Laiskaton tammikuu

Loma oli, loma meni. Se oli niin pitkä, että kukaan ei meinannut aamulla saada itseään liikkeelle. Ehkä tämä tästä.

Olimme vielä loppiaisviikonloppuna puolison vanhempia ja sisaruksia tapaamassa Etelä-Suomessa. Nuorimmainen jaksoi tämänkin reissun ihmeen hyvin - rupatteli omalla kielellään kaikkien kanssa, ei pelännyt muuta kuin kammoittavaa puudelia ja nukkuikin. Paitsi yhtenä hotelliyönä piti valvoa puolilleöin matkasängyssä, roikottaa rakasta pupua kaksin käsin korvista sängyn laidan yli ja laulaa "tiittaa, tiittaa".

Viikonloppuna tapasimme vanhimmaisen kanssa myös Ghanaan lähtijäporukan ja täytimme viisumihakemukset (neljänä kappaleena). Lähtö alkoi taas tuntua entistä konkreettisemmalta kun näimme kuvia paikan päältä, kuulimme reissun päivä- ja viikko-ohjelmaa ja saimme ohjeita mukaan otettavasta tavarasta.

Eilen kuusi meni palasiksi käsisahalla, siinä olohuoneessa, ja syöttyi saman tien uuniin ja muuttui tuhkaksi ja savuksi. Näin se käy.

Nyt on se tammikuu, josta olen puhunut koko syksyn. Että sitten tammikuussa en tee muuta kuin kirjoitan rästiartikkeleita. Puolisolla on ollut vähän samat puheet. Jotkut viettää tipatonta tammikuuta, jotkut laihduttaa. Me koetetaan viettää laiskaton tammikuu mahdollisimman vähillä muilla velvoitteilla kuin kirjoitushommat. Eli voidaan varmaan sopia, että päivitystahti täällä on seuraavat viikot suht rauhallinen?

Laiskaton tammikuu on hyvä aloittaa tälleen kesken. Olihan se koululaisten pitkä loma ihana, ja paljon ehdittiin. Mutta uuden vuoden eka kuukausi hurahti melkein puoliväliin ennen kuin itse selvisi ensimmäistä kertaa työpöydän ääreen.