Tutkijan elämä on mielenkiintoista ainakin kun on tärkeä rahoittaja avaa omaa alaa koskevan tutkimusohjelmahaun. Mahdollisuus on siis hankkia itselleen mielekästä, kohtuullisesti palkattua tekemistä useaksi vuodeksi. On myös mahdollisuus rakentaa uusia ja kiinnostavia yhteistyökuvioita ja avata ehkä aidosti tärkeitäkin uusia tutkimusideoita.
Lokakuulta asti olemme yhdellä porukalla miettineet tätä Arktisen tutkimusohjelman hakua, ja suunnitelleet mitä hakea. Hassua oli se, mitä tapahtui kun kalenteri kääntyi huhtikuulle. Alkoi Suomen kaikkien pohjoiseen suuntautuneiden tutkijoiden puhelimet soida ja sähköpostit kiehua. Aika monessa kalenterissa oli varmaan lukenut MUISTA AKATEMIAN HAKU. Yhteenliittymät muotoutuivat uudelleen ja tuli jotenkin sellainen olo että ollaan punnitsemassa itse kunkin henkilökohtaista arvoa tutkijana, ryhmien arvoa, laitosten ja yliopistojen arvoa. Kuka pyytää ketä, jos itse pyytää tuleeko se mukaan, kuka ottaa vetovastuun hakemustekstien kirjoittamisesta, kuka auttaa, antaako laitos tai yliopisto suostumuksensa tietylle haulle (Nykyään pitää siis laitoksen tms. sitoutua 30% minkä tahansa hankkeen rahoituksesta. Käytännössä se peritään rahoittajalta takaisin ns. yleiskustannuksina, mutta kuitenkin).
Itselläni on vissiin ihan kohtuullinen tilanne kaiken tämän arvottamisen jälkeen. Päädyin mukaan kolmeen hakemukseen, ihan sinne suorittavalle portaalle. Kahteen pyydettiin mukaan, ja niissä olemme siis oman yliopiston kanssa "kumppaneina" isossa konsortiossa. Ja laitos suostui tähän. Ihan valtavia palkkamääriä noista ei olisi tulossa, mutta jotain. Ja kiintoisia yhteistyökumppaneita. Kolmatta olemme miettineet pidemmän aikaan yhdessä Oulun yliopiston kanssa, ja se on selkeästi oululaisen hanke josta saisin itselleni ihan kohtuuhyvän palkkauksen, joskin Oulun kautta.
Ei muuta kun odotellaan kesäkuuta - silloin kerrotaan ketkä ovat päässeet ensimmäisen portaan yli seuraavalle hakukierrokselle. Joulukuuhun mennessä on valittu lopullisesti rahoitettavat hankkeet.
Juuri nyt eletään sitä vaihetta, kun alkuinnostus hyvistä ideoista ja mainioista yhteistöistä on haihtunut. Raukat konsortioiden vstuuhenkilöt kasaavat huonosti toisiinsa sopivista tekstipaloista ihan samanlaista hakemustekstiä kuin aina ennenkin. Palkkaprosentit, allekirjoitusten metsästäminen ja sähköisen hakusysteemin sotkuisuus kiristävät hermoja ja tiistaihin tuntuu olevan yhtä aikaa ikuisuus ja aivan liian vähän tunteja.
Vaikka en teekään muuta kuin kommentoin kun pyydetään ja toimitan viitteitä jne, sen verran stressaava viikko on ollut takana että tiistain (hakemusten takaraja) jälkeen en ole pariin päivään sähköpostin saavutettavissa, vastaa puhelimeen tai tee muutakaan hyödyllistä työmielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti