Meidän lapsilla on ollut sankka isovanhempien joukko - on minun savolainen sukuni, on puolison biologinen suku pohjoisessa, ja etenkin adoption kautta saadut laajat suvut Etelä-Suomessa ja jopa ulkomailla. Isovanhempia on löytynyt kahdesta sukupolvesta, eri kielialueilta ja monesta maasta.
Mutta kato käy. Eilen tuli tieto että puolison isän äiti on siellä kaukomailla kuollut. Tervehän hän ei ole ollut enää vuosiin, ja ollut pariin otteeseen sairaalalla toimenpiteissä ja tarkkailussa kuluneen vuoden aikana. Ei siis tullut yllätyksenä.
Mutta onhan se aina suru, etenkin niille lähimmille, ja se tieto on haikea että väki harvenee siitä päästä missä on muistoja ja kokemuksia niiltä ajoilta joita itse tai itseä nuoremmat eivät ole olleet näkemässä. Ne tarinat mitä ei ole kirjoitettu muistiin tai kerrottu eteenpäin ovat lopullisesti menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti