Tammikuu: voiton puolella

Tilanne.

Puoliso osti jääkiekkosyistä kuukaudeksi cmore -palvelun, eli olen katsonut talviurheilua kuten ennen vanhaan. Nuorimmainen on katsonut Olipa kerra avaruus. Muuten palvelu ei oikein tunnu meille tarpeelliselta.

Täitä on häädetty vaivattomalla shampoopesulla ja raivostuttavalla tsiljoonan hiuksen selkkoamisella ja munien nyppimisellä. Minulta kaverit hävisivät heti ekalla pesulla eikä muniakaan ollut. Nuorimmaisen viidakko on niin valtava, että munien nyppimistä tuntuu riittävän... ja riittävän... ja riittävän. Mistä saisi sellaisia apinoita, jotka istuisivat lapsen vieressä ja kärsivällisinä nyppisivät? Lapsi voisi opettaa sille samalla viittomakieltä ja ne voisivat keskustella lajienvälisistä eroista ja yhtäläisyyksistä.

Puoliso hiihtää. Nuorimmainen on oppinut uimaan kunnolla, ja hyppiimään altaaseen.

Lapset ovat muutenkin ihan reippaita ja ihania. Lukiolaiset tosin ovat järjestäneet meille parin viikon päähän kansainvälisyyttä, eli 1-2 vierailevaa ranskalaispoikaa asuu meillä muutaman päivän. Täytyy imuroida yläkerta.

Itse olen viikonlopun laittanut ruokaa ihanasti oman mielen mukaan. Munakoisoa juuston kera. Munakoisopizzaa. Tomaatti-vuohenjuustopastaa kanalla ja nyhtökauralla. Kokeellisia (pahoja) lettuja. Ja valmistaudun siihen, että saan matkustaa keskiviikkona muutamaksi päiväksi Tukholmaan. Ah. Tukholma. Verkostoitumista ja pätemistä tutkimushankkeen tiimoilta. Saan myös tavata ystävän, jonka kanssa olen edellisen kerran ollut samalla paikkakunnalla vuonna 2010. Ah.

Ja tammikuun on kääntynyt voiton puolelle, ja valon lisääntymisen jo melkein näkee.

Lisätyö

...ja kun tuntuu, että tammikuussa jaksaa just sen mitä kalenterissa lukee eikä yhtään ylimääräistä, jää päätä raapiessa kynnen alle pikkuinen hyönteinen. No täitartuntaa meillä ei ole ennen ollutkaan! Ja taisi nytkin jäädä äitiin ja (nuorempaan) tyttäreen.

Onneksi se ei nykyään vaadi suursiivousta eikä DDT:tä. On pesty päät, vähän kammattu, ja vaihdettu lakanoita.

Jäämme seuraamaan.

Huoh.

Kömmimme peiton alta

Reilut kaksi viikkoa nukuttu pitkään, valvottu pitkään, syöty paljon, oltu paljon samojen seinien sisässä. Ehkä hyväkin, että arki hiljalleen alkaa? Sitä ei tosin tuntunut klo 6:50, kun herätykset alkoivat soimaan.

Joulu rauhoitti ja toi iloa: lohta, Lapista ostettuja lihamaistiaisia, Big Bang Theory ja Sillan uusi kausi, suklaata, joulukuusi.

Huono vuorokausirytmi, iltapäivälle nukkuvat teinit ja liian vähäinen määrä raitista ilmaa myös nosti ärtymystä pintaan. Ja ajatuksen, että kun kaikki omat ovat teinejä, tarvitsemme varmaan joitakin varalapsia tai tukiperhetoimintaa - muuten lomat ja juhlapyhät tuntuvat merkityksettömiltä.

Lepääminen on ehkä ladannut akkuja koulua ja liikuntaharrastuksia kohtaan (lapsilla) ja työn taas aloittamista kohtaan (itsellä). Sukua on nähty. Äidin luona on oltu loppiasen tienoo. Uudenvuoden juhlintaan on osallistuttu kotikadulla (ihmeellistä olla kaupungissa uutta vuotta!). Nuorimmainen on oppinut luisteluhiihdon ja uskaltaa lähteä yksin hiihtämään.