Niin se viikonloppu. Saimme lentomatkustajat kentälle ja menimme loput Järvenpäähän mummin ja papan luo. (Oli puhetta että jos ilmastokokouksessa kielletään lentomatkailu kokonaan odotamme heitä laivan ja junan kautta kotiin vasta joskus uuden vuoden tietämissä. No, se uhkakuva ainakin poistui kokouksen päätyttyä valjusti.)
Kymmenvuotias ehti tavata viikonlopun aikana entisiä luokkakavereita itäisestä Helsingistä ja viettää rennon vuorokauden tätinsä luona keskisessä Helsingissä (Luulen, että nämä käynnit tulevat entistä tärkeämmiksi kun teinivuodet alkavat.) Viisivuotias sai tavata entisen rakkaan hoitotätinsä ja käydä entisessä tutussa leikkipuistossaan. Me kaikki yhtäläisesti saimme olla isovanhempien huomassa ja seurustella villakoirankin kanssa. Hyvä oli.
Se mikä ei ollut hyvä oli keli. Säätiedotuksiin uskoen lähdimme sunnuntai-iltana liikkeelle lasten kanssa, vauvaa oli onneksi valvotettu menestyksekkäästi ja hän nukkui melkein koko matkan. Lumisade ei suinkaan hellittänyt kohta lähdettyä vaan satoi sinnikkäästi Keski-Suomeen saakka. Välillä pelotti. Ajelimme rauhassa ja onneksi yksikään rekka ei ajanut kylkeemme eikä auto muuten vaan ajautunut ojaan eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Vastuu lapsista tuntui voimakkaasti. Olisi ollut järkevintä jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta mistäs nämä aina ennalta arvaa.
Nyt saadaan olla kotona ensi maanantaihin asti, jolloin siirrymme äitini luokse uuden vuoden tienoiksi. Huomenna tulevat loputkin kotiin. Laskeudumme jouluun, keitämme hirvipaistin ja syömme suklaata, nostamme kuusen sisälle. Toivomme että ulkosaunan vesijohto sulaa ja pääsemme joulusaunaan. Kaikille rauhallista ja iloa tuovaa joulun aikaa!
2 kommenttia:
Hei, Picea,
riemullista ja rauhaisaa joulua sinulle ja perheellesi.
Saat perhe-elämäsi kuulostamaan jotenkin sellaiselta, että teillä voi hyvinkin olla yhtaikaa noita molempia.
Kiitos toivotuksista ja kauniista sanoista! Onhan tämä elämä välillä rähinäistä ja riitaisaakin, mutta onneksi usein myös riemullista.
Lähetä kommentti