Ruokalistalla oli eilen äidinmaitoon tehtyä perunavelliä. Koko perhe liehui syöttötuoliin tyynyllä pönkätyn vauvan ympärillä niin kuin ei olisi ennen mössöjä syövää lasta nähnytkään. Hyvä kun äiti sai lusikan työnnettyä jostakin välistä. Perunaa meni joitakin lusikallisia, toki epäluuloisen ilmeen kera, eli eiköhän tämä tästä saada osaksi päiväkuvioita. Jonkin verran uusi ruoka-aine vissiin myllersi mahassa illalla. Katsotaan miten tänään käy.
Olemme menneet kiinteiden aloituksessa hitaalla ja kokeilevalla menetelmällä kaikkien lasten kanssa, isänsä on kuitenkin sen verran allerginen. Noin yksi uusi ruoka-aine viikossa siis, eikä mitään yleisallergisoivaa ennen kuin isompana. On hirmu hauskaa laatia listoja siitä, missä järjestyksessä ruokia kokeillaan. Peruna, parsakaali, kukkakaali, mustikka ja luumu ovat nyt ekana vuorossa. Viljoilla ja lihoilla ei pidetä kiirettä. Kovin luonnonmukainen tällainen systeemi ei ole, täällä on kiinnostava teksti siitä miten vauva alkaa syödä kiinteitä luonnostaan.
Tuonne sivupalkkiin voisi halutessaan laittaa rokotusprojektinkin, sen verran kömpelösti tuntuvat kotikaupungin sikainfluenssarokotukset sujuvan. Meillä on nyt rokotettu kuudesta yksi, se allergikko ja astmaatikko. Mutta hyvä kun hänet, meillä muilla ei varsinaisesti pitäisi olla hätää vaikka tauti iskisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti