Ijjoja

Meillä on iijja -vaihe taas menossa. Perässä kävelee hyvin lyhyt ihminen, jolla on kuvakirja tiukasti kaksin käsin edessään, ja joka tökkii sillä toisia, mieluiten aikuisia: "Iijja, iijja, IIIIIJJJJAAA!!!!" Sitten välillä luetaankin. Meillä menee teoksia nimeltä Mitä vauva löytää, Missä kenkäni ovat, Voi ei, Dumbo, Maatilan kymmenen kananpoikaa, Kymmenen leppäkerttua, Lurpan luunetsintä. Hiukan enemmäntekstiä sisältäviäkin on jo luettu, kuten vanhoja Minttuja, Tomppia ja Buu ja Bää -kirjoja (aivan ihania). Todettiin puolison kanssa, että hetkeen ei ole tarvinnutkaan / saanutkaan istua sohvalla pitkiä pätkiä kirjaläjän kanssa. Kerran vielä, siis. Kirjastoihmisenä hyrisen mielihyvästä, kun saan taas kohta kantaa kotiin Teemut, Sannat, Mikko Mallikkaat, Valtterin violetin väriliidun ja muut suosikit. Hyvät kuvakirjat ovat hauskoja myös lukijasta. En jaksa lukea lapselle sellaista, joka ei joko miellytä omaa silmää, omaa kielitajua tai huumorintajua tai liikuta tai jännitä. Monesti hyvä kirja, lapsenkin, pienenkin lapsen, tekee näitä kaikkia.