Tämä postaus käsittelee terveyden- ja sairaanhoitoa lapsiperheen näkökulmasta.
13-vuotias on hetken kojeeton. Tarkkaan ottaen huomiseen asti. Oikomishoitaja otti pois kaaren, kiinteät raudat ja yövedon. Huomenna tulee joku uusi lätkä kitalakeen jatkuvasti pidettäväksi. Kunnes kasvupyrähdys alkaa ja päästään taas vääntämään alaleukaa uuteen uskoon. Huh.
Huomenna käytetään samalla vaivalla kohta kolmevuotias kuulemassa haukut peukalon imemisestä. Kun ”siitä tulee niin isoja ongelmia sitten jatkossa”.
Kohta kolmevuotias on myös palannut siihen, ettei tahdo nukahtaa yksin. Silmät suurenee suurenemistaan, naama menee ihmeelliseen väänteeseen ja tarrataan käteen kiinni. ”Minua pelottaa jos tulee jylinää. Jos tulee UKKONEN!” Tämä on otettava huomioon iltaohjelmissa, siis tämä että joku joutuu vetäytymään ukkosta pois ajamaan noin puoleksi tunniksi klo 21 maissa.
Neljäsluokkalaisella on omat jatkuvat taistelunsa koulumaailmassa – välillä on oikein hyviä päiviä ja välillä sitten niitä kun mikään ei onnistu, tulee sanottua vastaan ja koko maailma tuntuu olevan vihainen. Jos jollekin, niin tuolle pojalle tulee tekemään hyvää jäädä kesälomalle ja päästä kaiken lisäksi isän kanssa matkalle kauas kauas sukulaisiin.
Ja ekaluokkalainen oireilee siitepölyistä, oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla. Kaksi isompaa tuntuvat kasvaneen tuosta vaivasta pois, joskus kouluun mennessä oli muutamia hankalia keväitä. Pitää muistaa valvoa, ettei lapsi ole ihan 12h putkeen ulkona, niin kuin eilen pääsi käymään. Oli illalla tukkoinen ja flunssainen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti