Pidin vajaan viikon pohjoisessa, mukana äitikin. Oli aika rattoisaa viettää työn ohessa rauhallista aikaa ja kuunnella kun äiti puhuu (hän on aika ahkera savolainen mitä puhumiseen tulee). Tuli kuultua muistoja äidin nuoruuden ajoilta, muun muassa viikoista 40-luvulla kun tuolloin pieni äiti ei vaan suostunut menemään kouluun. Ja vielä varhaisempia, muistoja joita hänen vanhempansa olivat hänelle kertoneet - ajoilta kun ison perheen sisarukset joutuivat hakemaan elämän eväitä osa vanhempien kodissa tai sen läheisyydessä, joku pitäjän kaukaisessa kolkassa "erämaassa". Ja sitten kaksi sisaruksista vaihtaa asuinpaikkoja, ja sivuuttaa toisensa puolimatkassa lehminensä...
Viikonlopun aikana kävimme myös katsomassa 150km päässä minun lapsuuteni maisemia, jokivartta Vuotson liepeillä. Se oli ihan niin kuin se oli silloinkin. Mutta minä olin kasvanut ja vanhentunut. Niinhän se menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti