Leirin motto oli siis "More to Explore". Nytkin soi tunnusbiisi päässä.
Oli lepopäivä ja kirkkopäivä ja tämä tarkoitti sitä että lounaaksi saatiin tehdä eväitä aamupalapöydästä ("YKSI hedelmä tarkoittaa JOKO omenaa tai päärynää, EI yhtä omenaa ja yhtä päärynää. Jos sinulla on enemmän kuin YKSI hedelmä, ole hyvä ja tuo toinen hedelmä takaisin. KIITOS") ja "vaeltaa" helteessä neljä kilometriä läheiselle amfiteatterin muotoiselle ulkoilmanäyttämölle kirkkoon. Meillä oli auto, ja siihen päätyivät puolison, minun ja pikkutyttöjen lisäksi vanhemman puoleinen jalkavaivainen pastori ja muuten vaan jalkavaivainen tamperelainen poika.
Perillä oli sanalla sanoen kuuma. Vetäydyin pikkutyttöjen kanssa varjoon ja seurattiin vain hiukan musiikkia, puhetta ja muutamaa kastetta. Suomalaiset oli sijoitettu pahimpaan paahteeseen, ja lapset, nuoret ja aikuisetkin olivat ohjelman jälkeen veto pois vaikka vettä koetettiin juottaa jatkuvasti ja ohjelmaakin kuulemma lyhennettiin helteen takia. Autoon sattui siis tulemaan takaisin päin pari ylimääräistäkin, vaikka bussikyytiäkin oli tarjolla.
(Joukko tyttöjä vahingossa käveli takaisin leiriin - seurasivat jotain porukkaa jonka luulivat olevan menossa busseille. Jossain vaiheessa heräsi epäilys että onkohan ne bussit oikeasti ihan näin kaukana.)
Ainoa oma kritiikkini leirin ohjelmasta tulee siitä, että päivät olivat ehkä himppusen liian täynnä kaikkea osallistumista ja kuuntelemista ja omaksumista vaativaa. Etenkin tuona lauantai-iltana ei juuri kukaan olisi enää illalla jaksanut lähteä isolle teltalle istumaan ja kuuntelemaan LISÄÄ. No itse jäin pikkutyttöjen kanssa taas torkkumaan verkkotuoleille ja seuraamaan kun tytöt leikittävät itseään vielä pienempää tyttöä ja se on heidän mielestään NIIN SÖPÖ!
Ja jokainen ilta pimenee kuin pimeneekin kymmenen korvilla, ja on oltava tarkkana ja omistettava otsalamppu jos siihen aikaan haluaa metsästää köyhiä ritareita (huhupuheen mukaan niitä paistetaan jossakin). Polunkävijöillä oli lupa olla liikkeellä hiukan tavallista myöhempään, ja ohjaajan roolissa sitä koetti pitää lukua siitä ovatko "omat" porukat ajoissa takaisin ja ehkä jopa nukkumassa. Otsalamppujen kohdistus saapuvan porukan jalkoihin tai tunnistus äänestä - ei, tämä ei ole se ryhmä jota odotin.
Iltanuotiolla ollaan myös sanaleikkiä, jossa ihmisten on keksittävä aina yhtä kirjainta pidempiä sanoja. "Universumi!""Katsastuspäivä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti