Nokka kohti pohjoista

Tulinko viime viikolla Rovaniemeltä? No, auto käynnistyy taas huomenaamulla pohjoiseen. Mutta nyt menemme Kilpisjärvelle, ja ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen pääsiäisenä. Ennen vanhaan nuorina ja köyhinä ja pikkulapsisina jatko-opiskelijoina olimme siellä kaksi viikkoa joka ikinen kevättalvi. Sen jälkeen ei ole ollut aikaa eikä rahaa (=palkkaa siellä olosta). Ihanaa lähteä. Vaikka matka on pitkä. Odotan rauhaa, mahdollisuutta ulkoilla jos sitä haluaa, pohjoisen valoa, maisemaa.

Paljonpaljon

Täyttä elämää tämä kevät.

Vanhimmainen pölähti käydä kotona ja oli aurinkoinen ja tyytyväinen ja oppinut laittamaan kaalipataa. Muuten mietimme ensi syksyn mahdollista vaihto-oppilasta. Thaimaalainen tyttö??

Viime viikko oli taas työskentelyviikko pohjoisessa. Kollegoja (ja vanha ystävä) jo Oulussa. Jatkoivat Kiirunaan pitämään poromiesten kanssa työpajaa. Ahkerat kolme kirjoituspäivää Rovaniemellä, näistä kahtena myös pomon kotona (kun uusi lapinkoiranpentu ei sallinut pomon poistua kotoa). Majoittuminen yhden kollegan luokse, jossa myös kanssani seurustelivat kaksi porokoiraa.

Työt tuntuvat etenevän mielelläästi: hakemus, kahden tulevan konferenssin abstraktit, yhden artikkelin viimeistely, toisen korjaukset. Iltalukemiseksi olen kahlannut läpi aiheeseen liittyvää vanhaa historiaa: Johan Turinin Kertomus saamelaisista ja Itkosen Suomen lappalaiset.

Tuntuu ihan sopivalta hetkeltä mennä tiistaina lasten lukiolle kertomaan tutkijan työstä.

Koulukasvatuksen ja koululaisvanhemmuuden superpäivä

Nyt on päässä väsynyt mutta hyvä olo.

JAMK:n hitaiden opettajaopintojen nimissä olin varannut yläkoulun puolitutulta matikka-fysiikka-kemia -opelta mahdollisuuden seurata häntä koko koulupäivän ajan. Seurasin. Olin mukana seiskojen kemiantunnilla, kasien fysiikan kaksoistunnilla ja seiskojen matikantunnilla. Bonuksena ko. ope sijaisti yhdellä ysien matikantunnilla ja saman porukan valinnaisella ATK-tunnilla. Sain aika pläjäyksen sisältöjä, käytänteitä ja teinilaumahallintaa ja hyvät keskustelut päälle. Ympäristönä yläkoulu on hurjan hieno, korkeaenerginen paikka. Ja siellä tehtävä työ merkityksellistä. Raskaalta saattaisi tuntua se jatkuva ja jatkuvasti muuttuva ihmiskontakti, vuorovaikutuksen määrä. Hyvä päivä.

Jatkona sitten kakkosluokkalaisen perheiltaan syömään sipsiä ja hihittelemään toisten äitien ja isien kanssa, luokkaretkitunnelmissa. 

Aikakone

Meillä ei ollut lapsia kotona perjantai-illasta sunnuntain aamupäivään. Meillä oli aikakone siihen aikaan, kun olemme kypsässä iässä ja meillä on koko talo itsellämme. Tuntuikin ihan aikakoneelta. Ohjelmassa oli puolison kestävyysurheilua, ampumahiihdon katsomista TV:stä, ystäväpariskunnan kanssa juotua teetä ja sen sellaista. Aikuista puuhaa! Mutta sellainen olo jäi, että kyllä tuon puolison kanssa jaksaa olla silloinkin, kun ei ole muita perheenjäseniä kotona.

Se on hyvä se.

Oppia ja opetusta

Tällä viikolla on ollut JAMK:n opiskelupäivä ja pitkästä aikaa oman hydrologian opetuksen aloitus. Tuntuu virkistävältä - myös siksi, että paikalla oli yli 20 opiskelijaa opintojakson statuksen muututtua pakolliseksi. Ja oma osaaminen on ihan selkeästi parempaa kuin aikaisemmin. Sekin ilahduttaa.

Tänään lajittelimme yli sadan vesiasioihin liittyvän lehtileikkeen kokoelmani. En ohjannut luokittelua lainkaan. Niinpä siellä oli asiallisten ("lumi ja jää", "rakennetun ympäristön suunnittelu") joukossa myös sellaisia kuin "eläimet" ja "henkilövahingot".

Sata kesää, tuhat yötä (ainakin)

Pakkanen lauhtui.

16-vuotiaan pitäisi hakea S-ryhmän kesätöitä, ja siksi eteisen pöydällä pyörii "sata kesää, tuhat työtä" -mainoskortti. Jakuvasti soi siis päässä puolison väärin laulama vanha hitti.

"Sata kesää, tuhat yötä, ainakin, luona PAKASTETUN".