Siis tavallaanhan nämä korkean stressin syyskuut kun kirjoitetaan useita apurahahakemuksia limittäin ja lomittain ovat kivoja. Saa oikeasti miettiä ja tehdä ja olla yhteydessä ihmisiin. Mutta kyllä ne vievät energian ja keskittymisen ja vaativat KEVENNYKSIÄ jotta ei mene hermot ja välit perheenjäseniin.
Työmatkapyöräily on tässä syyskuun alkupuolella ollut hyvä kevennys ja henkireikä, ja suurin syypää siihen että oikean sivupalkin liikuntaprojekti on minnekään liikahtanut.
Harrasteet ovat myös mahdollisuus ajatella jotain muuta, olipa ne harrasteet omia vähäisiä iltamenoja, lasten kanssa tehtäviä juttuja tai puolison kanssa katsottu lentopallo. Aika ajatella jotain muuta on tärkeää.
Oma lähestyvä matka tuntuu vähän niin kuin palkinnolta tälle syyskuulle. Ja sitä varten kävin jo kirjastossa lainaamassa noin 1500 sivua lukemista. Neil Hardwickia, Minna Lindgreniä, ja kauan odottamani Haruki Murakamin järkälemäinen 1Q84.
Ja viikonlopun olemme perinteiseen syystapaan Paraisilla - ei ehkä paras mahdollinen ajankohta töitä ynnä muita ajatellen, mutta antaa koko porukalle ainakin mahdollisuuden irtautua hakemuksista, kalentereista, kouluista ja muista menoista. Ah.
1 kommentti:
Viekää Paraisille terveisiä ja lämpöisiä terveisiä teillekin :)
Lähetä kommentti