Varsiselleriä vaille valmis joulu

Aatonaaton ilta. Olemme ylenkatsoneet siivoamista ja ylenpalttista ruoanlaittoa ja olimme kaksi tuntia Leo's Leikkimaassa (vähän niin kuin Hoplop). Naapurin teini lähti myös mukaan. Aiemmin päivällä pojat tekivät lumitöitä (hämmästys!).

Lasten kasvaessa joulun tunnelma muuttuu, ohenee. Tuntuvat teinitkin aattoa kuitenkin odottavan ja sen rutiineja arvostavan. Mutta ehkä täytyy ottaa jotakin lisälapsia joulunpyhiksi sitten kun kaikki omat ovat kasvaneet teini-ikään ja sen yli.

Perinteistä puheen ollen. Lasagne on italialaista jouluruokaa, ja viime vuonna teimme vaihto-oppilaan mahtavalla reseptillä lasagnea tapaninpäiväksi. Nyt oli ajatus uudistaa tämä, ja ikään kuin aloittaa uusi perinne. Mutta! Kriisi! Kaupoista ei löydy varsiselleriä, ja ilman sitä ei tule lasagnea. Ja ajattelin, etten lähde varsisellerillä joulunpyhiä pilaamaan.

Kuusi on kylppärissä sulamassa. Osa lahjoista menee vielä pakettiin illemmalla. Läheisiä on muistettu puhelinsoitoilla ja erilaisia läheisryhmittymiä whatsup -viesteillä. Yhden ystävän kanssa on sovittu tapaaminen Tukholmaan tammikuuksi, ja tämä on niin harvinaista herkkua että tuntuu ihan joululahjalta. Suklaata on. Lohta on, ja ihan vähän poroa ja ihan vähän lampaan savupaistia. Luumurahkaa on.

Luntakin on. Ja vuoden lyhkäisin päivä jäi jo taakse. Kyllä tämä tästä. Joulun iloa ja valoa meille kaikille!

Puolivaloilla kohti loma-aikaa

16-vuotias sai vaihto-oppilaaksi lähtöön välttämättömän dokumenttinipun, hakupaketin, eilen valmiiksi. Antoi ja annoimme ehkä itsestämme tasapainoisen, ehkä riittävän realistisen kuvan. Pientä silottelua?

18-vuotias löi meidät ällikällä ja aikoo tuoda poikapuolisen kaverinsa käymään. Äidin reaktio? Täytyy imuroida! (Hauska huomata, että oma ja puolison suhtautuminen on aika rauhallinen, ilahtunut.)

Kävin luopumassa Jyväskylän yliopiston avaimista ja affiliaatiosta. Laitetaan munat Lapin yliopiston koriin toistaiseksi.

Jaksaminen alkaa olla hiukan vajaata, onhan joululoma ovella.

Best retards, kuten hakupaketin kirjeeseen olisi poika halunnut kirjoittaa.

Horrostaen

Valon määrä on hyvin vähäinen.

Onneksi sentään on  lunta.

Tuttavien facebookiin kirjaamat vuodenaikaan liittyvän angstin muodot huvittavat, joskaan ei ehkä omalle kohdalle osuva, lumilingon pilaava lampaantalja naurattaisi.

Ennen joululoman alkua tuntuu että on pakko setviä monia asioita, osa liittyy terveydenhoitoon, osa taloudellisiin kuvioihin tai töiden mahdollisiin jatkoihin, osa lähtevään vaihto-oppilaaseen tai meidän perheen isäntäperhehakemukseen. Kaikessa tässä viestinnässä on oltava aika rehellinen ja henkilökohtainen, kumman avoin ja haavoittuva on jaksettava olla. Monesta asiasta yhtä aikaa, ja nopeasti ja tehokkaasti.

Enää kaksi aamua kun kello soi seitsemältä. Sitten taas nukutaan.

Ajattelee, ajattelee; kirjoittaa, kirjoittaa

Työviikko Rovaniemellä kohta takana. Tällä kertaa ohjelmassa oli vähemmän tapaamisia ja enemmän käsikirjoitusten työstämistä. Moni työ on ajatusvaiheessa, eli ei päästä tekemään mitään kovin konkreettista. On ideoitava, edistettävä ajatuksia, rakennettava uusia ajattelukuvioita. Hahmotettava, järjestettävä asioita päässään loogisesti. Mielekästä ja palkitsevaa, mutta aika rasittavaa, kun sitä tekee viisi päivää putkeen.

Ja sotkuisia muistiinpanoja tulee paljon.

Onneksi paikallisystävän kanssa on lisäksi saanut istuttua iltaa ja puhuttua muustakin kuin tieteestä. Erikoista siinä on ollut se, että tavoistamme poiketen olemme olleet aikaisessa aikataulussa. Esim. maanantaina hoidimme "illanistumisen" klo 16 ja klo 20 välillä. 

Kaupunki on oikea winter wonderland, kun turisteille on annettu pulkkia ja tehty luistinrata kävelykeskustaan ja on lunta (ja lisää tulee!), hämärää ja jouluvalot.

Päivän valoisia tunteja ajatellen klo 16 on tietenkin jo ilta.

Schrödingerin kello

Tiedättehän Schrödingerin kissan, joka teoreettisen fysiikan tunnilla ajatusharjoituksessa on laatikossa, ja ennen kuin laatikkoon kurkistetaan, voi olla joko elävä tai kuollut? Näinä kaamosaamuina herätyskelloni on jonkinlainen Schrödingerin kello. Niin kauan kuin sitä ei vilkaise, se saattaa olla vaikka kuinka vähän. Mikä onkaan masentavampaa, kuin huomata että herätys soi vaikkapa neljän minuutin päästä.

Toisaalta lämpimässä peiton alla tulee oltua usean torkutuksen ajan, ja sitten onkin koko lössi kiireessä ja melkein myöhässä.

Eilinen kaamospäivä oli ensin täynnä JAMK:in lähiopetuspäivää (hauskoja ajatuksia ajatushattujen käyttöön liittyen, lievää epävarmuutta siitä onko jossakin suuri kasvatustieteellisen tiedon valtameri, johon meillä täydennysporukoilla ei ole pääsyä), ja sitten aika riitaisaa oloa kotona teinien keskuudessa.

Tänään onkin ollut kummallinen epäpäivä, jona ei saa tartuttua mihinkään ja itsenäisyyspäiväkin tulee kaikkine Suomi 100 -kohkauksineen. Päädyimme suunnittelemattomasti puolison kanssa yläkoulun juhlaankin. Olihan siellä energiaa, kun satoja lapsia ja nuoria oli lyöty kasaan.

Huomenna puoliso ja 16-vuotias Kuopioon juoksukisaan, minä kuskiksi. Haetaan mummu mukaan, hän on siellä yhden tädin luona synttärikahveilla. 8-vuotias menee kaverille yökylään, kotiin tullessamme haemme molemmat tytöt meille. Sitten seisova pöytä ja kättelyitä. Just nyt väsyttää. Ehkä huomenna illalla on hyvä mieli istua sohvalla syömässä karkkia.