Puoliso järjestää lisäohjelmaa

Puoliso on tehnyt väitöskirjaansa aika monta vuotta, ja nyt tuo mokoma aikoo väitellä. Voineeko kieltääkään, vaikka touhua riittää ovista ja ikkunoista muutenkin. Kirjat on painatettu, salit ja vastaväittäjät varattu, kahvitukset, karonkkapaikat ja -menut, ja –kutsut hoidettu. Puoliso käy töissä ja hoitaa osansa kodista ja perheestä, ja sen lisäksi valvoo myöhään stressaten väitöksestä, yrittäen lukea kirjaansa läpi (kamalaa kuulemma) ja katsoen huonoja ohjelmia TV:stä. Muistelen, että viimeiset viikot eivät olleet kovin mukavia, mutta toisaalta helpotus jälkeenpäin oli valtava.

Teimme yhteispäätöksen juhlia asiaa nyt oikein kunnolla. Helsingissä on tosiaan väitöksen jälkeen kahvitus ja illalla kunnollinen juhlava karonkka. Seuraavana päivänä siirrymme juhlimaan puolison vanhempien luo hänen sukunsa ja ystäviensä pariin. Ja sitä seuraavana päivänä juhlimme vielä täällä Keski-Suomessa kutsuen paikallisia ystäviä, työtovereita ja minun sukulaisiani. Seuraavat juhlat, jotka tässä huushollissa järjestetään, ovat suurella todennäköisyydellä jotenkin lasten asioiden liittyviä.

Helsingin yliopistosta väitteleminen on aikamoinen taitolaji. Vuosisataiset perinteet ja monien uudistusten tuomat muutokset ovat muokanneet työn esitarkastuksen, painatus- ja väittelyluvan saannin, itse väitöksen yksityiskohdat, pukeutumisen ja juhlaetiketin monimutkaiseksi. Sitä kuvaa netistäkin löytyvät ohjeet väittelijälle – useita kymmeniä kohtia sisältä muistilista kaikesta mahdollisesta. Joskus tuntuu, että vähempikin riittäisi. Että testataanko tässä kaiken lisäksi yksityiskohtaisten ohjeiden noudattamiskykyä ja muistia. Rahaakin menee mm. frakin vuokraan tai hankkimiseen (vastaväittäjäkin tarvitsee yhden…). Mutta toisaalta – tietääpä ainakin ettei ole mennyt se matalimman aidan kohdalta, ja mainitsinko jo siitä jälkikäteen tulevasta helpotuksen tunteesta - ?