Keskikesän juhlaa

Juhannus puolityhjässä Helsingissä. Rauhaa. Ulkomaalaisten turistien kanssa hotellin ylimmän kerroksen saunalla, junia laskien ja kaupungin kattoja ihaillen. Roskaruokaa ja jalkapalloa TV:stä. Päiväretki Vuosaareen vanhoille kotikulmille ja puolison siskon tapaaminen. Linnanmäellä jossa ei tarvittut jonottaa. Puiston puita ja talvipuutarhan ruusuja. Orastavaa ikävää takaisin pääkaupunkiseudulle, josta ei kovin paljon pahaa sanottavaa ehtinyt kertyä, ennen kuin sieltä pois muutimme kymmenen vuotta sitten. On siinä oma tenhonsa.

Nyt alkaa itsellä lomaviikko: huomenna äitini ja kahden lapsen kanssa mökille ruohonjuuritasolle. Yksi lapsista menee jalkapalloturnaukseen ja puoliso työskentelee. Seuraava viikko on siat pellossa -viikko, sillä nuorimmainen on leirillä. Itse ajattelin nukkua, tehdä töitä ja katsoa lisää jalkapalloa - aikatauluista välittämättä.

Merkkivuosia

Viikonloppuna oli Tikkakoskella Ilmavoimien satavuotisjuhlat, ja siellä oli 16 000 ihmistä ihmettelemässä. Myös meidän 17-vuotias ilmailuinnostuja.

Taloon muuttamisesta tuli viikonloppuna kymmenen vuotta. No, on se lapsikin kasvanut aika paljon, joka silloin nelivuotiaana seisoi ovensuussa ja osoitteli sormellaan minne mikäkin huonekalu olisi menossa.

Itsellä iso huojennus siitä, että neljän työreissun viiden viikon jakso on takana. Jakso ennakoitiin ja myös todettiin raskaaksi. Nyt alkavat työasiat olla sellaisessa ojennuksessa, että muutaman kirjoitus- ja sähköpostipäivän jälkeen voisi laskeutua juhannukseen, ja kohti lomaa. Futista tulee telkkarista joka päivä, koko päivän. Ah.

Meillä nukkuneet biologitkin lähtivät viikonloppuna. Toinen joutui viimeisenä aamuna heräämään aamuneljältä. Toinen oli pudottanut puhelimensa suohon Pyhä-Häkissä. Ja toisaalta nähnyt liito-oravan Jyväskylässä. Tyytyväisiä olivat.

(Biologeista kun on puhe, pakko kertoa millaista maastotyötä yksi läheinen kollega oli päässyt tekemään. Olivat sahanneet isojen haapapuiden yläoksilta lehtiä irti, 15m pitkällä sahalla! Vähän oli kuulemma pelottanut.)

Kymmenen vuotta samassa osoitteessa

On tullut täyteen kymmenen vuotta muutosta tähän taloon ja tälle paikkakunnalle.

Yhteenveto: kaupunkiin emme ole (lapsia lukuunottamatta) vieläkään kunnolla juurtuneet, emmekä varmaan juurrukaan. Mutta talo on ollut koti. Ja tämähän oli tarkoituskin, kun hitaasti ja huolella taloja silloin katselimme - löytää sellainen, josta ei tarvitse olla heti pois muuttamassa.

Talo on aiheuttanut huolta ja vaivaa kuten omaisuus aina, mutta tarjonnut myös hauskoja ja luovia mahdollisuuksia asuttaa isoa perhettä ystävineen, sukulaisineen ja muine hang-around -jäsenineen. Liian tiptop ei ole tarvinnut olla, kun ei talokaan ole. Remonttien suhteen olemme pysyneet kohtuudessa - pakollisten (kylppäri, katto, viemäri) lisäksi on tehty vain ihan pientä pintaremonttia kahteen huoneeseen. Sormia syyhyttäisi vaikka mikä, mutta ei ole aikaa eikä henkilöresursseja, vielä. Alapohja pitäisi eristää paremmin, ja saunamökki joko polttaa tai laittaa kokonaan uusiksi. Mutta näihin ei ole taas varaa, vielä. Piha pitäköön yllä biodiversiteettiä. Puoliso on onneksi innostunut raivaamaan puskia ja huolehtimaan orapihlaja-aidasta.

Talo on tarjonnut turvalliset puitteet moneen. Täällä on kuntoiltu, tehty töitä, harrastettu, opeteltu akupainantaa ja pidetty epävirallista synnytysvalmennusta. On riidelty ja pidetty hyvänä, hoidettu vauvaa, kasvatettu teinejä, huolehdittu koululaisista. On juhlittu synttäreitä, ripillepääsyjä, väitöskirjaa. Majoitettu sekalaista sakkia monesta maasta.

Lähetetty yksi lapsi jo omilleen.

Hyvä talo tämä on meille ollut. 

Ulkonäkökeskeistä?

Maitopurkin kyljessä lukee: "pakkaus on täysin kasvipohjainen". Nuorimmainen lukee: "rakkaus on täysin kasvopohjainen". No niin se ehkä joskus on!

Kesäkuun kymmenes

Takana:

Pikainen käynti pohjoisessa: nukkumista kylmässä mökissä ja lämpimässä B&B -huoneessa. Poroparlamentin kaikki höpsöys laajassa mittakaavassa, kun 70-vuotisjuhlan kunniaksi oltiin viety koko poroisäntä- ja tutkijakööri Santa Parkin luolastoon.

Hääpäiväkin oli jossakin välissä. Ja toiseksi vanhimmainen täytti 17v.

Vanhimmainen oli päässyt kesätyössään laskeutumaan viemäriin.

Jyväskylä Cup ensin palellen ja sitten paahtuen. Ja pari meille majoittuvaa kansainvälistä biologia pyörähti nukkumassa yhden yön ennen maastoretkelle lähtöä. Tulevat huomenna takaisin.

Edessä:

Perheen viidestä kotona asuvasta jäsenestä neljä hajaantuu tiistaista perjantaihin eri osoitteisiin (on yksi leiri, pari työkeikkaa, yksi mummilassa kyläily). Jätämme 17-vuotiaan huolehtimaan sohvasurffereista.

Miten niin liikaa kaikkea?

Pyy, maailmanloppu, luonnoslaatikko

Suomalaisilla on omituisen paljon sanontoja pyistä. Pyyt ovat pivossa ja sitten on se pyy joka pienenee maailmanlopun edellä.

Olen ajatellut lopettaa tämän blogin säännöllisen ylläpidon tänä kesänä; kymmenen vuotta (!) oman elämän kirjaamista on tulossa täyteen. Ehkä nyt olisi hyvä vaihe ottaa tekstit vaikkapa talteen. Ja olla kantamatta minkäänlaista huolta siitä tuleeko päivityksiä viikoittain, kuukausittain vai vuosittain. Eli tulevien tekstien määrä pienenee, kuin pyy maailmanlopun edellä.

Tähän liittyy sekin, että vuosien varrella olen tallentanut lukuisia luonnoksia. Kävin nämä läpi, ja jäljelle jäi ehkä 17 tekstiä jotka mielellään vielä julkaisisin. Tälle luonnoslaatikolle on varmaan pakko palata melko tiheään tahtiin (ja nostaa postausvirtaan oudon vanhoja juttuja), jos mielin saada nämä ilmoille ennen blogin hiljaiselolle laittamista.

Ajankohtaista: koulut loppuivat. Meillä on mummo käymässä, ja eilen olivat myös mummi ja pappa Söimme taas 9 vuotta täyttäneen synttärikakun, ja toisen joka tehtiin pian 17 vuotta täyttävän kunniaksi. 

Omena ei pudonnut kauas

Kesäkuu hiipi kalenteriin huomaamatta. Koulujen loput huomenna.

Omillaan asuva vanhimmainen on ollut huolissaan siitä miten hän kustantaa kesän elämisensä (opintotuki ei tipu tilille kesä-elokuussa). Työtä ei tuntunut löytyvän vaikka sitä miten haki. Ja oli tytöllä hiukan mielessä sekin että jaksaako sitä edes paahtaa siivousta joka päivä koko päivän - tai jos jaksaa, jaksaako sitten taas skarppina abivuotta lähteä paahtamaan.

Sattui tulemaan puhe siitä, miten puolison pikkufirman pitkäaikainen kesänuorukainen on siirtynyt elämässä eteenpäin eikä firmassa nyt oikein tiedetä kuka tekee kesän aikaiset ylimääräiset autolla ajamiset, mittalaitteiden kantamiset ja pienet ATK-hommat. Paikalla ollut tytär kysyi että ottaisiko ne hänet. Hän osaa peruuttaa peräkärryäkin. No usutettiin kysymään. Hauskan mahdollisuuden osoittaa kykenevyytensä antoi se, että Jyväskylässä sattui olemaan firman auto, joka oli ollut korjattavana täällä, ja joka piti ajaa Espooseen. Sopivat että työnhakija tulee työhaastatteluun tuoden samalla auton. No kuinkas kävi? Auto hajosi uudelleen Lahden moottoritielle, ja hakija sai soittaa hinausauton, järjestää korjauksen, ja selvittää sitten tiensä haastattelijan luokse. Kuten ajattelinkin, heillähän synkkasi oikein hyvin kaiken tämän jälkeen, ja nyt on kuulemma ensi alkuun kesäkuuksi työsopimus hoidossa. Majoituspaikaksi järjestyy mummin ja papan asunto Järvenpäässä, ellei tyttö tehokkaasti ala lämmittelemään kaverisuhteita, joita pääkaupunkiseudulla oli mukavasti silloin kymmenen vuotta sitten ennen muuttoamme.

Minusta tämä on oikein hyvä järjestely. Tyttö sopii tuohon porukkaan hyvin ja firman toiminta on hänelle hyvin tuttua. Hän on myös riittävän reipas ja käytännönläheinen noihin hommiin. Ja jos homma toimii molempien osapuolten puolesta, siinä on firmalla kesätyöläistä moneksi vuodeksi eteenpäin.