Ensimmäinen adventtisunnuntai on takana ja joulukuukin avautunut, eli aloitan joulukauden soittamalla itselleni Rajattoman muutaman vuoden vanhalta joululevyltä Joululaulun Topeliuksen sanoihin. Tämä laulu kokoaa yhteen jo monen joulun hyvät tunnelmat: lämpimän hämärän, tuoksuu hyvältä, on juuri syönyt tai aikoo kohta syödä hirven lihaa tai lohta tai marmeladia tai luumurahkaa tai imellettyä perunalaatikkoa. Kuusi seisoo nurkassa ja siitä hohtaa se ihana kuusenkynttilöiden valo. Ei ole tarvinnut herätä aikaisin eikä tarvitse tehdä töitä moneen päivään. Ulkonakin on kaunista ja lumista. Saunasta voi kävellä pakkasessa sisään, jos ei olisi niin likinäköinen, näkisi kaukana korkealla tähtiä, ja ympärillä metsän pimeyden. Myöhemmin saa lahjoja. Tämä tunnelma on sekoitus muistoja lapsuudesta ja nykyisiä
oman perheen jouluperinteitä, ja toiveita. Ja vaikka muistot ja nykyjoulu rakentuvatkin paljolti materiaaliselle hyvälle - ruokaa ja tavaraa - on siellä sisällä ja takana se mysteeri.
Tervehtii jo meitä joulu ihanin.
Tuli kylmän teitä, armas kuitenkin.
Joulu tupaan astuu meille hymyten.
Pyörii lapsiparvi juhlapukuinen.
Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo
sydämemme johtaa seimen lapsen luo.
Loista joulutähti, tielle lapsuuden!
Mielelläni aina sinuun katselen.
(Z. Topelius)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti