Eilen illalla olin nuorimmaisen kanssa uimahallissa samaan aikaan kun puoliso oli vanhimmaisen asioilla lukiokoulutuksen vanhempainillassa. Tämä samana päivänä, kun vanhimmainen itse oli käynyt koulun kanssa tutustumassa erinäisiin paikkoihin ja intoili erilaisista uravaihtoehdoista ja siitä miten kivalta IB-lukio oli vaikuttanut.
Hetkinen? LUKIO?
Kyllähän se nyt menee, että käy alakoulun vanhempainilloissa. Mutta että LUKIO? Ihan äskenhän sitä itse oli lukiossa. Tuntuu jotenkin... sopeutumattomalta. Muistan saman tunteen siltä ajalta, kun ko. lapsi meni kouluun. Tuntui ihan väärältä, että itse ihan valmistautumattomana joutui kohtaamaan asioita kuten vanhempainvartit, lukujärjestykset ja liikuntakamat. No siihen on ennättänyt tottua ja kasvaa. Ehkä tähänkin ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti