Lauantaista tiistaihin. Nuorimmainen mummulaan, itse Rovaniemelle, nukkumaan. Aamulla matka jatkuu kollegan kanssa kohti Sallaa, siellä jututetaan neljää poroisäntää ja kuuraisessa maisemassa kaikkea tummaa (poro!) säpsähdellen takaisin kaupunkiin. Samaan aikaan toisaalla puoliso ja teinit pelaavat sählyä turnauksessa.
Illalla treffit toisen kollegan kanssa, ja Rovaniemihän on city that never sleeps, ei ainakaan joulun avauksen jälkeisenä sunnuntaiyönä. Jostakin syystä puhettakin riittää taas aamuyölle. Maanantaina vielä työkokous ja pimeä ajomatka Savoon mummun luo. Ja tiistaina nuorimmaisen kanssa kotiin. Kohta olen ehkä jo toipunut näistä hereilläolon tunneista ja mälsistä kilometreistä. Kahden viikon päästä sama setti uudelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti