Hajaannus vuosimallia 2017

Kesäloman viime henkäyksillä otetaan vielä yksi hajaannuksen viikko.

Vanhimmainen ja kaverinsa nousivat jo eilen Onnibussiin ja aikovat tulla 8.8. takaisin. Tässä välissä on tarkoitus junailla Valenciaan. Minä lähden maanantaina Rovaniemelle viikoksi töihin, ja vien samalla 16-vuotiaan Savoon kummitädin (ja pikkuserkkujen, koiran, kissan ja lehmien) luokse. Nuorimmaisen hakee pappa Järvenpäähän.

Puoliso ja 13-vuotias ovat kotona, joskin poika käy päivät jollakin ohjelmointileirillä. Puoliso koettaa aloitella töitään - ja laittaa kaikuvaksi tyhjennetyn työhuoneen pintoja uusiksi.

Tätä odotellessa. Vaikkapa sitä, että alkaa ns. alkusyksy, ja vuorokausirytmin alkaa saada ojennukseen, ja työhön voi keskittyä paremmin. Tosin tämä kesä on ollut tosi hyvä työmielessä. Olen ollut enimmäkseen irti työstä monta viikkoa, mutta hiljalleen englanninkielinen käsikirjoituskin on kasvanut. Jopa ylipitkäksi!

Pakko kai se on mainita, että rallit ovat vallanneet Jyväskylän ja lähialueet täksi viikonlopuksi. Ihme hiippareita joka paikka täynnä, liikenteestä puhumattakaan. Aamuvarhain ja iltamyöhään hyrräävät helikopterit taivaalla. Annoin periksi, ja kuuntelen ralliradiota YLEn taajuuksilta. Sen viihdyttävyys tulee siitä, että lähetystä tekevä tiimi rämettyy keskenään koko viikonlopun, ja jo perjantai-iltaan mennessä toimitustyö oli aika hervotonta.

Kokeiluja vuorokausirytmillä

Kamala kun teineillä on outo vuorokausirytmi. On ihan ok alkaa katsomaan elokuvaa puoliltaöin. Ja ylös kiskoutumisessa onkin työtä ennen lounasaikaa. No, ehkä tästä ei kannata liikoja stressata. Olenhan itsekin rytmissä, jossa herätään reilusti yli kymmenen (ja silloinkin on oltava kello soimassa), eikä nuorimmainenkaan herää ennen sitä. Illalla patistamme toki 8-vuotiaan sänkyyn kymmenen korvilla, mutta oma uni saa odottaa yli puolenyön.

Kyllä se rytmi väkivalloin oikenee, kun koulut alkavat.

Vanhimmainen lähtee tänään hankkimaan lisää univelkaa - hän osallistuu kaverinsa kanssa kirkon nuorisokongressiin Espanjassa, ja tytöt menevät sinne JUNALLA. Tapahtuma on 1.-5.8. Tähän alle kolme tai neljä matkustuspäivää, ja takaisin saman verran. (Saako sanoa, että olen tosi kateellinen.)

Eilen ennen nukkumaanmenoa katsoimme kesän parhaan scifi -elokuvan (ja muutkin ovat olleet hyviä, Ex machina ja Arrival ainakin). Passangers oli näyttävä, viihdyttävä ja raikas. Siinä ei räiskitty eikä pelätty vihollisia, mikä aina tuntuu jotenkin niin energianhaaskaukselta elokuvissa. Viholliseksi riittää jokin luontevampikin, kuten hajoava tekniikka. (Tämä on ehkä yksi syy siihen, miksi pidän scifistä. Siinä haaste ja este eivät useinkaan ole toiset ihmiset, vaan kommunikaatio-ongelmat, luonto, tai rikki menneet tekniset vempeleet.) Passangers viittoili viihdyttävästi moniin muihin scifi -teoksiin, niin Wall-een, Aniaraan, Douglas Adamsiin kuin peliin Starship Titanickin, ja olen aika varma että pitkällä scifin lukemis- ja katsomiskokemuksella siitä saa PALJON enemmän irti kuin nykyhetken nuoriso saa. (Nyt voin sitten äskeisen kateuden vastapainoksi tuntea myötätuntoa.)

Kesäkirjoja

Kesäkirja? Tulin ajatelleeksi, että tämä kesän kesäkirja taitavat olla Larssonin Millenium -trilogian dekkarit. Sen verran syventyneenä ja tiiviiseen tahtiin olen niitä pari viikkoa lukenut. Kesäkirja lienee siis joku kirja tai kirjasarja, jonka ahmii jonakin kesänä, mielellään kiireettömän ajan vallitessa, ja joka tavallaan tuo aina jälkeenpäin mieleen tiettyjä kuukausia elämästä, paikkoja, kaikkea muuta mitä lukemisen aikaan teki.

Sen tiedän, että viime kesän kesäkirja oli Atkinsonin Elämä elämältä. Ja sitä ennen muistan kahtena kesänä syventyneeni, lähinnä Rovaniemellä ja mökillä, Murakamin Norwegian Woodiin (muistan selvästi kaksikin sohvaa, joilla kirjaa luin, ja valon, ja sään, ja tuntee) ja Ishiguron Ole luonani aina -kirjaan.

Mutta olikohan aikaisempina kesinä selkeitä kesäkirjoja? Pitää katsoa lukulistoja.

Kesä 2013 oli se kesä, kun luin lähinnä raskaus/synnytys/imetyskirjoja... ja "kevennykseksi" yhteiskuntakritiikkiä. Ehkä utopiasosialistisia tekstejä koonnut kirja oli sen vuoden kesäkirja. Ainakin muistan paikan ja fiiliksen jolla sitä luin, ja se kuuluu jotenkin just tuohon vuoteen.

Vuoden 2012 kesällä "kahlasin" pinon äänikirjoja, ajaessani Rovaniemelle ja takaisin. Etenkin Huovisen klassiset Kylän koirat ja Hamsterit vievät tuohon kesään.

Aikaisempia kesiä en muista. Paitsi että kesällä 2009 luin Beck -dekkareita, kun nuorimmainen oli vauva.

Kokeiluja keittiössä

Niin, on me jotain ruokaakin laitettu. Tänään sain puolisoa niskasta kiinni, ja hän jopa osallistui huushollimme ensimmäisten kaalikääryleitten tekemiseen (kun "kaalta" piti saada). Työlästä oli, mutta vissiin hyviä. Itse en ko. herkusta oikein välitä.

Kaikkialla hehkutettu kondensoitu maito on juuri niin ihmeaine kotijäätelön tekemisessä kuin väittävätkin. Iso purkki kermaa vaahdoksi, sekaan purkki kondensoitua maitoa, pohja kahteen isoon muovirasiaan, ja sekaan jotakin mausteeksi. Simppelisti lakritsa- ja suklaakastikkeilla saatiin hirmu hyvää. Sitruunamehua ei uskallettu laittaa tarpeeksi. Oreamurut oli aika makeaa.

Puolison isä toi meille taannoin kolme purkkia vegetaarista mock duck -keinoankkaa. Sitä on kokeiltu kerran vuohenjuustopastassa, ja kerran nugetteina. Molempiin meni täydestä.

Tyhjää, täyttä

Heinäkuun viimeinen viikko menossa. Tuskin keksimme kummoisia, olemme vaan kaikki kuusi samalla paikkakunnalla muutaman päivän. Viime viikolla 16-vuotias oli pari päivää Turussa pieniä serkkuja leikittämässä, 13-vuotias taas Kokkolassa futaamassa ja puoliso "kuin tuuli" käväisemässä Porissa. Me loput tyhjensimme ahkerasti työhuonetta ennen elokuun alun pintaremppaa. Ja puoliso ja 18-vuotias tekivät ajoharjoittelua aina kun mahdollista.

Elokuvia on katsottu edelleen PALJON, esim. minä katsoin ensimmäistä kertaa ikinä kulttiklassikon Trainspotting (on klassikkoasemaan syynsä) ja siihen päälle jatko-osan T2. Yhdistelmä oli hyvä, tälleen ne kannattaa katsoa. 

Ensi viikolla hajaannumme siis vielä kertaalleen: vanhimmainen on ulkomaan reissulla, 16-vuotias menee kummitädille hoitamaan lisää serkkuja ja lehmiäkin, nuorimmainen menee mummille, ja minä Lapin yliopiston töitä aloitttelemaan Rovaniemelle. 13-vuotias hommaa jotakin ohjelmointikurssia päiväleirin muodossa, ja puolisolla on AIKAA työhuoneen remppaan.

Tätä kaikkea odotellessa.

Jotenkin ihanasti oman perheen asioihin ja tarpeisiin ja mielihaluihin käpertyviä viikkoja.

Ajokortteja opetusluvalla

Meillä on tuo yksi täyttänyt 18v ja toinen seuraa kahden vuoden päästä perässä. Ja kolmas ja neljäskin kymmenen vuoden sisään. Olemme olleet kovasti sitä mieltä että meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa kustantaa lapsille ajokortteja. Mutta sitten toisaalta olisi hurjan kätevää, jos heillä sellaiset olisi... ja kun heitä on noin montakin, alkoi opetusluvalla opettaminen tuntua järkivaihtoehdolta. Muuten ehkä ei tuntuisi, mutta kun tuo puoliso on liikenteessä äärimmäisen paljon, on siellä suhteellisen rauhallinen, opettaminen tuntuisi hänestä luontevalta, ja lapsilla ei ole mitään sitä vastaan. (Ei puhuta siitä, että opetuslupaopettajan ohjekirjassa ollut lause "ajo-opetus tarjoaa mukavia yhdessäolon hetkiä teini-ikäiselle ja vanhemmalle" on herättänyt monilla sen kuulleilla hysteerisiä naurunpurskahduksia...)

Saatiin siis heinäkuun hiljaisina viikkoina aikaiseksi aloittaa tämäkin projekti. Laitan sivupalkkiin "Ajokortti -projekti" nimisen listauksen. Kerrytän sinne hiljalleen asioita, mitä kahden lapsen ajokorttiopetukseen kuuluu, kahden vuoden aikana. Toistaiseksi puoliso on käynyt teoriakokeessa ja sai juuri Trafilta virallisen luvan alkaa opetus. Autoon on hommattu koomisen näköisen lisäjarru sekä -peili. Opetuksen sisältöjä on hiljalleen hahmotettu.

Kätevää on se, että teoriakoetta puolison ei tarvitse uusia ennen kuin seuraava uhri tulee ajoharjoitteluikään - samoin autoon tehdyt muutokset voivat olla paikoillaan kaksi vuotta. Ja ensi kesänä meillä on teoriassa huushollissa neljä kuskia (puoliso, minä, nyt harjoitteleva 18v sekä ensi kesänä harjoittelun aloittava, silloin 17v).

Miellyttävä taantuma

Menossa kaksi viikkoa, kun itse saa enimmäkseen olla kotona ja hoitaa pieniä kotihommia, laittaa ruokaa, ja naputtaa välillä vähän käsikirjoitusta eteenpäin. Lapset menevät sinne tänne.

Tällainen väljä puoliloma mahdollisti sen, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja lähteä kuin lähteäkin viime lauantaina käymään päiväseltään (tai iltaseltaan) kotipaikkakunnalla. Siellä on vuosittaisten iskelmäjuhlien aikana vuosittain ikäkausitapaamisia, meidän -75 vuonna syntyneidenkin tapaamisia on ollut tätä ennen jo pari kertaa. Aikaisemmin ei ole muka ehtinyt tai jaksanut tai uskaltanut lähteä mukaan.

Oli pienimuotoista mutta kivaa. En tietenkään olisi uskaltanut mennä, jos paras ystäväni, serkkuni ja taannoinen luokkakaverini ei olisi myös mennyt. Mutta oli siellä tusinan verran muitakin. Joitakin outoja, ja sitten joitakin entisiä luokkakavereita. Joidenkin kanssa kommunikaatio tuntui yhtä piikikkäältä kuin ennenkin. Joidenkin kanssa tuntui heti tutulta ja helpolta. Ilmeisesti muutos on näennäistä ja parikymmentä vuotta pyyhkiytyy helposti pois.

Kesä on parasta elokuva-aikaa

Kulutamme miellyttävää kesäviikkoa - vanhimmainen on mummin ja papan koiraa hoitamassa, nuorimmainen lastenleirillä ja kotona puoliso, minä ja pojat. Laiskoillaan, katsotaan elokuvia, tehdään kevyesti töitä. (Sukuvelvoitteetkin on aika hyvin hoidettu, kun mummun kanssa oltiin paitsi mökillä, myös Nilsiässä herättäjäjuhlilla - perinteikästä menoa, tungosta broilerikastikejonossa, nuorimmainen pelasi futista mutta myös veisasi.)

Jännä että nuorimmaisemme on jo leirikypsä. Muistan kesän 2011, kun nyt 13v oli 7v, ja pojat olivat leirillä. Silloin kotona olimme vain kaksi tyttöä ja minä, ja pienimmäinen oli pieni ja nukkui paljon - minä ja vanhimmainen valvoimme ja katsoimme silloinkin elokuvia.

Nuorimmaisen leirillä on ollut kuulemma ihanaa. Ihanaa. Meillä on ollut katsottavana Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (ällistyttävän hyvä, vaikka en pitänyt yhdestäkään Potter -filmistä), Independence day II (elokuvana keskinkertainen, mutta vanhojen hahmojen mukanaolo entisissä rooleissaan oli mainiota), Ex Machina (puhutteleva ja mieleenjäävä, tosi intensiivinen psykologinen scifi -tarina) ja Lego Batman (hehee). Jäljellä vielä ainakin Arrival (lisää psykologista scifiä) ja Hidden figures (mustat naiset NASAn matemaattisina apulaisina). Japanilainen uusi piirretty Your name olisi kiva nähdä, mutta ehtineekö, ja löytäneekö sitä paikallisesta vuokraamosta.

Muistoja pohjolasta

Käytiin viikko olemassa napapiirin pohjoispuolella. Ja osin napapiirin tuntumassa, kun puoliso juoksi Rovaniemen puolimaratonin ja minä ja teinit pidimme lomapäivän kaupungilla (juoksujalkaa piti itsekin mennä, jotta ehti puolimaratonin aikana sekä pelata korttia puistossa että käydä uimassa).

Mummu oli meillä mukana. Väittää tulevansa vanhaksi, ja aikoi harrastaa mökkeilyä enää ensi kesänä. Saapa nähdä. Mukavaa meillä oli, ja mummukin sai aika paljon vaan istua ja lukea kun lapset touhusivat meluisasti omiaan (edelleen lennokkikisoja, vaikka vanhin on jo täysi-ikäinen). Puoliso jaksoi käynnistää vesipumpun suoraan starttimoottorista kiskomalla (kärsivällisyysharjoitus). Lähtöpäivinä satoi mutta muuten oli kuivaa ja lämmintä. Tuliaisina oli siis märkä teltta, savunhajua, ja paljon kutiavia itikanpistoja ja mäkäränpuremia.

NIIN ja heinäkuun alkuun ehti mahtua myös mummun käyttäminen päiväseltään Herättäjäjuhlilla Nilsiässä. Nuorimmainenkin oli. Ja veisasi. Ja söi broilerikastiketta pitkän jonotuksen päätteeksi, ja riisipuuroa. Pelasi jalkapalloa muiden lasten ja nuorten kanssa, kuin kotonaan.