Tänä syksynä meni aika hilkulle. Italian matkailu just ennen pohjoiseen lähtöä ja muukin hässäkkä aiheutti sen, että talvirenkaita vaihdettiin suunnilleen ensimmäisten lumihiutaleiden tippuessa taivaalta. Mutta ehdittiin: pikkuautoon 16-vuotias vapaaehtoinen vaihtoi keskiviikkona illalla ja Tiimiakatemian reippaat pojat puolison töissä maksua vastaan torstaina aamulla. Lumisade alkoi pian sen jälkeen.
Oltiin tätä ennen toki liukasteltu ja hiiviskelty kesärenkailla pitkin pohjoista Suomea, ja Jyväskylää. Ei sen nyt tällä alalla oleville noin hilkulle pitäisi mennä.
Entäs jokasyksyinen projekti, lehtien haravointi? No, se on ollut hyvin huonoa. Vaahteranlehtikasoja nostelin peräkärryyn lumisateen jo alettua. Omenapuiden alla on vielä jotain nökkösiä.
Rahojen kanssa meni tosi tipalle, ennen kuin tuli taas matkalaskuja ja lapsilisiä. Mutta taidettiin selvitä tästäkin kuukaudesta. Nyt näyttää siltä että finanssipuoli on jonkinlaisessa tasapainossa. Ah.
perjantai 27. lokakuuta 2017
torstai 19. lokakuuta 2017
Jaettua vanhemmuutta Italiassa sekä syyslomahajaannus
Tässä on viikkoon mahdutettu monta kilometriä, jos koko perhe lasketaan mukaan.
Toivottavasti saan aikaiseksi myöhemmin kirjoittaa reissusta enemmän, mutta tässä oleellinen: olimme viime torstaista tämän viikon maanantaihin tapaamassa italialaista vaihto-oppilastamme perheineen. Matkalla mukana puoliso, nuorimmainen ja minä. Lensimme Bolognaan, saimme autokyydin Riminille, asuimme mummon yläkerrassa ja arkailimme koiraa ja ihmettelimme avainnippua, kävimme rannalla ja katedraaleissa, söimme kotona, kahvilassa ja ravintolassa. Nuorimmainen jaksoi ihmeen hyvin kielten sekamelskan ja katedraalit, viimeisenä päivänä alkoi rasittaa. Nautti kovasti tavatessaan "isosiskonsa" taas, ja itku ja ikävä tuli jo ennen kotiinlähtöä. Jännä oli, miten vaihtari ei ollut muuttunut juurikaan, ja hänestä hiukan "huolehti" (tuli sellainen hoitotätiefekti). Ja hänen perheensä kanssa tulimme tosi hyvin juttuun. Kai se yhteinen lapsesta huolehtiminen yhdistää.
Kyllä tämä mielestäni on vaihto-oppilaiden oton ja antamisen isoin hyvä puoli: saa läheisiä perhetuttuja lisää. Ja toinen iso hyvä puoli on se, että useimmille vuosi näköjään tekee tosi hyvää. Meillä ainakin vanhimmainen tuli takaisin iloisena ja pärjäävänä - ja kuulemma meillä asunut tyttö oli myös tullut sellaisena kotiin.
Loma jatkui tyypilliseen tapaan, diasporassa. 16-vuotias lähti futisporukan kanssa Espanjaan. Toivomme ettei Katalonia itsenäisty liikaa matkan aikana. Puoliso ei tullut kotiin ollenkaan, vaan jäi työviikolle Amsterdamiin. Minä ajoin nuorimmaisen kanssa Savoon, jätin tytön sinne syömään tavallista suomalaista ruokaa ja rauhoittumaan. Ja ajoin Rovaniemelle työskentelemään pariksi päiväksi. Majoitun ystävän luokse, ystävä on itse kotipuolessa Kainuussa. Hiukan kummalliselta tuntuu majailla siellä yksin, kuihtuvien tomaattipuiden siimeksessä.
Rahat on vaiheeksi loppu, eli lasken hyvin tarkkaan paljonko tankaamisen jälkeen on varaa ostaa ruokaa.
Kohta tulee lumi ja pakkaset. Tavoite olisi päästä turvallisesti kotiin kesärenkailla (ja tankatulla dieselillä). Ja kotona 13- ja 18-vuotiaat nauttivat täysin siemauksin itsenäisyydestä ja rauhasta. Toivon ettei tapahdu "yllättävää käännettä" (vanhimmaisen sanamuoto), ja tähän saakka järkevä ja hyvä taloudenpito ruokalistoineen ja Lidlissä shoppailuineen vaihdu pirskeisiin.
PS. Rovaniemellä työskentelyn yksi tehtävä tällä kertaa oli käydä pelastamassa vanhaa tietoa Luken (entinen Metla) kirjastosta, ennen kuin sitä heitetään liikaa roskiin. Mitä aarteita!
Toivottavasti saan aikaiseksi myöhemmin kirjoittaa reissusta enemmän, mutta tässä oleellinen: olimme viime torstaista tämän viikon maanantaihin tapaamassa italialaista vaihto-oppilastamme perheineen. Matkalla mukana puoliso, nuorimmainen ja minä. Lensimme Bolognaan, saimme autokyydin Riminille, asuimme mummon yläkerrassa ja arkailimme koiraa ja ihmettelimme avainnippua, kävimme rannalla ja katedraaleissa, söimme kotona, kahvilassa ja ravintolassa. Nuorimmainen jaksoi ihmeen hyvin kielten sekamelskan ja katedraalit, viimeisenä päivänä alkoi rasittaa. Nautti kovasti tavatessaan "isosiskonsa" taas, ja itku ja ikävä tuli jo ennen kotiinlähtöä. Jännä oli, miten vaihtari ei ollut muuttunut juurikaan, ja hänestä hiukan "huolehti" (tuli sellainen hoitotätiefekti). Ja hänen perheensä kanssa tulimme tosi hyvin juttuun. Kai se yhteinen lapsesta huolehtiminen yhdistää.
Kyllä tämä mielestäni on vaihto-oppilaiden oton ja antamisen isoin hyvä puoli: saa läheisiä perhetuttuja lisää. Ja toinen iso hyvä puoli on se, että useimmille vuosi näköjään tekee tosi hyvää. Meillä ainakin vanhimmainen tuli takaisin iloisena ja pärjäävänä - ja kuulemma meillä asunut tyttö oli myös tullut sellaisena kotiin.
Loma jatkui tyypilliseen tapaan, diasporassa. 16-vuotias lähti futisporukan kanssa Espanjaan. Toivomme ettei Katalonia itsenäisty liikaa matkan aikana. Puoliso ei tullut kotiin ollenkaan, vaan jäi työviikolle Amsterdamiin. Minä ajoin nuorimmaisen kanssa Savoon, jätin tytön sinne syömään tavallista suomalaista ruokaa ja rauhoittumaan. Ja ajoin Rovaniemelle työskentelemään pariksi päiväksi. Majoitun ystävän luokse, ystävä on itse kotipuolessa Kainuussa. Hiukan kummalliselta tuntuu majailla siellä yksin, kuihtuvien tomaattipuiden siimeksessä.
Rahat on vaiheeksi loppu, eli lasken hyvin tarkkaan paljonko tankaamisen jälkeen on varaa ostaa ruokaa.
Kohta tulee lumi ja pakkaset. Tavoite olisi päästä turvallisesti kotiin kesärenkailla (ja tankatulla dieselillä). Ja kotona 13- ja 18-vuotiaat nauttivat täysin siemauksin itsenäisyydestä ja rauhasta. Toivon ettei tapahdu "yllättävää käännettä" (vanhimmaisen sanamuoto), ja tähän saakka järkevä ja hyvä taloudenpito ruokalistoineen ja Lidlissä shoppailuineen vaihdu pirskeisiin.
PS. Rovaniemellä työskentelyn yksi tehtävä tällä kertaa oli käydä pelastamassa vanhaa tietoa Luken (entinen Metla) kirjastosta, ennen kuin sitä heitetään liikaa roskiin. Mitä aarteita!
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Skypessä kuultua
16-vuotias pelaa Civilizationia kaverin kanssa ja höpöttää jatkuvasti skypeen sille kaverille. Sitten kuuluu kysymys, joka on saattanut kuulua joskus myös vaikkapa Valkoisessa talossa:
"Hei... hetkonen! Miks me ollaan noiden arabien kanssa sodassa?"
"Hei... hetkonen! Miks me ollaan noiden arabien kanssa sodassa?"
tiistai 10. lokakuuta 2017
Ei-niin-hyvä alkuviikko, mutta loman odotuksessa
Hyvän ja tehokkaan sunnuntain jälkeen alkuviikko tuntuukin sitten rämpimiseltä: työmotivaatio, käyttöraha ja riittävä aika valmistautua muutaman päivän päästä toteutuviin reissuihin tuntuvat olevan hukassa.
Ehkä se tästä.
Me ollaan siis torstaina lähdössä vaihto-oppilastamme tapaamaan pohjoiseen Italiaan muutamaksi päiväksi, puoliso, nuorimmainen ja minä. Sillä aikaa täällä käy olemassa puolison sisko, muun muassa katsoo että 16-vuotias pakkaa fiksusti omalle jalkapalloreissulleen - joka alkaa ennen kuin palaamme kotiin. Puoliso ei välttämättä tule edes kotiin asti ennen kuin jatkaa työreissulle Hollantiin. Minä vien syysloman puolivälissä nuorimmaisen vielä mummulle. Ja sitten pitäisi vielä järkeillä, mennäkö itsekin pariksi päiväksi Rovaniemelle siinä välissä - vai ottaisiko kotona levon kannalta.
Ehkä se tästä.
Me ollaan siis torstaina lähdössä vaihto-oppilastamme tapaamaan pohjoiseen Italiaan muutamaksi päiväksi, puoliso, nuorimmainen ja minä. Sillä aikaa täällä käy olemassa puolison sisko, muun muassa katsoo että 16-vuotias pakkaa fiksusti omalle jalkapalloreissulleen - joka alkaa ennen kuin palaamme kotiin. Puoliso ei välttämättä tule edes kotiin asti ennen kuin jatkaa työreissulle Hollantiin. Minä vien syysloman puolivälissä nuorimmaisen vielä mummulle. Ja sitten pitäisi vielä järkeillä, mennäkö itsekin pariksi päiväksi Rovaniemelle siinä välissä - vai ottaisiko kotona levon kannalta.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Hyvä sunnuntai
Meillä on harvoin yhtä rauhallista viikonloppua kuin kulunut viikonloppu oli. Oli siinä jotain pieniä paikallisia menoja, mutta itse pystyin melkein koko ajan olemaan kotosalla ja jopa tekemään ei-välttämättömiä asioita, kuten pelaamaan Menolippua.
Ja sunnuntain pystyi pitämään sellaisena kuin sunnuntai on hyvä vähintään kerran kuussa pitää. Ehtii kunnolla päivittämään kalenterit, ja setvimään mitä alkavan viikon päivinä tapahtuu. Miettiä, mitä minäkin päivänä syötäisiin ja mitä ruoka-aineita siis tarvitaan. Käydä kaupassa. Selkkoa esiin lasten talvivaatteet ja kirjoittaa ostoslistan tarvittavien talvikenkien ja -takkien osalta.
Ehtii hiukan siistiä huushollia. Vaihtaa muutamat lakanat (olen jo muutaman vuoden ymmärtänyt mitä Vuosaaren aikanen naapuriystäväni, viiden lapsen äiti, tarkoitti kun puuskahti ettei ymmärrä mikä häneen meni, kun rupesi vaihtamaan kaikkien perheenjäsenten lakanoita samana päivänä). Ja puhtaita pyyhkeitä vessoihin. Järjestämään keittiön pintoja esille. Vähintään kurkistaa pihalle, ehkä hiukan haravoidakin.
Arkiviikko on huomattavasti helpompi aloittaa kun talo ja kalenteri ovat auttavassa järjestyksessä, vaatteet ja astiat puhtaina ja kaapeissa ruokaa. Harmi että tähän tilaan pääsee korkeintaan joka neljäs sunnuntai.
Ja sunnuntain pystyi pitämään sellaisena kuin sunnuntai on hyvä vähintään kerran kuussa pitää. Ehtii kunnolla päivittämään kalenterit, ja setvimään mitä alkavan viikon päivinä tapahtuu. Miettiä, mitä minäkin päivänä syötäisiin ja mitä ruoka-aineita siis tarvitaan. Käydä kaupassa. Selkkoa esiin lasten talvivaatteet ja kirjoittaa ostoslistan tarvittavien talvikenkien ja -takkien osalta.
Ehtii hiukan siistiä huushollia. Vaihtaa muutamat lakanat (olen jo muutaman vuoden ymmärtänyt mitä Vuosaaren aikanen naapuriystäväni, viiden lapsen äiti, tarkoitti kun puuskahti ettei ymmärrä mikä häneen meni, kun rupesi vaihtamaan kaikkien perheenjäsenten lakanoita samana päivänä). Ja puhtaita pyyhkeitä vessoihin. Järjestämään keittiön pintoja esille. Vähintään kurkistaa pihalle, ehkä hiukan haravoidakin.
Arkiviikko on huomattavasti helpompi aloittaa kun talo ja kalenteri ovat auttavassa järjestyksessä, vaatteet ja astiat puhtaina ja kaapeissa ruokaa. Harmi että tähän tilaan pääsee korkeintaan joka neljäs sunnuntai.
Poltergeist
Meidän isolla autolla on ennenkin ollut hullunkurisia vaivoja. Ensinnä tulee mieleen muutaman vuoden takainen tööttiongelma (auto tööttäsi aina kun ratti kääntyi, jos pakkasta oli yli 25 astetta).
Viime viikolla tuli esiin jonkinlainen poltergeist, joka tykkää kuunnella kovalla nuorisomusiikkia. Puoliso oli kahteen otteeseen tullut autolle töittensä jälkeen, ja auto oli soittanut kovalla Loop -kanavaa, vaikka radio oli pois lähtiessä ollut ollut pois päältä (ja virrat olivat poissa jne). Mysteeri!
Loppuviikosta kävin nukkumaan alakerran makuuhuoneessamme ja ihmettelin pitkin aamuyötä kun joku naapuri soittaa musiikkia niin kovalla. Ja vielä enemmän ihmettelin, kun sama meno alkoi seuraavana iltana kun olin käymässä nukkumaan. Kuuntelin jytää aikani, ennen kuin nousin ylös, laitoin kengät jalkaan ja lähdin aika ärtyneenä pihalle ottamaan selvää kuka ja missä. Oven avatessa ei kuulunut mitään. Jumputus alkoi vahvistua, kun kävelin pihatietä kadulle... jonka varteen olimme pysäköineet automme, siihen makuuhuoneen ikkunan alle. Ei kamala! Se oli taas se meidän bussi, joka jyski ja jytisi keskellä yötä niin että kuului varmaan kaikkiin naapureihinkin!
Ja se oli varmaan soittanut edellisen yönkin!
Juoksin aika kiireesti sisälle hakemaan auton avaimet ja irrotin radion paneelin kokonaan irti. Tämä temppu on nyt koetettu muistaa tehdä, aina kun on auto laitettu jonnekin parkkiin.
Viime viikolla tuli esiin jonkinlainen poltergeist, joka tykkää kuunnella kovalla nuorisomusiikkia. Puoliso oli kahteen otteeseen tullut autolle töittensä jälkeen, ja auto oli soittanut kovalla Loop -kanavaa, vaikka radio oli pois lähtiessä ollut ollut pois päältä (ja virrat olivat poissa jne). Mysteeri!
Loppuviikosta kävin nukkumaan alakerran makuuhuoneessamme ja ihmettelin pitkin aamuyötä kun joku naapuri soittaa musiikkia niin kovalla. Ja vielä enemmän ihmettelin, kun sama meno alkoi seuraavana iltana kun olin käymässä nukkumaan. Kuuntelin jytää aikani, ennen kuin nousin ylös, laitoin kengät jalkaan ja lähdin aika ärtyneenä pihalle ottamaan selvää kuka ja missä. Oven avatessa ei kuulunut mitään. Jumputus alkoi vahvistua, kun kävelin pihatietä kadulle... jonka varteen olimme pysäköineet automme, siihen makuuhuoneen ikkunan alle. Ei kamala! Se oli taas se meidän bussi, joka jyski ja jytisi keskellä yötä niin että kuului varmaan kaikkiin naapureihinkin!
Ja se oli varmaan soittanut edellisen yönkin!
Juoksin aika kiireesti sisälle hakemaan auton avaimet ja irrotin radion paneelin kokonaan irti. Tämä temppu on nyt koetettu muistaa tehdä, aina kun on auto laitettu jonnekin parkkiin.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Elämä muuttuu, hiljalleen
Lainasin vanhimmaiselle autoa päiväksi. Hän lähti ajamaan pikkusiskoaan koululle, ja takapenkille kömpi myös toinen lukiolaisemme.
Päivemmällä otimme tunnin omaa aikaa puolison kanssa, ja kävimme ihan oikeassa lamppukaupassa valitsemassa yövalon. Puhuimme siitä, missä asumme 12 vuoden päästä, kun kukaan lapsista ei enää ole kotona. Jäämmekö Jyväskylään (jonne kumpikaan ei oikein aidosti tunnu kotiutuvan) vai menemmekö Helsinkiin tai Rovaniemelle tai jonnekin ihan muualle. Asummeko useammassa osoitteessa tilanteen mukaan. Onhan siihen aikaa, mutta toisaalta ajasta 12 vuotta sitten ei tunnu olevan niin loputtoman kauan. Melko vapauttavalta tuollainen hypoteettinen pohdinta ainakin tuntuu.
Apollinaire sanoo: "Elämä muuttuu pysähtyneiden aaltojen vuorovesi".
Päivemmällä otimme tunnin omaa aikaa puolison kanssa, ja kävimme ihan oikeassa lamppukaupassa valitsemassa yövalon. Puhuimme siitä, missä asumme 12 vuoden päästä, kun kukaan lapsista ei enää ole kotona. Jäämmekö Jyväskylään (jonne kumpikaan ei oikein aidosti tunnu kotiutuvan) vai menemmekö Helsinkiin tai Rovaniemelle tai jonnekin ihan muualle. Asummeko useammassa osoitteessa tilanteen mukaan. Onhan siihen aikaa, mutta toisaalta ajasta 12 vuotta sitten ei tunnu olevan niin loputtoman kauan. Melko vapauttavalta tuollainen hypoteettinen pohdinta ainakin tuntuu.
Apollinaire sanoo: "Elämä muuttuu pysähtyneiden aaltojen vuorovesi".
tiistai 3. lokakuuta 2017
Laahus
Onko siitä nyt kaksi vai kolme vuotta, kun nyt 16-vuotiaan futistreeneihin ilmestyi valmentajaksi palavasilmäinen nuori mies, joka huonolla suomen kielellä ilmoitti että jos kaveria kiusaa harkoissa, se on sitten heti sata punnerrusta.
Pojathan söivät välittömästi uuden valmentajan kädestä, senhän arvaa. Ja se futisvuosi olikin kerrassaan hieno. Jalkapallon ja urheiluharrastuksenkin suhteen, mutta etenkin joukkueen hengen, murrosikäisten poikien kasvun ja hyvän esikuvan seuraamisen suhteen. Viime syksynä futisseuralla ei jostakin syystä ollut varaa pitää ko. valmentajaa leivissään, ja hän joutui etsimään uuden seuran jossa työskennellä (veikkaan jonkinlaista riitautumista). Lopputulema? Noin kaksi kolmasosaa joukkueen pojista siirtyi myös toiseen seuraan, eikä suinkaan lähtenyt kilvoittelemaan eri tasoisista B-junioripaikoista tässä entisessä seurassa.
Sehän meni hyvin.
Oma poika sinnitteli pari kuukautta ennen kuin antoi periksi ja lähti myös tuttuun joukkoon, olkoonkin että uusi seura ei kerta kaikkiaan ollut sen tasoinen johon valmentaja tai pojat olisivat olleet tyytyväisiä. Ja toiminta oli pääosin naapurikunnassa.
Eilen oli ollut tämän syksyn joukkuepalaveri, ja puheenaoleva valmentaja apuvalmentajineen oli esittänyt vaihtoehtoja. Vahvimmaksi näytti nousseen sellainen, jossa valmentaja lähtee rakentamaan ihan uutta futisjoukkuetta taas uuteen, tällä hetkellä vain futsalia pelaavaan seuraan.
Ilman kristallipalloakin voisin sanoa, että jos ja kun näin käy, valmentajan perässä siirtyy taas kokonainen laahus poikia. Pojilla ei ole seurauskollisuutta - mutta on halu pelata, ja koiramainen uskollisuus omalle valmentajalle. En osaa pitää sitä pahana, vaikka hiukan nolottaakin perheemme vuoden kestänyt asiakkuus tämän yhden seuran riveissä.
Pojathan söivät välittömästi uuden valmentajan kädestä, senhän arvaa. Ja se futisvuosi olikin kerrassaan hieno. Jalkapallon ja urheiluharrastuksenkin suhteen, mutta etenkin joukkueen hengen, murrosikäisten poikien kasvun ja hyvän esikuvan seuraamisen suhteen. Viime syksynä futisseuralla ei jostakin syystä ollut varaa pitää ko. valmentajaa leivissään, ja hän joutui etsimään uuden seuran jossa työskennellä (veikkaan jonkinlaista riitautumista). Lopputulema? Noin kaksi kolmasosaa joukkueen pojista siirtyi myös toiseen seuraan, eikä suinkaan lähtenyt kilvoittelemaan eri tasoisista B-junioripaikoista tässä entisessä seurassa.
Sehän meni hyvin.
Oma poika sinnitteli pari kuukautta ennen kuin antoi periksi ja lähti myös tuttuun joukkoon, olkoonkin että uusi seura ei kerta kaikkiaan ollut sen tasoinen johon valmentaja tai pojat olisivat olleet tyytyväisiä. Ja toiminta oli pääosin naapurikunnassa.
Eilen oli ollut tämän syksyn joukkuepalaveri, ja puheenaoleva valmentaja apuvalmentajineen oli esittänyt vaihtoehtoja. Vahvimmaksi näytti nousseen sellainen, jossa valmentaja lähtee rakentamaan ihan uutta futisjoukkuetta taas uuteen, tällä hetkellä vain futsalia pelaavaan seuraan.
Ilman kristallipalloakin voisin sanoa, että jos ja kun näin käy, valmentajan perässä siirtyy taas kokonainen laahus poikia. Pojilla ei ole seurauskollisuutta - mutta on halu pelata, ja koiramainen uskollisuus omalle valmentajalle. En osaa pitää sitä pahana, vaikka hiukan nolottaakin perheemme vuoden kestänyt asiakkuus tämän yhden seuran riveissä.
Erhe II
Menin perjantaina aamulla ihmeen aikaisin kirjastolle kirjoittamaan. Ihmettelin, kun ala-aulassa kuhisi väkeä ja porukka kantoi isoja kirjanippuja sylissään. INTO -KUSTANNUS JAKOI POIS ILMAISIA KIRJOJA! Voi hyvänen aika. Kamalan hankala oli raahata kirjoituspisteelle koneen ja muun omaisuuden lisäksi myös viidentoista yhteiskunnallisesti kantaaottavan kirjan pino!
Ja kuka nämä kaikki edes lukee?
On siis sellaista matskua kuin Suomen somalit, Eläimet yhteiskunnassa, Euroopan radikaali oikeisto ja Suomi öljyn jälkeen.
Ja kuka nämä kaikki edes lukee?
On siis sellaista matskua kuin Suomen somalit, Eläimet yhteiskunnassa, Euroopan radikaali oikeisto ja Suomi öljyn jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)