Eilen oli eka perehdytyspäivä kesän töihin liittyen. En tuntenut itseäni kuin hiukan tumpeloksi, kun istuin kuuuntelemassa taffeista ja metareista ja varoitusviesteistä ja yleisilmailun tarpeisiin tehtävistä kartoista. Johonkin aikaan iltapäivästä tuli kyllä sellainen tosi jännä pistävä tunne keskelle päätä jonnekin takaraivon tuntumaan. Oliko se yliannostus lyhenteitä?
Näköjään koodien luvussa ja kirjoituksessa auttaa, kun on työssään tullut lukeneeksi oman osansa havaintoaineistoa, joka on tullut pötkössä olevien numeroiden ja kirjaimien muodossa. Hi-taas-ti mutta kuitenkin osasin loppujen lopuksi kirjoittaa yksinkertaisen taffin, jossa siis katsotaan havaintoja ja ennusteita ja kirjoitetaan ne tiiviiiseen koodimuotoon. Pian sen jälkeen jouduin kyllä toteamaan, että keskittymiskyky rakoilee pahasti. Se tuli sinä vaiheessa, kun oltiin luettu puoliväliin A4-arkkia tämmöisiä rivejä:
1022/1122 17008kt 9999 -SN BKN007 BKN014 TEMPO 1023/1101 700 +SN
Ja joka rivistä kysyttiin että mikä tässä oli vikana.
Ööö? Liikaa B-kirjaimia?
Summa summarum: kaksi nuorimmaista oli sillä aikaa pitänyt hauskaa mummin ja koiran ja tädin ja serkkuvauvan kanssa, ja perjantaina uusiksi. Siis ei hauskanpito vaan perehdytys. Ja sellainen olo jäi, että kunhan työtehtävät oppii, on varmasti todella lepuuttavaa ja ja mukavaa vaihtelua tehdä muutaman kuukauden verran rutiiniluontoista ja nopeatahtista työtä, jonka tulokset tulevat välittömästi käyttöön ja menevät roskakoriin viimeistään vuorokauden päästä.
1 kommentti:
Toi homma ei kyllä sopis mulla ollenkaan. Tuollaisten A4:sten lukeminen siis.
Yksi kesä postipankin maksupalvelussa numeroita tiiraamassa joskus nuorena teki selväksi että numerojen jatkuva tiirailu ei ole alaani. Hartiatkin tuli kauheen kipeeks. ;-)
Lähetä kommentti