun kirjoja oikeaan järjestykseen (no syy oli se kun partiohenkisen toiminnan lappuset olivat meillä ja ihan sotkussa). Ruokaakin piti lykätä kun lappuset olivat hujan hajan keittiön pöydällä. Vieraileva tähti oli laittanut hyvää kasviscurrya ja tuonut mukanaan kreikkalaisia leipiä, ja minä kokkasin lauantaina poronkäristystä (jota syötiin hartaasti ja nautinnolla) ja sunnuntaina potkakiekkoja ja juureksia uunipadassa (jota kohtaan lapsilla oli vahvaa ennakkoluuloa mutta pappa osasi ottaa ilon irti luuytimien imeskelystä ynnä muusta).

Nyt koetan päästä selville mitä pitäisi tehdä ja milloin. Parsia tällä viikolla loput vanhat arkistopaperit ainakin. Sitten voin sanoa pitkäksi aikaa hyvästit maakunta-arkiston palveluille. Niitä onkin tullut käytettyä hyvin tiiviisti melkein puoli vuotta. Sitten yksi pieni apurahahaku ja sen ison rahoitushaun suunnittelua. Sitten voisi upota oikeasti edistämään kahta, kolmea tai jopa neljää artikkelia. (Ja tässä vaiheessa vuotta kaihertaa takaraivossa se epämiellyttävä ajatus, että onko tästä kaikesta mitään hyötyä. Siis absoluuttisesti ajatellen varmaan kyllä, mutta onko niin että yli nelikymppisenä tehty ahkerakin tutkimustyön pakerrus ei kerta kaikkiaan tänä maailmanaikana realisoidu kunnon rahoitukseksi tai vaikkapa tutkimusviraksi. Ihan tyhmää ja barrikadeille pitäisi nousta.)

Ei jäätävää tihkua kiitos

Kulunut viikko on mennyt Rovaniemellä korvia myöten arkistoon uponneena. Olen lukenut urakalla, mitä nyt vähän tavannut kollegoja eli edistänyt käsikirjoituksia ja yhteistöitä. Nukkunut kahdessa paikassa, istunut vähän iltaa ystävän kanssa, lukenut. Jopa syönyt, kun ensin puoliso lähetti "apurahaa", ja sitten puolen vuoden apurahaosuus oikeasti pläjähti tilille.

Kohta lähden ajamaan kotiin. Apurahan saapumisen luoman rikkauden illuusion turvin olen ostanut meille huomiseksi oikeaa poronkäristyslihaa, kuin myös potkakiekkoja. Kohta saan autoon uudet etuvalot, eli matkalla nähneekin jotakin. Ja toivon että meteorologit ovat väärässä Oulun tienoon jäätävän tihkun suhteen (eilen ne eivät olleet, eli 5km matkalla pitki skrapata ikkuna kahteen kertaan).