Ekaan kokonaiseen leiripäivään herättiinkin sitten melkein normaalissa mielentilassa. Kaikenmaailman herätyskelloja, ohjaajien patistuksia ja torven törähdyksiä alkoi kuulua kyllä meidän mielemme mukaan liian aikaisin, puoli kahdeksalta. Mutta kun vapaaehtoisten pyörittämä suomalaisten keittiöteltta tarjosi puurot, leivät, suklaalevitteet ja nonparillit (Hollannissa kun ollaan), maapähkinävoit, maissihiutaleet ja kaakaot jo kahdeksalta... Ja sen jälkeen alkoi heti lipunnostot, suomalaisten omat aamuohjelmat ja sitten leirin moninaiset aktiviteetit.
Onneksi ei ollut märkää. Hiukan viileä aamukin lämpeni nopeasti. Uniset ja hiukan kylmissään olevat leiriläiset hakivat aamiaisensa ja kyhjöttivät syömässä maassa, taittotuoleilla tai kuka missäkin. Nuorimmaisen annettiin kyllä nukkua jonnekin yhdeksän pintaan - kömpi melko tehokkaasti syvemmälle makuupussiinsa vaikka ympärillä noustiin ylös, mekastettiin ja syötiin. Pahimmat aamu-unet karisivat tietenkin siinä vaiheessa kun piti vaeltaa vessoille jonnekin naapurimaiden (Latvia tai Iso-Britannia) leiriin. Latvia oli varma valinta, siellä ei ollut niin paljon ruuhkaa ja vettäkin saattoi hanasta tulla. Tosin suihkun lämpötila oli kaikkialla yhtä suuri arvoitus (aika vähällä pesulla pärjää viikon).
Päivän aikana rakentui paitsi oman perheen leiri, myös jyväskyläläisten leiri (aika hajanainen kokoelma, yhteensä yhdeksän telttaa, leikki/istumispressu, pari tuolia, pahvilaatikon pohjasta askarreltu "lippu" ja kuormalavoista koottu japanilaishenkinen pöytä). Pöydälle naurettiin naapurivartiosta, mutta pöytäliina (lakana) ja kukkamaljakko (juomapullo ja saniainen) todistivat pöydän pöydäksi. Kun sille alkoi kertyä astioita, päiväohjelmia ja työkaluja, alkoi se hiljalleen näyttää hyvinkin kotoisalta. Lisäksi koko Suomen leiriin rakennettiin nuotiopaikkojen ympärille mahtavat monikerroksiset verkkoistuinrakennelmat, joista tuli esim. nuorimmaisen ja ystäväperheemme nuorimmaisen lempipaikat. (Oli hurjan kätevää, kun reissussa oli 5- ja 6-vuotiaat kaverukset!)
Eri kansallisuuksilla oli eri henkisiä leirejä, ja erilaisia rakennelmia. Niitä oli kiva kiertää katselemassa. Nuorten, ja monilla myös perheiden, yhteinen kiva tekeminen tuntui olevan camporeen henki. Ja kansainvälisyys (pienellä kansallisylpeyden vivahduksella). Nuoriso kiersi leiristä leiriin tutustumassa. Ja silti se oma suomalainen metsäläismeininki tuntui "parhaalta", luontevimmalta ja omimmalta.
Päivän aikana monet suorittivat uimatestejä (10 metriä joessa vastavirtaan) ja kulkivat loppuviikon ranteessaan oranssi swimmer -ranneke. Punkkeja havaittiin ja poistettiin. Hiiriä nähtiin ja kauhisteltiin/ihailtiin. Kasvisruokaa syötiin suuremmalla tai pienemmällä innostuksella (Koko leiri oli vegetaarinen, eli maitoa, juustoa, jugurttia ja kananmunia kyllä kulutettiin. Oli siellä aina vegaaninenkin vaihtoehto).
Iltaisin on aina hengellinen iltaohjelma, joka ei välttämättä istu suomalaiseen kansanluonteeseen. Tai ehkä se nuorisolle istuu. Musiikki anglo-amerikkalaista ja kovalla, tulkkausongelmaa, mutta myös hauskoja näytelmiä ja välillä tuttuja laulujakin. Eikä musiikin puolesta tarvitse mennä pääteltalle asti - pikkutyttöjen kanssa voi jäädä omaan leiriin tai pyöriä isolla nurmialueella, ja kuulee kyllä mitä teltalla lauletaan.
Illalla pitivät vielä nuotiota Suomen leirissä. Onhan se tunnelmallista. Ja sitäkin oli hyvä seurata puolella korvalla omasta teltasta, samalla kun 5-vuotias sammahtaa ulkoilmaelämän uuvuttamana NAPS.
1 kommentti:
Kuulostaa mukavalta :) Jatko-osia odotellaan...
Lähetä kommentti