Sitä tulee välillä olleeksi armoton itselleen ja ajattelematon toisia kohtaan, ajattelee että omat valinnat tai toisen valinnat ovat vääriä tai eivät ainakaan parhaita mahdollisia; että toisin valitsemalla olisi tulevaisuus valoisampi tai että tehty valinta rajoittaa tulevia valintoja kovin paljon. Jättää ulkopuolelle suuren joukon hyviä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.
Saattaa kuitenkin olla, että valintojen takana on niin paljon välttämättömyyksiä ja pakkoja, ettei ole edes oikein puhua valinnasta. Tai että riippumatta siitä miltä valinta ja sen lopputulos näyttävät, niillä on tärkeä rooli minun tai toisen ihmisen koossa pysymiselle ja sitä kautta tulevaisuudelle.
Henning Mankell sanoi tämän eilen tosi hyvin Kurt Wallanderin suulla, aika keskinkertaisen rikostutkinnan aikana:
Per Åkeson epäröi.
- Toivottavasti et pane kaikkia munia samaan koriin liian varhaisessa vaiheessa, hän sanoi.
- En minä sulje mitään ovia, Wallander sanoi. -Minun täytyy kuitenkin nojata siihen seinään, jonka olen löytänyt.
2 kommenttia:
Tykkään käydä täällä lukemassa.
Ajatuksesi ruokkivat omiani vaikka omiani en osaakaan noin upeasti pukea sanoiksi.
Kiitos Hanna!
Lähetä kommentti