Me päätettiin aatonaattona jättää siivoamatta.Tuli se joulu ilmankin.
Ilman perinteikkäitä viettomuotoja joulu ei olisi joulu. Omia perinteitä ollaan kehitetty jo yli kymmenen vuotta. Ihan ensimmäiset joulumme vietimme isovanhemmilla, mutta sen jälkeen olemme tietoisesti välttäneet joulunpyhien pitämistä muualla kuin omassa kotona ja useimmin ihan omalla porukalla.
Aatonaattona on aika usein vähän siivottu. Mutta sitten menty vastapainoksi uimaan tai jotain. Nyt kun lintsattiin toisesta jäi toinenkin tekemättä. Tässä minun flunssani näytteli jonkinlaista osaa. Lumettomuus esti lapsia menemästä pulkkamäkeen - tätäkin on aika paljon aatonaattoisin harrastettu. Kaupassa käytiin ilman lapsia zen-asenteella ja poiskin päästiin. Kalkkunarulla paistettiin ja pakastimesta kaivettiin arabiankakku (kuorrutettavaksi) ja pala hirveä (keitettäväksi). Liinoja, kynttilöitä ja sen semmoisia siroteltiin. Kuusi nostettiin pihalta sisään.
Ihan illalla tuli paketoitua vielä jotain. Lahjojen suhteen koetetaan pitää kohtuus mielessä. Tai tavaran suhteen yleensäkin, etenkin muina kuin juhla-aikoina. Koetan pitää vuoden aikana mielessäni listaa tarvittavista tai erityisen toivotuista asioista. Näitä sitten hommataan jouluksi ja synttäreiksi. Nuorimmainen esimerkiksi ilahtui vaikka kuinka ihan tavallisesta kaulurista, kun hän oli sellaista kauan toivonut. Tulihan meille jotain lelujakin, mutta tavoite on se että ne kuuluisivat johonkin jo olemassaolevaan kokonaisuuteen (esim. junarata) eikä mitään ostettaisi vain siksi että jotain romua oli keksittävä. Harraste- ja liikuntakamaa tuli tänä vuonna ennen joulua täydennettyä aika hyvin, etenkin lasten osalta. Kirjoja meillä tilataan jouluksi netti-antikvariaateista Suomesta ja ulkomailtakin.
Aaton koreografia on niin tuttu, ettei sitä tarvitse perustella enää muille kuin 4-vuotiaalle. Kuusen koristelu, joulurauha, puuro, kahvit herkkuineen, joulukuvaelma kirkossa, saunan lämmitys ja jouluaterian valmistelu ja kuusen alla täydentyvä lahjaläjä, sauna, syönti, jokunen laulu ja jouluevankeliumi ja lahjojen jako ja avaaminen pitkän kaavan mukaan.
Joulupäivät menevät sitten samaa ruokaa syöden ja makoillen ja ehkä naapureita nähden (lapset) ja leikkien ja liian myöhään valvoen / nukkuen. Kouluikäisestä ylöspäin tästä osaa jo ihan nauttia. 4-vuotiaalle joutilaisuus ja liian suuri määrä tarjolla olevaa makeaa ei ole hauskaa, vaan poikkeama arjesta väärään suuntaan.
Tänä vuonna mukava lisä normaaliin on ollut koululaisten ja isänsä rakennusprojekti. Löysivät netistä vanerista valmistettavien kuminauha-aseiden piirustukset. Täällä on sahattu, hiottu, liimattu, ammuttu tarkkuutta ja leikitty kuminauhasotaa niin että jopa pasifistiäidin mieltä lämmittää.
Joulurauhaa!
(Huomenna viemme nuorimmaisen mummulle ja saamme jatkaa muutaman päivän löhöilyä vielä paremmin rauhassa. Ehkä siinä sivussa tulee tehtyä ihan vähän töitäkin. Uusi vuosi mennee Savossa tyttöä hakemassa. Ja loppiaisviikonloppu mummilla ja papalla. Sitten on loman aikana hoidettu sukuvelvoitteetkin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti