Pöperöitä ja tyttökirjoja

Onko tämä suvaitsemattomuutta, onko tämä kyvyttömyyttä lukea muuta kuin kevyttä dekkarihömppää vai onko tämä vain lyhyttä pinnaa? Aloitin lukemaan kehuttua Rajaa Alsanean kirjaa Riadin tytöt. Pääsin sivulle 21 kun keitti yli. Nyt ei ole kysymys kirjan huonoudesta tai eri uskonnoista, nyt on kysymys skandinaavisin silmin täysin yhdentekeviin yksityiskohtiin takertumisesta, niin tytöillä kuin heidän lähipiirillään ja yhteiskunnallaankin. Millaisella yhteiskunnalla on ollut ja on aikaa ja energiaa vahtia mitä kukin laittaa päällensä? Tai kenen kanssa kukin kaupungilla kulkee tai kulkeeko. Jokin aika sitten radiouutisissa kerrottiin Sudanissa vangitusta naisesta, jonka rikos oli ollut housujen käyttäminen. Kymmenvuotiaan naisenalun ilme oli näkemisen arvoinen. ”Miksi?”, hän kysyi vilpittömän ällistyneenä, kykenemättömänä näkemään teossa mitään erikoista. Hurraahuuto skandinaaviselle tasa-arvolle ja terveelle välinpitämättömyydelle! Vaikka kolikon kääntöpuolella olisi kuinka alkoholin väärinkäyttö ja teiniraskaudet – kyllä otan sata ja miljoona kertaa mieluummin ne JA vapauden tehdä työtä, mahdollisesti jopa kutsumuksensa mukaista työtä, olla tasa-arvoinen osa perhettä ja sukua, olla vapaa menemään ja kulkemaan ja tekemään ja ajattelemaan ja sanomaan ja vaikka mitä.

Asiasta keveämpään. Kehuin kokanneeni viime viikonloppuna pöperöitä, joita kymmen- ja viisivuotiaat eivät meillä söisi. Tässä niistä kaksi:

Tonnikalasalaattiin tulee kierrepastaa, tonnikalapaloja vedessä, punaista paprikaa, herneitä, omenaa, juustokuutioita, tilliä, suolaa, mustapippuria ja majoneesia. Se on tosi hyvää!

Välipala- tai iltapalapöperö tehdään tehosekoittimessa, ja siihen tulee sekalaisia marjoja pakastimesta, luonnonjugurttia, maitoa, sokeria, oliiviöljyä ja täysjyvämuroja. Tämän nauttimista täytyy varoa jos on ihan terve, saattaa saada supervoimat.